29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 141/55

—

ehdottaa, että direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot (eikä pelkästään kehoteta niitä) edellyttämään, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajat suunnittelevat tuotteensa sellaisiksi, että ne on helppo korjata, purkaa, käyttää uudelleen tai hyödyntää. Sääntöjenmukaisuutta edistävien ohjelmien jäsenmaksut tulisi kytkeä tietyn tuotteen uudelleenkäytettävyyteen tai kierrätettävyyteen.

—

kehottaa soveltamaan keräysastetta erikseen jokaiseen tuoteluokkaan ja suosittaa, että keräystavoitetta laskennallisesti määritettäessä otetaan huomioon sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräinen elinkaaren pituus. Jäsenvaltioiden pitää varmistaa, ettei pienikokoinen sähkö- ja elektroniikkalaiteromu päädy lajittelemattoman jätteen virtaan.

—

kehottaa velvoittamaan tuottajat selkeästi ja helppotajuisesti rahoittamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräämisestä ja keräyslaitoksista koituvat kustannukset. Tuottajavastuun laajentaminen koskemaan kotitalousjätteen erilliskeräystä pitää tehdä pakolliseksi, jotta varmistetaan taloudellisen vastuun suurempi yhdenmukaistaminen ja luodaan tasavertaiset toimintamahdollisuudet EU:ssa.

—

kehottaa säätämään laitteiden uudelleenkäytölle 5 prosentin vähimmäistavoitteen, jätehuoltohierarkian mukaisesti. Se voisi olla omiaan poistamaan nykyisin esiintyvää vastahakoisuutta talteenotettujen laitteiden uudelleenkäyttämistä kohtaan ja varmistamaan, että laadukkaat laitteet otetaan uudelleen käyttöön.

—

toteaa, että kaikki kustannukset, jotka syntyvät, kun huolehditaan vaarallisia aineita sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun loppukäsittelystä siten, ettei ihmisten terveydelle eikä ympäristölle aiheuteta vahinkoa, pitää laskea mukaan tuotteen hintaan. Komitea pahoittelee, ettei kielletyistä aineista ja niiden sallituista enimmäispitoisuuksista annetun direktiivin liitteen IV sisältämää kiellettyjen aineiden listaa ole laajennettu uusilla aineilla.

—

kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöaiheisiin koulutusohjelmiin, valveuttamiskampanjat mukaan luettuina. Paikallis- ja alueviranomaisia pitää tukea tällaisten, kuluttajakäyttäytymistä osaltaan ehkä ratkaisevasti muokkaavien toimien valmistelussa ja toteuttamisessa.

Esittelijä

:

Jerzy Zająkała (PL, UEN-EA), Łubiankan vouti

1.

pitää tärkeänä, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kunnollista huoltoa säännellään asianmukaisesti. Komitea nimittäin tiedostaa, että kyseisellä romulla on merkittäviä ympäristö- ja terveysvaikutuksia.

2.

korostaa, että valtaosassa jäsenvaltioista paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat unionin jätehuoltopolitiikan toteuttamisesta. Ne laativat suunnitelmia, myöntävät jätteenkeräys ja -käsittelylupia ja hallinnoivat keräys- ja käsittelyjärjestelmiä, ja niinpä niiden tulee olla keskeisessä asemassa uusien jätehuoltoalan toimintamallien ja ehdotusten laadintaprosessissa.

3.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen voimassa olevien direktiivien uudelleenlaatimisesta sekä siihen, että komissio on ottanut hankkeessaan olennaisilta osin lukuun komitean aiemman lausunnon vuodelta 2000. Siinä komitea kehotti supistamaan markkinatoimijoille ja hallintotahoille koituvia perusteettomia kustannuksia ja rasituksia, tehostamaan toimintaa sekä eritoten rajoittamaan tämän nopeasti kasvavan jäteketjun ympäristövaikutuksia.

