C_2012229FI.01003201.xml

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta”

ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio”

Komissio päätti 29. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio

Neuvosto päätti 19. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – neuvoston asetus vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 165 ääntä puolesta ja 9 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ymmärtää Euroopan komission pyrkimyksen saavuttaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen osalta tasapainoinen ratkaisu, jossa sovitetaan yhteen kaksi vastakkaista vaatimusta kompleksisessa sosiaalisessa, taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Ensimmäinen vaatimus liittyy eräiden jäsenvaltioiden haluun rajoittaa julkisten varojen käyttöä kriisin johdosta, mikä tulee varmasti vaikuttamaan keskusteluun ja lopullisen sopimuksen sisältöön. Toisena vaatimuksena on tarve tarttua asianmukaisesti ja tehokkaasti EU:n kunnianhimoisiin haasteisiin, jotka juontavat juurensa Lissabonin sopimuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta.

1.2 Eurooppa on vaikeuksissa sekä akuutin finanssi- ja talouskriisin että kriisin johdosta jäsenvaltioissa toteutettujen vastatoimien hajanaisuuden takia. Tämä uhkaa Euroopan unionin toimintaa ja jopa sen tulevaisuudennäkymiä.

1.3 ETSK on jo todennut aiemmissa lausunnoissaan ja korostaa tässäkin lausunnossa – samoin kuin Euroopan parlamentti ja alueiden komitea –, että EU:n suurten haasteiden johdosta on yhä suotavampaa ja tarpeellisempaa lisätä EU:n talousarviossa unionin talouskasvun ja työllisyyden elvyttämiseen osoitettavia varoja. ETSK yhtyy siihen viestiin, että tarvitaan enemmän (ja parempia) EU:n toimia eikä vähemmän EU:n toimia. Sitä vastoin monivuotisen rahoituskehyksen jäädyttäminen reaalisesti nykytasolle tarkoittaisi sitä, ettei moniin EU:n lähivuosien haasteisiin pystyttäisi vastaamaan.

1.4 Vaikuttaa siis siltä, että komission ehdotuksessa suuntaudutaan liian voimakkaasti tilanteen säilyttämiseen ennallaan sekä osoitettujen määrärahojen että talousarvion rakenteen osalta, mikä johtaa epäsuhtaan EU:n edessä olevien uusien haasteiden laajuuden ja luonteen sekä käytettävissä olevien resurssien välillä – eli EU:n pyrkimysten ja niiden toteuttamiskeinojen välillä.

1.5 Lisäksi ETSK katsoo, että keskustelussa EU:n talousarvion tarkistamisesta tulee keskittyä talousarvion tuloksellisuuteen kriisin takia vakavasti vaarantuneen poliittisen Eurooppa-hankkeen kannalta. Monivuotista rahoituskehystä olisi siis arvioitava sen perusteella, tarjoaako se EU:lle asianmukaisesti unionin ensisijaisten strategisten tavoitteiden edellyttämät resurssit ilman kansalaisten ja yritysten verotaakan lisäämistä eli voidaanko sen avulla tuottaa EU-tason lisäarvoa (1) niin, että taakka jakautuu tasapuolisesti EU:n kansalaisten kesken.

1.6 Mitä ehdotuksen yksityiskohtiin tulee, ETSK kannattaa EU:n talousarvion rakenteen parantamista ja yksinkertaistamista. Näin voidaan laannuttaa huomattavasti keskustelua oikeudenmukaisesta palautumasta ja jäsenvaltioiden välisestä oikeudenmukaisuudesta ja keskittyä sen sijasta unionin strategisten tavoitteiden tehokkaaseen toteuttamiseen.

1.7 Tulopuolen vahva uutuus on ehdotus uuden omien varojen järjestelmän käyttöönotosta. Uusia omia varoja on tarkoitus saada muuttamalla alv-perusteisia varoja sekä ottamalla käyttöön finanssitransaktiovero. ETSK on jo ilmaissut kannattavansa paluuta Rooman sopimuksen (2) alkuperäiseen henkeen, jonka avulla voidaan taata EU:n aito taloudellinen riippumattomuus.

1.7.1 ETSK kannattaa alv-perusteisiin omiin varoihin ehdotettua muutosta, sillä tämä edistää EU:n sisämarkkinoiden kehitystä ja auttaa vähentämään taloudellisia vääristymiä jäsenvaltioissa. Komitea korostaa kuitenkin, ettei komission ehdotuksessa ole tarkkoja tietoja alv-järjestelmään tehtävistä muutoksista ja niiden jäsenvaltioille aiheuttamista rahoitusmäärämuutoksista. ETSK tähdentää, että finanssitransaktioveroa tulee soveltaa maailmanlaajuisesti, ja katsoo, että sen käyttöönottaminen EU-tasolla (niin, että kaikille jäsenvaltioille vahvistetaan vähimmäisverokanta) kasvattaisi rahoitusalan panosta EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioihin ja vähentäisi puhtaasta keinottelusta johtuvaa talouden epävakautta.

