[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 15.10.2008

KOM(2008) 661 lopullinen

2008/0199 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Epävakailla markkinoilla tallettajien suurimpia huolia on, ovatko pankkitalletukset turvassa, jos tallettajan pankki kaatuu.

Yhteisön säännöt ovat vuodesta 1994 varmistaneet, että jäsenvaltioilla on turvaverkot tallettajien suojelemiseksi pankkien kaatumisen varalta. Komissio julkaisi vuonna 2006 näitä sääntöjä koskevan uudelleentarkastelun[1], jossa tuotiin esille useita alueita, joilla tilannetta voitaisiin parantaa. Kertomuksessa päädyttiin kuitenkin siihen, että tuolloin moni kyseinen parannus olisi voitu toteuttaa lainsäädäntöä muuttamatta.

Vuosien 2007 ja 2008 tapahtumat, etenkin nykyinen rahoitusmarkkinoiden myllerrys, ovat paljastaneet nämä puutteet ja niiden seuraukset tallettajien luottamuksen kannalta aivan uudella tavalla.

Ratkaisevaa on yleistynyt tietoisuus siitä, että tallettajia saattaa odottaa ikävä yllätys: heidän talletuksiaan ei ehkä maksetakaan takaisin pankin kaatuessa, koska heidän säästönsä ylittävät kyseisen jäsenvaltion talletussuojan tason. Talletussuojan vähimmäistasoa, 20 000 euroa, ei ole mukautettu sitten vuoden 1994, eikä se useissa maissa ole enää riittävä, kun otetaan huomioon säästöjen jakautuminen. On näyttöä siitä, että erilaisten kansallisten toimenpiteiden luomat kilpailun vääristymät todella vaikuttavat häiritsevästi talletusten vastaanottoon.

Lisäksi nykyinen korvausten maksuaika, kolme kuukautta, ei vastaa tallettajien tarpeita ja odotuksia.

Euroopan unionin neuvosto sopi 7. lokakuuta 2008, että on ensisijaista palauttaa rahoitussektorin luottamus ja asianmukainen toiminta ennalleen. Neuvosto sitoutui toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet yksittäisten säästäjien talletusten suojaamiseksi ja kehotti komissiota tekemään pikaisesti asianmukaiset ehdotukset talletusten vakuusjärjestelmien lähentämiseksi. Direktiiviä olisi näin ollen tarkistettava kolmella avainalueella:

- talletussuojan vähimmäistason korottaminen

- korvausten maksuajan lyhentäminen korkeintaan kolmeen päivään

- tallettajan omavastuujärjestelmien lopettaminen.

2. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA JULKINEN KUULEMINEN

Asian kiireellisyyden vuoksi tästä ehdotuksesta ei ole voitu tehdä vaikutusten arviointia eikä järjestää julkista kuulemista.

Komissio sai kuitenkin arvokkaita näkemyksiä direktiivin 94/19/ETY uudelleentarkasteluprosessista. Vuoden 2006 tiedonantoaan varten komissio muun muassa pyysi yhteistä tutkimuskeskusta toimittamaan raportit talletussuojan tasosta (2005), mahdollisesta rahoitusmekanismien yhdenmukaistamisesta (2006–07) ja talletusten vakuusjärjestelmien tehokkuudesta (2008). Tätä työtä tuki Euroopan talletussuojalaitosten foorumi ( European Forum of Deposit Insurers , EFDI), erityisesti niiden esteiden osalta, jotka haittaavat korvausten nopeaa maksamista tallettajille. Tämä työ on otettu huomioon nykyisessä ehdotuksessa.

Kertomukset ovat saatavilla seuraavassa internetosoitteessa:http://ec.europa.eu/internal_market/bank/guarantee/index_en.htm

3. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

4. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Nykyistä direktiiviä muuttava direktiivi on tarkoituksenmukaisin väline. Ehdotus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohtaan, joka muodostaa oikeusperustan rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden muodostamiseen tähtäävien yhteisön toimenpiteiden hyväksymiselle.

Perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toimen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Ehdotetuissa säännöksissä ei mennä pidemmälle kuin mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ainoastaan yhteisön lainsäädännöllä voidaan varmistaa, että useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiviin luottolaitoksiin sovelletaan samanlaisia talletusten vakuusjärjestelmiä koskevia vaatimuksia. Näin varmistetaan tasapuoliset kilpailuedellytykset, vältetään sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia tarpeettomia kustannuksia rajatylittävissä toiminnoissa ja siten edistetään yhtenäismarkkinoiden yhdentymistä. Yhteisön toimilla myös varmistetaan rahoitusjärjestelmän vakaus EU:ssa.

5. EHDOTUKSEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

5.1. Korvausten maksuajan lyhentäminen

Nykyinen korvausten maksuaika, joka on kolme kuukautta ja jota voidaan jopa pidentää yhdeksään kuukauteen, heikentää tallettajien luottamusta eikä vastaa heidän tarpeitaan. Monille tallettajille voidaan olettaa aiheutuvan merkittäviä rahoitusvaikeuksia jo alle viikossa. Näin ollen korvausten maksuaika olisi lyhennettävä kolmeen päivään ilman pidentämismahdollisuutta.

Määräajan kulumisen olisi kuitenkin alettava vasta kun toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet, että luottolaitos vaikuttaa olevan kykenemätön maksamaan talletuksia takaisin, tai kun oikeusviranomainen on tehnyt päätöksen, josta seuraa, että tallettajien oikeudet esittää vaatimuksia luottolaitosta vastaan lykkääntyvät. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös 21 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat vakuuttuneet siitä, että luottolaitos ei ole pystynyt maksamaan talletuksia takaisin. Jotta korvaukset olisi mahdollista maksaa nopeasti, tämä 21 päivän määräaika olisi lyhennettävä kolmeen päivään.

Nykyisin 2 artiklan mukaisesti ainoastaan pankkien väliset talletukset ja rahanpesuun liittyvät talletukset eivät kuulu korvausten maksamisen piiriin.

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan ja liitteen I mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää 14 lisäpoikkeuksesta, jotka eivät kuulu korvausten maksamisen piiriin. Näihin sisältyvät muun muassa rahoitusalan ja julkisen sektorin talletukset, pankin tilintarkastajan lähisukulaisten talletukset ja sellaisten yhtiöiden talletukset, jotka ovat ”sen suuruisia, että niiden ei sallita laativan lyhyitä taseita … direktiivin 78/660/ETY 11 artiklan mukaisesti”. Vaikuttaa ilmiselvältä, että useimmat näistä poikkeuksista luovat merkittäviä esteitä korvausten nopealle maksamiselle. On ehdottoman tärkeää poistaa tällaiset poikkeukset. Korvausten nopean maksamisen mahdollistamiseksi järjestelmän olisi katettava vain vähittäistalletukset. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus sisällyttää siihen myös muita tallettajia edellyttäen, ettei tämä haittaa korvausten nopeaa maksamista.

5.2. Tallettajan omavastuujärjestelmät

Nykyinen direktiivi mahdollistaa vaihtoehtoisen tallettajan omavastuujärjestelmän jopa 10 prosenttiin asti, eli järjestelyn, jossa tietystä prosenttiosuudesta tappioita vastaa tallettaja. Tämä on osoittautunut tallettajien luottamusta nakertavaksi ja mahdollisesti pahentanut ongelmia. Ns. moraalisen riskin (jonka mukaan tallettajia pitäisi ikään kuin rankaista siitä, että he tallettavat varojaan pankkiin, joka tarjoaa korkean koron mutta jonka riskit ovat suuret) puolesta esitetyt perustelut eivät vakuuta, koska vähittäistallettajat eivät yleisesti ottaen pysty arvioimaan pankkinsa rahoitusaseman vakautta. Tästä seuraa, että kyseinen mahdollisuus olisi poistettava.

5.3. Talletussuojan taso

Talletussuojan nykyinen vähimmäistaso on säädetty 20 000 euroon, ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää korkeammasta tasosta. Tämä ei kuitenkaan heijastele talletusten nykyistä keskimääräistä tasoa, joka on noin 30 000 euroa EU:n kansalaista kohti. Jotta tallettajien luottamus säilyisi, talletussuojan tasoa olisi merkittävästi nostettava.

Euroopan unionin neuvosto sopi 7. lokakuuta 2008, että kaikki jäsenvaltiot tarjoaisivat aluksi vähintään vuoden ajaksi yksityishenkilöiden suojelemiseksi vähintään 50 000 euron suuruisen talletussuojan, ja pani merkille, että useat jäsenvaltiot päättivät nostaa vähimmäistasonsa vähintään 100 000 euroon. Vähimmäistasoa olisi näin ollen ensin nostettava 50 000 euroon ja vuoden kuluttua vähintään 100 000 euroon. On arvioitu, että nykyinen järjestelmä kattaa noin 65 prosenttia suojakelpoisista talletuksista. Uusilla määrillä se kattaisi talletuksista arviolta 80 prosenttia (50 000 euron talletussuoja) ja 90 prosenttia (100 000 euron talletussuoja).