4.

vahvistaa, että yhteisön ympäristöpolitiikka perustuu saastuttaja maksaa periaatteeseen. Tuottajan vastuu, joka on kyseisen periaatteen suora seuraus, on jätehuollon avainperiaate ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin kulmakivi.

5.

kiinnittää huomiota siihen, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on viivästynyt, minkä vuoksi paikallis- ja alueviranomaiset ja laitevalmistajat eivät saa ajoissa selkeitä ohjeita säännösten asianmukaisesta soveltamisesta.

6.

kehottaa vahvistamaan uudessa sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä, että sääntöjen noudattamista edistävissä ohjelmissa taloudelliset tai hallinnolliset rasitteet, jotka johtuvat direktiivin täytäntöönpanosta, korvataan asianmukaisesti jatkuvasti asianomaisille paikallis- tai alueviranomaisille.

7.

katsoo, että molempia direktiivejä tulee mahdollisuuksien mukaan tarkastella paitsi rinnakkain myös muihin ko. aihepiiriä käsitteleviin EU-säädöksiin liittyen, sillä vain siten ongelmat kyetään ratkaisemaan pätevästi.

8.

odottaa, että jäteketjun kaikki osapuolet (tuottajat, jakelijat, paikallis- ja alueviranomaiset) pääsevät yhteisymmärrykseen kunkin vastuusta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräämisestä kotitalouksista. Nykytilanne, jossa jäsenvaltioissa noudatetaan lukuisia erilaisia toimintamalleja, aiheuttaa sen, että kyseisille osapuolille koituvat kustannukset eriytyvät perusteettomasti, mikä taas vääristää kilpailusääntöjä. Komitea tunnustaa kuitenkin, että keräysmenetelmät voivat vaihdella alueittain paikallisten edellytysten ja olosuhteiden mukaisesti.

9.

vahvistaa, että direktiivien uudelleenlaatiminen on toissijaisuusperiaatteen mukaista. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun aiheuttamat terveys- ja ympäristövaikutukset ovat luonteeltaan rajatylittäviä. Tuotteet liikkuvat markkinoilla vapaasti. Näistä syistä EU on asianmukainen sääntelytaso. Jäsenvaltioiden omaehtoiset aloitteet voivat rajoittaa ympäristönsuojelua ja aiheuttaa ongelmia sisämarkkinoilla, esimerkiksi kasvattamalla kustannuksia, joita tuottajille ja kuluttajille koituu säännösten noudattamisesta.

10.

toteaa, että tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun direktiivin tavoitteena on lisätä yhtenäisyyttä ja yhteisvaikutuksia alalla annettujen muiden, kyseisiä tuotteita koskevien yhteisön säädösten, eritoten REACH-asetuksen, kanssa. Soveltamisalan ja määritelmien selkeyttäminen, lainvalvontaan liittyvien lausekkeiden lisääminen ja rajoituksia koskevien poikkeusten myöntämismekanismin parantaminen ovat omiaan kasvattamaan oikeusvarmuutta.

11.

tähdentää, että direktiivien soveltamisala ja määritelmät on yhtenäistetty osuvasti. Mainituista seikoista säädetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin 2 ja 3 artiklassa. Säännösten luettavuus ja niiden yhdenmukaisuus alan muiden EU-säädösten kanssa parantaa lainsäädännön selkeyttä ja vaikuttaa hallintokuluja supistavasti.

12.

havaitsee myönteisiä tuloksia yhdenmukaistamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajien rekisteröinnin osalta. Komitea huomauttaa kuitenkin, että eräissä jäsenvaltioissa nykyinen rekisteröintijärjestelmä otettiin käyttöön vasta viimeksi kuluneiden neljän vuoden mittaan, eivätkä kustannukset olleet vähäiset. Uuden tuottajien rekisteröintijärjestelmän toimivuus pitää varmistaa ennen kuin se otetaan käyttöön. Komitea huomauttaa lisäksi, että paikallis- ja alueyhteisöjen raportointivelvoitteet on jatkossakin täytettävä.