1.8 Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan paljon resursseja myös monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelta. ETSK:n mielestä olisikin parannettava mahdollisuuksia luoda innovatiivisia rahoitusvälineitä tällaisten investointien tekemiseksi (hankejoukkolaina, project bond), mutta vasta sen jälkeen, kun on arvioitu seikkaperäisesti mahdolliset vaikutukset ja mahdollinen riskin siirtyminen julkiselle sektorille.

1.9 Menopuolella Euroopan komission määrittämät painopisteet edellyttävät yksinomaan unionin tasolla toteutettavissa olevia toimia, jotka tuottavat todellista lisäarvoa niin, että yksi EU-tasolla käytetty euro tuottaa enemmän tuloksia kuin yksi jäsenvaltiotasolla käytetty euro. Toimet koskevat eurooppalaisia julkishyödykkeitä, joita ei ole tarkoituksenmukaisinta tuottaa jäsenvaltiotasolla (markkinoiden toimimattomuuden takia tai koska samanlaisia mittakaavaetuja ei voida saada aikaan jäsenvaltiotasolla) ja jotka edellyttävät näin ollen tehokkaita unionin toimia.

1.10 Tähän liittyen ETSK suhtautuu myönteisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistukseen, jonka avulla pyritään varmistamaan eurooppalaisen maatalousmallin tehokkuus ja tuloksellisuus sekä samanaikaisesti aito lisäarvo EU:lle. ETSK on jo aiemmin ilmaissut ja toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että YMP – kuten myös yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) – tulee suunnitella niin, että vahvistetaan sekä maa-, metsä- ja kalatalouden välistä että ympäristönsuojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön välistä yhteyttä. Näin voidaan edistää hyviä ympäristömenettelyjä luopumatta kuitenkaan maatilojen ja kalastajien taloudellisen elinvoiman ja kilpailukyvyn tukemisesta, kun otetaan huomioon, että perushyödykkeiden hinnat vaihtelevat voimakkaasti.

1.11 Suorien tukien järjestelmän osalta ETSK korostaa, että tavoitteena oleva eurooppalaisten maataloustuottajien kilpailuedellytysten yhtenäistäminen ja uusien jäsenvaltioiden vahvempi integroiminen tulee toteuttaa niin, että arvioidaan tarkasti toimien mahdollisia vaikutuksia kaikkiin jäsenvaltioihin. Jotta voidaan välttää kilpailun vääristymistä, jolla saattaa olla sosiaalisia vaikutuksia, on varmistettava, ettei tukitaso ole yhdessäkään jäsenvaltiossa alle 90 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion suorien tukien keskiarvosta monivuotisen rahoituskehyskauden 2014–2020 päättyessä.

1.12 Tulevan koheesiopolitiikan ohjenuorana olisi oltava Lissabonin sopimuksen 174 artikla, jonka mukaan ”[u]nioni pyrkii – – vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä”.

1.13 Koheesiopolitiikan kohdentaminen muutamiin keskeisiin EU:n painopisteisiin vaikuttaa vakuuttavalta, mutta ETSK vastustaa makrotaloudellisten ehtojen asettamista koheesiopoliittisten varojen myöntämiselle. Komitea katsoo lisäksi, ettei asteittaisen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmän korvaaminen uudella siirtymäalueiden luokalla saa supistaa heikoimmin kehittyneille alueille varattavia resursseja ja ettei koheesiorahastoa saa käyttää epäasianmukaisesti sen alkuperäisiin tavoitteisiin kuulumattomien tehtävien rahoittamiseen. Ohjelmakaudelta 2007–2013 yli jääviä varoja voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti käyttää unionilta odotettavan eurooppalaisen kasvusuunnitelman rahoittamiseen. Samoin voidaan tehdä tietyn aikaa, esimerkiksi ensimmäisten kolmen vuoden ajan, seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 varoilla.

1.14 ETSK katsoo uuden monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteiden toteutumisen edellyttävän, että EU:n talousarvio on esimerkillinen, tehokas, tuloksekas ja selkeä, jotta saavutetaan kansalaisten luottamus ja jotta heidän on helppo oivaltaa Euroopan yhdentymisen edut ja EU:n tason toimien puuttumisen aiheuttamat kustannukset. ETSK haluaisikin, että luotaisiin tai otettaisiin käyttöön järjestelmiä kaikkien EU:n politiikkojen tuloksellisuuden seuraamiseksi, jotta voidaan arvioida niiden sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia vaikutuksia.

1.15 ETSK:n mielestä komission ehdotus tarjoaa vankan pohjan neuvotteluille, joita ollaan parhaillaan käynnistämässä. Komitea sitoutuu tältä pohjalta seuraamaan asian edistymistä ja ottamaan kantaa siihen, millaisiin lainsäädännöllisiin muutoksiin ehdotus johtaa.

2. Euroopan komission ehdotus vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi

2.1 Käsillä oleva ETSK:n lausunto koskee ehdotusta (COM(2011) 398 final) neuvoston asetukseksi, jolla pannaan täytäntöön Euroopan komission 29. kesäkuuta 2011 antama tiedonanto ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (COM(2011) 500 final). Ehdotettu neuvoston asetus muodostaa vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen.

2.2 Monivuotisen rahoituskehyksen kokonaissumma on 1 025 miljardia euroa, joka on 1,05 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta (bktl). Lisäksi tulevat monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset menot (Euroopan kehitysrahasto ja Euroopan globalisaatiorahasto), jotka ovat suuruudeltaan 58,5 miljardia euroa. Kokonaissumma on inflaatio pois lukien miltei sama kuin edellisen kauden (2007–2013) monivuotisessa rahoituskehyksessä, jonka yhteismäärä oli 994 miljardia euroa.

2.4 Tulopuolella ehdotetaan asteittaista siirtymistä voittopuolisesti bktl-perusteisiin maksuihin perustuvasta talousarviosta kohti virtaviivaisempaa mallia, joka perustuu aitoihin omiin varoihin ja uudistettuihin korjausjärjestelyihin. Komissio ehdottaa erityisesti nykyisten alv-perusteisten omien varojen korvaamista viimeistään vuodesta 2018 sellaisella omien varojen järjestelmällä, joka perustuu finanssitransaktioveron ja uuden alv:n käyttöönottoon. Näin voidaan tehostaa erilaisten kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamista ja lakkauttaa poikkeukset.

3.1 On ilmeistä, että Euroopan komissio pyrkii uuden monivuotisen rahoituskehyksen osalta tasapainoiseen ratkaisuun tilanteessa, joka on sekä Euroopan finanssi- ja talouskriisin että jäsenvaltioiden EU-tasolla antaman poliittisen vastauksen hajanaisuuden vuoksi erityisen hankala EU:n toiminnan ja tulevaisuudennäkymien kannalta. On tasapainotettava kaksi toisilleen vastakkaista mutta pakottavaa vaatimusta. Toinen liittyy kriisistä johtuvaan säästömielialaan ja haluun rajoittaa julkisten varojen käyttöä, mikä tulee varmasti vaikuttamaan keskusteluun ja lopullisen sopimuksen sisältöön. Toisena vaatimuksena on riittävien rahoitusvarojen osoittaminen, jotta EU:n suuriin haasteisiin voidaan tarttua tehokkaasti.

3.2 Komission tiedonantoa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” on siis tarkasteltava nykyisen taloudellisen ja poliittisen tilanteen valossa. Kaikissa keskusteluissa siitä, millainen EU:n talousarvion olisi oltava, on pohdittava Euroopan yhdentymisen nykyistä roolia, jotta voidaan vastata muuttuvan maailman uusiin haasteisiin. On kuitenkin myös ymmärrettävä, miten suuressa määrin jäsenvaltiot aikovat todellisuudessa tunnustaa ja varmistaa EU:n roolin.

3.2.1 Vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen syntyyn johtaneet neuvottelut olivat raskaat, ja EU:n talousarvion hyväksymisessä vuodeksi 2011 oli vaikeuksia. Tämän perusteella, ja ottaen huomioon yhdeksän jäsenvaltion (4) hallitusten päämiesten komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle kesällä 2011 lähettämä kirje, voidaan päätellä, että vähintäänkin merkittävä joukko maita haluaisi pitää EU:n rahoitussitoumukset mahdollisimman pieninä. Tämä johtanee jälleen hankaliin ja mutkikkaisiin neuvotteluihin.

3.3 Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komission ehdotuksessa suuntaudutaan liian voimakkaasti tilanteen säilyttämiseen ennallaan, vaikka EU:lla on edessään yhä enemmän ja yhä vaikeampia haasteita (mm. talous-, finanssi- ja sosiaalinen kriisi, kilpailukyky, ilmastonmuutos). Toisin sanoen ehdotus kuvastaa epäsuhtaa EU:n edessä olevien uusien haasteiden luonteen ja laajuuden sekä käytettävissä olevien resurssien välillä – eli EU:n pyrkimysten ja niiden toteuttamiskeinojen välillä.