13.

on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltioiden suorittamille tarkastuksille asetetaan vähimmäisvaatimukset samoin kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kuljetuksia koskevalle valvonnalle. Se tehostaa sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan direktiivin täytäntöönpanoa. Komitea vetoaa samalla jäsenvaltioihin, jotta ne takaavat, että asiaankuuluville viranomaistahoille osoitetaan riittävät resurssit säännösten täytäntöönpanoon. Siihen sisältyy lainvalvontahenkilökunnan koulutuksen tukeminen. Lisäksi IMPEL-verkosto (1) tulisi kutsua osallistumaan valvontaa koskevien vähimmäisvaatimusten laadintaan.

14.

huomauttaa, että puuttuu selkeitä säännöksiä siitä, miten valvotaan ja tarkkaillaan sitä, missä määrin kollektiivisissa ja yksityisissä järjestelmissä noudatetaan niille asetettuja vaatimuksia. Ei myöskään ole säännöksiä, jotka koskisivat yksittäisten tuottajien suoriutumista niille direktiivin nojalla kuuluvista taloudellisista velvoitteista.

15.

pahoittelee, ettei uudelleenlaadinnassa ole kiinnitetty kylliksi huomiota yleiseurooppalaisten markkinoiden edistämiseen kierrätettyjä ja hyödynnettyjä tuotteita varten. Tähän tarkoitukseen voitaisiin käyttää kysyntää sääteleviä välineitä (kuten ympäristötietoisia julkisia hankintoja, kannusteita kierrätettyjen materiaalien hankintaan esimerkiksi verottamalla ensiömateriaaleja, mikäli saatavilla on kierrätettyjä vaihtoehtomateriaaleja). Se olisi epäilemättä omiaan vähentämään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun volyymia ja vaikuttaisi positiivisesti kansalaisten luottamukseen, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta huolehditaan asianmukaisesti.

16.

kehottaa kiinnittämään tuntuvasti enemmän huomiota ympäristöaiheisen koulutuksen rooliin. Siihen kuuluvat kaikille ikäryhmille suunnatut, paikallisiin oloihin ja kulutusmalleihin sovitetut valveuttamiskampanjat. Tällaisen toiminnan vaikuttavuudella on valtava merkitys kuluttajakäyttäytymisen muotoutumisessa. Paikallis- ja alueviranomaisia pitää tukea mainitunlaisten toimien valmistelussa ja toteuttamisessa.

17.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita käynnistämään ja tukemaan tutkimusta, jonka aiheena on talteenotettujen tuotteiden ja niiden osien tehokas hyödyntäminen sekä tuloksekkaiden menetelmien etsiminen kansalaisten tietoisuuden kasvattamiseksi ympäristömyönteisistä asenteista.

18.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan toimia kuluttajatietoisuuden parantamiseksi ja parhaiden käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kesken.

19.

pitää erittäin tärkeänä sitä, etteivät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämisjärjestelyt vaihtele materiaalien arvon perusteella.

20.

toteaa, että täytyy erottaa selkeästi toisistaan sellaisten esineiden uudelleenkäyttö, joita ei vielä voi pitää jätteenä (eikä siis lukea po. kohteeseen kuuluviksi), ja sellaisten esineiden uudelleenkäyttö, jotka jo ovat jätettä, kuten kunnallisista jätteenkeräyslaitoksista peräisin olevat esineet. Komitea kiinnittää huomiota siihen, miten vaikea on tarkkailla jätteenkeräyspisteisiin tuodun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kuntoa, sekä siihen, että tietyt vanhat, suorituskyvyltään kehnot laitteet on tarkoituksenmukaisempaa kierrättää kuin ohjata uudelleenkäyttöön.