3.4 ETSK toistaa sen jo aiemmin toteamansa (5) seikan, että EU:n talousarviota on suotavaa ja myös välttämätöntä kasvattaa, kun otetaan huomioon uudet haasteet, joihin on vastattava yhdessä: ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelussa ei ole kysymys numerotiedoista vaan poliittista hanketta edistävästä välineestä. Euroopan unionilla ei nykyisin ole käytettävissään määrärahoja pannakseen täytäntöön poliittisen strategiansa tai uuteen Lissabonin sopimukseen perustuvat sitoumuksensa.”

3.4.1 Euroopan parlamentin kanta on, että kriisi ja EU:n ongelmat voidaan ratkaista EU:n toimia lisäämällä eikä niitä vähentämällä. Sen mielestä monivuotisen rahoituskehyksen jäädyttäminen reaalisesti nykytasolle – kuten komissio ehdottaa – tarkoittaa sitä, ettei moniin EU:n lähivuosien haasteisiin pystytä vastaamaan. Parlamentti on tämän vuoksi kehottanut lisäämään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen resursseja 5 prosentilla ja haastanut neuvoston – ellei se kannata tätä lähestymistapaa – määrittämään selvästi, mitkä poliittisista painopisteistä tai hankkeista on hylättävä rahoituskaudella 2014–2020 niiden todistetusta eurooppalaisesta lisäarvosta huolimatta (6).

3.4.2 Alueiden komitea toteaa samansuuntaisesti, että ”ehdotettua rahoitustasoa tulisikin pitää ehdottomana vähimmäismääränä, joka tarvitaan jäsenvaltioiden – – unionille asettamien tavoitteiden saavuttamiseen” ja että ”erityisesti valtionkassojen tulisi muuttaa suhtautumistaan ja nähdä EU:n ydintehtävät investointeina eikä kuluina” (7).

3.4.3 Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella toteutettujen muutosten johdosta vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen laatiminen ei ole enää yksinomaan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla, sillä Euroopan parlamentilla on enemmän sananvaltaa laajemman demokraattisen vastuun myötä. Uusi järjestelmä tarjoaa kansalaisyhteiskunnalle ja siten erityisesti ETSK:lle mahdollisuuksia seurata uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelua ja osallistua aktiivisesti keskusteluun tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa.

3.5 ETSK sitoutuukin seuraamaan neuvotteluja ja ottamaan kantaa tähän prosessiin, jossa komission ehdotuksen pohjalta tehdään konkreettisia lainsäädännöllisiä muutoksia. Monivuotisen rahoituskehyksen avulla on tarkoitus antaa EU:lle sen ensisijaisten tavoitteiden edellyttämät resurssit ilman kansalaisten ja yritysten verotaakan lisäämistä. Rahoituskehystä on arvioitava tämän perusteella.

3.6 Entistä vahvemman tulossuuntautuneisuuden johdosta huomiota on siirrettävä menojen määrään keskittyvästä sääntöjen muodollisesta noudattamisesta siihen, että etenkin koheesiopolitiikan ja YMP:n osalta valvotaan tosiasiallisesti varojen käytön ja tulosten tavoittelun asianmukaisuutta ja tehokkuutta. Tällainen näkökannan muutos, joka ilmenee nimenomaisesti ajatuksessa EU:n varainkäytön tuottaman lisäarvon kasvattamisesta, edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa sekä hallinto- että valvontamekanismeihin nähden.

3.7 Ei saa unohtaa, että rahoituskaudella 2007–2013 noin 1,1 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta yltävä EU:n talousarvio on joka tapauksessa mahdollistanut merkittävien resurssien jakamisen investointeihin ja että hyvin käytettyinä niistä voidaan saada elintärkeää vipuvoimaa EU:n talouskasvun edistämiseksi. Siksi ETSK toivoo, että EU:n keskeisten strategisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät EU:n talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden tarkoituksenmukaiset yhteisvaikutukset vahvistuvat.

3.8 ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen laadintaprosessi herättää luottamusta eurooppalaisissa ja että he pitävät sitä uskottavana. Tässä yhteydessä tulee tuoda esille sekä Euroopan yhdentymisen edut että EU:n tason toimien puuttumisen aiheuttamat kustannukset. Tämän varmistamiseksi EU:n talousarvion on oltava

3.9 ETSK katsoo, että keskusteltaessa komission ehdotuksen asianmukaisuudesta tulee arvioida seuraavia seikkoja:

3.9.1 Mitä eurooppalaiseen lisäarvoon tulee, komissio mainitsee tärkeitä painopisteitä, joihin voidaan vastata vain EU:n tasolla. Ne liittyvät eurooppalaisiin julkishyödykkeisiin eli aloihin, joilla yksi EU-tasolla käytetty euro tuottaa enemmän tuloksia kuin yksi jäsenvaltiotasolla käytetty euro.

3.9.2 Eurooppalaisia julkishyödykkeitä ovat tutkimus- ja kehittämistoiminta, yhteinen puolustus, elintarviketurvallisuus, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat, ilmastonmuutokseen vastaaminen sekä Euroopan laajuiset energia- ja viestintäalan sekä sisämarkkinoiden (joiden toteuttaminen on vielä kesken) infrastruktuuri-investoinnit. Vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä lisätään näiden strategisten alojen talousarviomäärärahoja huomattavasti verrattuna vuosien 2007–2013 kehykseen, vaikka talousarvio on niukka.

3.9.3 ETSK panee merkille komission ehdotuksen sisältämän tärkeän uudistuksen, mutta sen on pakko huomauttaa, ettei kyseisistä painotuksista ole keskusteltu lainkaan. Tämän johdosta vaarana on, ettei EU:n talousarvion avulla pystytä tarttumaan suoraan keskeisiin ongelmiin, joita nykyinen talous- ja finanssikriisi aiheuttaa, ja että talousarvio joutuu vastaisuudessakin erityisten intressiryhmien hampaisiin.

3.10 ETSK muistuttaa (8), että tässä vaativassa tilanteessa EU:n talousarviopolitiikka on määriteltävä sen mukaisesti, millainen perusvalinta tehdään federalismin ja hallitustenvälisyyteen perustuvan järjestelmän välillä ja miten pitkälle menevää yhdentymistä näin ollen tavoitellaan. Erityisesti periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi saatava oikeudenmukainen palautus, perustuu rahoitusvarojen arvioimiseen jäsenvaltioiden bkt:n mukaan, mikä on ristiriidassa EU:n perussopimusten hengen ja kirjaimen kanssa.

3.10.1 Jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin perustuva nykyinen talousarviojärjestelmä on monimutkainen ja varsin epäselvä, mikä heikentää järjestelmän demokraattista valvontaa. Järjestelmä ei helpota Euroopan yhdentymistä edistävien sitoumusten esille tuomista, ja sen johdosta EU:lle suoritetut rahoitusosuudet nähdään jäsenvaltioiden talousarviota rasittavana lisätaakkana. Tämä rajoittaa unionin politiikkoihin käytettävissä olevia varoja eikä vastaa vaatimusta, jonka mukaan EU:lle olisi luotava suora yhteys kansalaisiin.

3.11 ETSK muistuttaakin (9), että uudella järjestelmällä on kytkettävä EU:n talousarvion tulot ja menot sitoumukseen toteuttaa EU:n omaa poliittista strategiaa ja noudattaa uudesta Lissabonin sopimuksesta johtuvia sitoumuksia. Se ei saa lisätä kansalaisten ja yritysten verotaakkaa. Järjestelmässä on varmistettava kaikkien jäsenvaltioiden tasavertainen kohtelu, ja sen on oltava kansalaisille paljon nykyistä selkeämpi, yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi.

4.1 Komissio ehdottaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen myötä suurta muutosta EU:n talousarvion rahoittamiseen. Muutoksen keskeisenä sisältönä on taloudellisen riippumattomuuden vahvistaminen ottamalla käyttöön uusi omien varojen järjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden nykyistä tasavertaisempi kohtelu. Uudessa ehdotuksessa muutetaan ajattelumallia niin, että murretaan unionin riippuvuus jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ja otetaan suunnaksi taloudellisen omavaraisuuden asteittainen lisääminen.

4.1.1 Ehdotetun uuden omien varojen järjestelmän keskeiset osatekijät ovat alv-perusteisten varojen muuttaminen ja finanssitransaktioveron käyttöönotto. EU:n talousarvio tasapainotettaisiin kaavaillun järjestelmän avulla niin, että noin 40 prosenttia rahoituksesta saataisiin uusista omista varoista, 20 prosenttia perinteisistä omista varoista ja 40 prosenttia bktl-perusteisista omista varoista (10). Uuden järjestelmän etuna olisi, etteivät jäsenvaltioiden hallitukset näkisi jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia enää niin vahvasti niiden tuloista perittävinä veroina, joista viriää vaatimuksia oikeudenmukaisesta palautumasta ja taloudellisen hyödyn tasapainon palauttamisesta.