21.

on tyytyväinen direktiivin soveltamisalan selkiyttämiseen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden luokkien ja tyyppien täsmälliseen yksilöintiin tiettyjen vaarallisten aineiden käytöstä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa laaditun direktiivin liitteissä. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kaksikäyttötuotteiden luokittelussa saattaa syntyä ongelmia. Komitea kehottaakin määrittämään mainitunlaiset tuotteet kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromuksi. Mikäli niin ei menetellä, saattaa se tietyissä tapauksissa johtaa kustannusten sälyttämiseen perusteettomasti muiden osapuolten kannettavaksi ja vähentää kotitalouksista peräisin olevasta sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta huolehtimiseen tarvittavia varoja. Tällainen luokittelu edistäisi selkeyttä ja varmuutta tuottajien kannalta.

22.

ehdottaa, että direktiivissä velvoitetaan (eikä pelkästään kehoteta) jäsenvaltiot edellyttämään, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajat suunnittelevat tuotteensa sellaisiksi, että ne on helppo korjata, purkaa, käyttää uudelleen tai hyödyntää, mikä puolestaan vähentää kaatopaikoille sijoitettavien tai jätteenpolttolaitoksiin päätyvien käytettyjen laitteiden määrää. Tässä yhteydessä kannattaa harkita sellaisen kannustejärjestelmän avaamista tuottajille, jossa tietylle tuoteryhmälle määritetyn hyödyntämisasteen ylittämisestä palkitaan.

23.

kiinnittää huomiota keräysasteen soveltamisongelmaan kollektiivisissa järjestelmissä. Jos keräysastetta sovelletaan yleisesti Euroopan komission ehdotuksen mukaisesti (kollektiiviseen) järjestelmään (kaikkiin laitteisiin), saattaa syntyä epätoivottuja vaikutuksia. Tässä tapauksessa on todennäköistä, että sääntöjen noudattamista edistävissä ohjelmissa keskitytään aluksi raskaisiin laitteisiin (jotka vaikuttavat eniten kerättyyn painoon) eikä niinkään hyvin kevyisiin laitteisiin. Tulisi välttää sitä, että keräysasteen myötä luodaan järjestelmä, jossa keskitytään vain raskaisiin laitteisiin eikä niinkään laitteisiin, joilla on huomattava ympäristövaikutus. Tämän saavuttamiseksi keräysastetta tulisi ainakin soveltaa erikseen jokaiseen tuoteluokkaan.

24.

toteaa, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun suunnitellun keräysasteen laskukaavan muutos – perustana on näihin asti ollut kilomäärä asukasta kohden – prosentuaaliseksi osuudeksi markkinoille saatettujen laitteiden keskimääräisestä painosta on askel oikeaan suuntaan. Kahden vuoden ajanjakso keskiarvon laskemiseksi ei kuitenkaan vastaa lukuisien sähkö- ja elektroniikkalaitetyyppien tosiallista elinkaarta, joka monissa tapauksissa ylittää huomattavasti 2 vuotta. Komitea katsoo myös, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden elinkaaren piteneminen pienentää jäteongelmaa, ja niinpä kuluttajien pitäisi asettaa sellaiset laitteet etusijalle päätöksissään.

25.

suosittaa myös, että tavoitetta laskennallisesti määritettäessä otetaan huomioon sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräinen elinkaaren pituus, sen sijaan, että perusteena käytettäisiin uusien laitteiden myyntiä viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Kahden vuoden jakso laskutoimituksen pohjana vaikuttaa mielivaltaiselta, ja se voisi aiheuttaa epätoivottavia ympäristövaikutuksia, kun erityyppisten laitteiden elinkaaret ovat hyvin erimittaisia.

26.

on huolestunut siitä, että tavoite perustuu edelleen painoon, joka ei heijasta tuotteiden ympäristövaikutusta, ja korostaa, että ei ole helppoa rohkaista kuluttajia kierrättämään pieniä sähkö- ja elektroniikkalaitteita valikoivien keräilyjärjestelmien puitteissa. Toteaa, että huomattavia määriä kyseisiä laitteita päätyy kunnallisen jätehuollon roska-astioihin ja kulkeutuu kyseisen jätevirran mukana jätteenkäsittelypaikkoihin. Komitea kehottaakin sisällyttämään pienlaitteet jäsenvaltioille direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin.