4.1.2 ETSK korostaa kannattavansa (11) nykyisen vanhentuneen alv-perusteisten varojen järjestelmän korvaamista uusilla alv-perusteisilla varoilla, sillä tämä edistää EU:n sisämarkkinoiden kehitystä ja auttaa vähentämään taloudellisia vääristymiä jäsenvaltioissa. Komitea korostaa kuitenkin, ettei komission ehdotuksessa ole tarkkoja tietoja alv-järjestelmään tehtävistä muutoksista ja niiden jäsenvaltioille aiheuttamista rahoitusmäärämuutoksista. Komitea katsoo, että tässä yhteydessä tulee toteuttaa myös alv-petosten ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä.

4.1.3 Vaikka keskustelut aiheesta ovat vielä kesken, komission ehdotukseen sisältyy mielenkiintoinen uutuus: finanssitransaktiovero. ETSK korostaa, että finanssitransaktioveroa tulee soveltaa maailmanlaajuisesti. Se on ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti finanssitransaktioveron käyttöönottoon EU-tasolla (12). ETSK korostaa tarvetta pitää tarkasti silmällä finanssitransaktioveron soveltamisesta johtuvia makro- ja mikrotaloudellisia seurauksia ja kehottaa tästä syystä seuraamaan jatkuvasti ja arvioimaan vuosittain veron soveltamisen vaikutuksia.

4.1.4 Finanssitransaktioveron avulla voitaisiin saavuttaa ainakin seuraavat kolme tavoitetta:

4.1.5 Myös korjausmekanismien uudistaminen ja nykyisten mekanismien korvaaminen kiinteämääräisillä palautuksilla edistävät tavoitteena olevaa virtaviivaistamista ja avoimuuden lisäämistä, etenkin koska jäsenvaltioiden taloudelliset olot ovat nyt täysin erilaiset kuin vuonna 1984, jolloin järjestelmä otettiin käyttöön. Kuten ETSK on jo todennut (15), uudistuksen vaikutuksia tulee kuitenkin vielä selvittää tarkemmin, sillä tätä nykyä ei ole selvyyttä resurssien määrästä eikä nykyisen ja kaavaillun järjestelmän eroista.

4.2 ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti EU:n talousarvion rakenteen parantamiseen, jonka on tarkoitus varmistaa taakan tasapuolinen jakautuminen EU:n kansalaisten kesken. Tämä on omiaan laannuttamaan huomattavasti keskustelua oikeudenmukaisesta palautumasta ja jäsenvaltioiden välisestä oikeudenmukaisuudesta. Arvioinnissa keskityttäisiin sen sijaan siihen, miten tehokkaasti ja tuloksekkaasti EU:n varojen käytön avulla on pystytty tyydyttämään EU:n kansalaisten ja yritysten tarpeet, sekä saadun hyödyn ja koituneiden kustannusten suhteeseen. ETSK muistuttaa kuitenkin (16) pitävänsä valitettavana, että komission ehdotuksessa keskitytään yksinomaan talousarvion sisäiseen rakenteeseen eikä hyödynnetä uusien varojen käyttöönottoon liittyen mahdollisuutta puuttua määrää koskevaan perusongelmaan, joka talousarviota vaivaa EU:n poliittisen strategian ja kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamisvälineenä.

4.3 Kuten Euroopan parlamentti on korostanut, EU:n talousarvio on ensisijaisesti investointien kokonaisuus, jonka avulla voidaan edistää lisäresurssien saamista julkisista tai yksityisistä lähteistä (17). ETSK katsoo tältä osin, että EU:n talousarvion määrällisten ja lainsäädännöllisten rajoitusten kompensoimiseksi voitaisiin kokeilla hankejoukkolainoja tiettyjen infrastruktuuri- ja koulutushankkeiden (18) rahoittamiseksi komission tekemän Eurooppa 2020 -hankejoukkolaina-aloitteen mukaisesti (19).

4.3.1 Hankejoukkolainat voisivat edistää heijastusvaikutustensa ansiosta merkittävästi Euroopan talouskehitystä. Tällaisia vaikutuksia heikentää tällä hetkellä jäsenvaltioiden talousarvioiden joustamattomuus, kun ne painiskelevat talouskriisin seurausten ja vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten täyttämisen kanssa.

4.3.2 ETSK toteaa kuitenkin, että mahdolliset monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset innovatiiviset rahoitusmallit tulee arvioida tarkasti, sillä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saatujen kokemusten perusteella riskit saattavat siirtyä julkiselle sektorille (20).

4.4 Komission ehdotuksessa ei kyseenalaisteta EU:n merkittävimpiä menokohtia, jotka ovat koheesiopolitiikka ja yhteinen maatalouspolitiikka. Yleinen painopiste on Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä uusissa perusteissa tehokkaan ja tuloksekkaan varainkäytön varmistamiseksi sekä olemassa olevien rahoitusvälineiden tuottamassa lisäarvossa.

4.4.1 ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä YMP:n uudistukseen, jonka tavoitteena on mukauttaa sen osuutta EU:n kokonaistalousarviosta ja tiivistää EU-rahoituksen ja maatalousalan tuottamien yleishyödykkeiden yhteyttä, kuten komissio itsekin suosittaa asiakirjassa ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020” (21). Resurssiniukkuuden aikoina – kuten nyt – YMP:tä ja YKP:tä olisi arvioitava Lissabonin sopimuksessa määrättyjen tavoitteiden ja tehtävien perusteella. Niitä ovat ympäristön parantaminen (biologinen monimuotoisuus, vesi, maa, ilma), maisemien suojelu, maaseudun säilyttäminen elävänä, eläinten hyvinvointi sekä elintarviketurvallisuus ja elintarvikehuollon kestokyky (22).

4.4.2 ETSK on todennut aiemmin (23), että maa-, metsä- ja kalataloudella on keskeinen rooli ympäristönsuojelussa ja luonnonvarojen kestäväpohjaisessa hallinnoinnissa. ETSK suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään YMP:n ”viherryttämiseen” mutta korostaa, että tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, ettei tarkistus mullistaisi YMP:n tavoitteita ja rahoitusmekanismeja ja tähän liittyvää maatalous-, elintarvike- ja ympäristöalan toimijoiden tukea.

4.4.3 ETSK pitää huolestuttavana, että komissio pyrkii pienentämään YMP:lle myönnettävää osuutta ja asettamaan muille välineille – esim. Euroopan sosiaalirahastolle ja Euroopan globalisaatiorahastolle – uusia, maatalous- ja elintarvikealan tavoitteisiin liittyviä tehtäviä.

4.4.4 ETSK katsoo, että tavoitteena oleva eurooppalaisten maataloustuottajien kilpailuedellytysten yhtenäistäminen ja uusien jäsenvaltioiden vahvempi integroiminen suorien tukien järjestelmän avulla tulee toteuttaa niin, että arvioidaan tarkasti toimien mahdollisia vaikutuksia kaikkiin jäsenvaltioihin. ETSK pitää hyvin tärkeinä pyrkimyksiä vähentää eri jäsenvaltioiden maataloustuottajien saaman tuen suuruuseroja. ETSK on jo aiemmin (24) suosittanut kansallisten suorien tukien uudelleenjakoa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella sekä asianmukaisen siirtymäajan asettamista suunnitellulle oikeudenmukaiselle lähentymiselle, joka toteutetaan luopumalla vähitellen historiallisen viitetason periaatteesta siten, ettei tukitaso ole yhdessäkään valtiossa alle 90 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion suorien tukien keskiarvosta rahoituskehyskauden 2014–2020 päättyessä.

4.4.5 ETSK:n mielestä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tulee taata, että YMP:n ja YKP:n avulla voidaan varmistaa

Tällaisten toimintalinjojen avulla voidaan – kun otetaan huomioon, että maataloushyödykkeiden hinnat vaihtelevat voimakkaasti – korostaa YMP:n kaksoisluonnetta edistämällä hyviä ympäristömenettelyjä luopumatta kuitenkaan maatilojen taloudellisen elinvoiman ja kilpailukyvyn tukemisesta ja antamalla näin ollen uutta pontta yhteisen maatalouspolitiikan historialliselle tehtävälle, johon kuuluu sen varmistaminen, että eurooppalaiset saavat kohtuuhintaan riittävästi terveellistä ja ravitsevaa ruokaa.

4.5 Samanlaista tehokkuutta tulee edellyttää koheesiopolitiikan varoista rahoitettavilta hankkeilta. Koheesiopolitiikka on edelleen ratkaisevan tärkeää uusien jäsenvaltioiden integraation vahvistamiseksi. Kuten Barcan raportissa (25) korostetaan, koheesiopolitiikka on kohdennettava muutamiin keskeisiin EU:n painopisteisiin ja sen sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset on arvioitava huolellisesti ennakkoon, toimien aikana ja jälkikäteen. Arvioinnit eivät saa milloinkaan lisätä byrokratiaa.