27.

korostaa saastuttaja maksaa periaatteen tarkoittavan sitä, että kuluttajien tulisi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajien kautta huolehtia sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon kustannuksista sen sijaan, että siitä huolehtivat veronmaksajat pääasiassa paikallisviranomaisten kautta. Tämä tarkoittaa, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajat ovat vastuussa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys-, huolto- ja käsittelykustannuksista sekä tiedotuskuluista ja mukautetusta tuotesuunnittelusta. Tuottajan vastuun periaate luo perustan tuottajien ja paikallis- alueviranomaisten hyvälle ja selkeälle yhteistyölle direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

28.

panee merkille tuottajien ilmaiseman huolen (2) siitä, että vaikka niitä perustellusti pidetään vastuullisina keräystavoitteiden saavuttamisesta, ne pystyvät valvomaan asiaa vain rajoitetusti, kun ajatellaan vaikkapa keräilypisteiden tarjollaoloa ja kuluttajien aikaansaaman jätteen määrää. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa todetaan aiheellisesti, että viime kädessä tuottajilla on vastuu keräysastetavoitteen saavuttamisesta. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen

29.

kehottaa tekemään tuottajavastuun laajentamisen kattamaan kotitalouksien laiteromun erilliskeräyksen kustannukset valinnaisen asemasta pakolliseksi.

30.

on hyvillään, että 11 artiklan 1 kohdassa määritettyjä vähimmäistavoitteita korotetaan 5 prosenttia ja että myös lääkinnälliset laitteet kuuluvat nykyisin näiden tavoitteiden piiriin. Komitea kehottaa säätämään laitteiden uudelleenkäytölle 5 prosentin vähimmäistavoitteen, jätehuoltohierarkian mukaisesti. Se voisi olla omiaan poistamaan nykyisin esiintyvää vastahakoisuutta talteenotettujen laitteiden uudelleenkäyttämistä kohtaan ja varmistamaan, että laadukkaat laitteet otetaan uudelleen käyttöön.

31.

huomauttaa, että kuluttajakaupan tuotteiden tuottajien mielenkiinto rohkaista valmistamiensa laitteiden uudelleenkäyttämiseen on vähäinen tai olematon. Niinpä uudelleenkäyttö jää toteutumatta. Uudelleenkäyttämistä koskevien tavoitteiden sisällyttäminen kierrätystavoitteisiin ei muuta tilannetta. Tuottajat pyrkivät pääsemään tavoitteeseen ainoastaan kierrätyksen keinoin ja lyövät uudelleenkäyttömahdollisuudet laimin. Uudelleenkäyttöorganisaatioiden kokemuksen mukaan kuitenkin 20–30 prosenttia kaikista hylätyistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista on yhä täysin käyttökunnossa tai ne kaipaavat vain pienehköjä korjauksia. AK suhtautuu jätehuoltohierarkiaan hyvin vakavasti ja suosittaa kokonaisten laitteiden uudelleenkäyttämistä. Näin ollen komitea ehdottaa, että kokonaisten laitteiden uudelleenkäyttämiselle asetetaan erillinen tavoite.

32.

huomauttaa, että tiettyjen nykyisin voimassa olevan direktiivin säännösten sallima joustavuus sekä velvollisuuksien ja vastuiden epäselvä määrittely jäsenvaltioiden lainsäädännössä on monissa tapauksissa aiheuttanut suhteetonta hallinnollista ja taloudellista rasitusta paikallisviranomaisille. Kustannukset, joista tuottajien pitäisi direktiivin mukaan huolehtia, päätyvät paikallisviranomaisten kannettaviksi, koska niillä on lakimääräinen jätehuoltovastuu ja koska niiden täytyy ryhtyä toimenpiteisiin, jos jätteen tuottajallepalauttamista varten perustetut järjestelmät eivät toimi asianmukaisesti. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten ei pidä kantaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa lainsäädännössä olevien aukkojen aiheuttamia taloudellisia seurauksia.