4.5.1 ETSK vastustaa kuitenkin makrotaloudellisten ehtojen asettamista koheesiopoliittisten varojen myöntämiselle, jotta ei lisätä jäsenvaltioiden taakkaa sosiaalisesti ja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Komitea katsoo lisäksi, ettei asteittaisen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmän korvaaminen uudella siirtymäalueiden luokalla saa supistaa heikoimmin kehittyneille alueille varattavia resursseja. Komitea kannattaa Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaa ehdotusta mutta korostaa, ettei välinettä pidä rahoittaa noin 10 miljardilla eurolla koheesiorahastosta. Rahastoa ei tule käyttää epäasianmukaisesti sen alkuperäisiin tavoitteisiin kuulumattomien tehtävien rahoittamiseen.

4.6 Tulevan koheesiopolitiikan ohjenuorana olisi oltava Lissabonin sopimuksen 174 artikla, jonka mukaan ”[u]nioni pyrkii – – vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä”.

4.7 ETSK toivoo, että EU:n politiikkojen – etenkin YMP:hen ja koheesiorahastoihin liittyvien toimien, koska niiden osuus kokonaistalousarviosta on suuri – tuloksellisuuden seurantaa vahvistetaan, jotta voidaan arvioida EU:n varainkäytön tehokkuutta ja unionin kykyä saavuttaa keskeiset itselleen asettamansa tavoitteet, alkaen Eurooppa 2020 -strategiasta (26). Tämä voidaan toteuttaa mm. tietyistä asetetuista viitetavoitteista jälkeen jääneille jäsenvaltioille langettavien seuraamusten ja parhaisiin tuloksiin yltäneiden jäsenvaltioiden rahallisen palkitsemisen avulla.

4.7.1 ETSK kehottaa tässä yhteydessä kuitenkin tukemaan ja kannustamaan paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan yhä aktiivisemmin jäsenvaltio- ja EU-tasolla, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset toimia ja toteuttaa koheesiopolitiikan ja YMP:n varoista rahoitettavia ohjelmia. Tätä varten tulee järjestää asianmukaisia täydennyskoulutusohjelmia, jotka käsittelevät EU:n ohjelmatyöhön, tukitoimiin, seurantaan ja arviointiin liittyviä menettelyjä.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ”The value resulting from an EU intervention which is additional to the value that would have been otherwise created by Member State action alone” (EU:n toimista saatava arvo, joka on suurempi kuin pelkästään jäsenvaltioiden toimista olisi muuten saatu), COM(2010) 700 final; SEC(2011) 867 final.

(3) YMP:hen osoitettavien varojen nimellismäärä ei vähene vaan pysyy vakaana ohjelmakauden ajan. Reaalisesti se siis supistuu vuoteen 2012 verrattuna.

(6) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten, 2010/2211 (INI).

(7) Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vuoden 2013 jälkeinen uusi monivuotinen rahoituskehys”EUVL C 54, 23.2.2012, s. 40.

(10) COM(2011) 510 final, s. 5. Jäsenvaltioiden bktl-perusteinen rahoitusosuus kattaa nykyisin 70 prosenttia EU:n kokonaistalousarviosta, perinteiset omat varat (tullimaksut ja sokerimaksut) 14,1 prosenttia, arvonlisävero 11,2 prosenttia ja muut (edellisten vuosien ylijäämät) 4,7 prosenttia (SEC(2011) 876 final).

(12) Täysistunnossa 29. maaliskuuta 2012 hyväksytty ETSK:n lausunto yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 55.

(14) Euroopan komissio, 8. joulukuuta 2010, julkinen kuulemismenettely rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (MiFID) tarkistamisesta, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto.

(22) Hart K. – Baldock D. (toim.), What Tools for the European Agricultural Policy to Encourage the Provision of Public Goods, Euroopan parlamentti, heinäkuu 2011.

(24) Asiakokonaisuuteen NAT/520 kuuluva ETSK:n lausunto, jonka aiheena on yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020 mennessä, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116.

(25) Barca F. (toim.), An Agenda for a Reformed Cohesion Policy. A place-based approach to meeting European Union challenges and expectations, raportti aluepolitiikan pääosastolle, 2009.

(26) Chambon N. & Rubio E., In search of ”the best value for money”: analyzing current ideas and proposals to enhance the performance of CAP and cohesion spending, esitetty Torinossa 7.–8. heinäkuuta 2011 pidetyssä seminaarissa ”The post 2013 financial perspectives: Re-thinking EU finances in times of crisis” (Vuoden 2013 jälkeiset rahoitusnäkymät: EU:n talousarvion uudelleenpohdinta kriisitilanteessa).