33.

ilmaisee huolensa, että sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytettävät vaaralliset aineet ja materiaalit aiheuttavat yhä laajamittaista ympäristön saastumista. Sen lisäksi, että mainituissa tuotteissa käytetään monia vaarallisia aineita ja materiaaleja, niiden kierrätyksen ja käytöstä poistoa seuraavan käsittelyn yhteydessä syntyy myös muita vahingollisia aineita, kuten dioksiineja ja furaaneja.

34.

katsoo, että on tartuttava toimeen, jotta katkaistaan talouskasvun ja jätemäärän – myös vaarallisten aineiden määrän – lisääntymisen välinen yhteys. Komitea korostaa, ettei yhteiskunnan jäseniltä pidä kantaa lisää veroja kattamaan kustannukset, joita vaarallisia aineita sisältävistä jätteistä huolehtiminen vaatii. Sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytetään vaarallisia aineita tuottajien (sekä EU:hun tuotteita tuovien jakelijoiden) tahdosta. Niinpä kaikki kustannukset, jotka syntyvät, kun huolehditaan vaarallisia aineita sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun loppukäsittelystä siten, ettei ihmisten terveydelle eikä ympäristölle aiheuteta vahinkoa, pitää laskea mukaan tuotteen hintaan.

35.

pitää oikeaan osuneena ratkaisua siirtää luettelo kielletyistä aineista ja niiden sallituista enimmäispitoisuuksista direktiivin liitteeksi. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei kiellettyjen aineiden listaa ole laajennettu aineilla, joiden kieltämistä liitteen IV nojalla on ehdotettu. Kyseeseen tulevat erityisesti heksabromisyklododekaani (HBCDD), di (2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), butyylibentsyyliftalaatti (BBP) ja dibutyyliftalaatti (DBP) kaikissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

36.

kehottaa analysoimaan paitsi eri argumentit, joiden mukaan REACH-asetus tulisi panna täysimittaisesti täytäntöön tiettyjen vaarallisten aineiden käytöstä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun direktiivin kautta, myös kaikki ne, joiden mukaan direktiivin tulee edelleenkin täydentää REACH-prosessia, koska direktiivi tarjoaa täsmällisemmän aikataulun ilmoituksen tekemisestä sellaisista havaituista uusista vaarallisista kemiallisista aineista, jotka on syytä korvata turvallisemmilla vastaavilla aineilla.

37.

panee tyytyväisenä merkille, että aina neljän vuoden kuluttua tapahtuva vapautuksen tarkistaminen korvataan siten, että poikkeus on voimassa enintään neljä vuotta ja se voidaan hakemuksesta uusia. Tarkoituksena on edistää ponnistuksia aineiden korvaamiseksi ja siirtää todistustaakka julkisilta laitoksilta asiaa koskevan hakemuksen tekevälle valmistajalle tai jakelijalle.

38.

kehottaa komissiota vahvistamaan pikaisesti yksityiskohtaiset poikkeusten myöntämistä koskevat periaatteet ottaen huomioon taloustoimijoiden oikeusvarmuuden sekä määrittämään, miten uusia kriteerejä sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittujen sosioekonomisten vaikutusten ja hyötyjen pohjalta, kun myönnetään poikkeuksia ja tarkistetaan niitä.

39.

pitää 6–8 artiklan säännöksiä helppolukuisina ja yhtenäisinä ja katsoo, että säännöstenvastaisten tuotteiden lukumäärän vähentäminen tiukemman ja yhdenmukaistetun markkinavalvonnan avulla on kustannustehokas tapa kasvattaa direktiivin tuottamia ympäristöhyötyjä.