Talletussuojan muutokset olisi käsiteltävä tavanomaisessa komitologiamenettelyssä. Hätätapauksissa tarvitaan kuitenkin ripeää, yhteisön tasolla koordinoitua toimintaa talletussuojan tason nostamiseksi ja tallettajien äkillisesti kadonneen luottamuksen palauttamiseksi. Tarvitaan siis hätätapauksissa sovellettavia komitologiatoimenpiteitä, joiden kesto olisi rajoitettava 18 kuukauteen.

5.4. Rajatylittävä yhteistyö

Talletusten vakuusjärjestelmä ei kata ainoastaan tallettajia siinä jäsenvaltiossa, jossa pankilla on toimilupa (kotijäsenvaltio), vaan myös tallettajat toisessa jäsenvaltiossa, jossa pankilla on sivukonttori (vastaanottava jäsenvaltio). Jos vastaanottavan jäsenvaltion talletusten vakuusjärjestelmä tarjoaa korkeamman talletussuojan kuin kotijäsenvaltion järjestelmä, sivuliike voi liittyä vastaanottavan jäsenvaltion vakuusjärjestelmään tarjotakseen saman talletussuojan kuin vastaanottavassa valtiossa toimiluvan saaneet muut pankit.

Oli pankki liittynyt vastaanottavan jäsenvaltion vakuusjärjestelmään tai ei, on olennaista, että kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion järjestelmät toimivat keskinäisessä yhteistyössä korvausten nopean maksamisen varmistamiseksi. Ehdotuksessa järjestelmille luodaankin yksiselitteisesti yleinen velvoite tehdä yhteistyötä keskenään.

2008/0199 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[2],

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon[3],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[4],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan unionin neuvosto sopi 7 päivänä lokakuuta 2008, että on ensisijaista palauttaa rahoitussektorin luottamus ja asianmukainen toiminta ennalleen. Neuvosto päätti toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet yksittäisten säästäjien talletusten suojaamiseksi ja kehotti komissiota tekemään pikaisesti asianmukaiset ehdotukset talletusten vakuusjärjestelmien lähentämiseksi.

(2) Talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/19/EY[5] säädetään jo tallettajien perussuojasta. Käynnissä oleva rahoitusmarkkinoiden myllerrys tekee talletussuojan parantamisen kuitenkin välttämättömäksi.

(3) Direktiivissä 94/19/EY säädetty talletussuojan nykyinen vähimmäistaso on 20 000 euroa, ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää korkeammasta tasosta. Tämä on osoittautunut riittämättömäksi suurelle joukolle talletuksia yhteisössä. Jotta tallettajien luottamus säilyisi, talletussuojan vähimmäistasoa olisi nostettava.

(4) Direktiivin 94/19/EY nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa talletussuojaa tietyllä prosenttiosuudella. Tämä mahdollisuus heikentää tallettajien luottamusta, ja se olisi poistettava.

(5) Nykyisin voimassa oleva korvausten maksuaika, kolme kuukautta, jota voidaan pidentää yhdeksään kuukauteen, on tallettajien luottamuksen ylläpidon kannalta vahingollinen eikä vastaa tallettajien tarpeita. Korvausten maksuaikaa olisikin lyhennettävä kolmeen päivään alkaen siitä päivästä, jona asianomainen talletusten vakuusjärjestelmä on saanut asiaa koskevan tiedon. Lisäksi tapauksissa, joissa korvausten maksaminen on käynnistetty toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, päätöksenteolle varattu nykyinen 21 päivän määräaika olisi lyhennettävä kolmeen päivään, jotta ei haitattaisi korvausten nopeaa maksamista.

(6) Mahdollisuus tehdä harkinnanvaraisia poikkeuksia direktiivin 94/19/EY liitteessä I vahvistettujen tiettyjen tallettajaluokkien osalta on johtanut erilaisiin edunsaajaluokkiin, jotka on yksilöitävä korvausten maksumenettelyissä. Tämä on osoittautunut vaikeaksi kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välisten järjestelmien (ns. topping up -järjestelyt) noudattamista varmistettaessa, ja se hidastaa korvausten maksamista; mahdollisuus olisikin poistettava. Lisäksi useimmat nykyisin mahdolliset poikkeukset koskevat julkisyhteisöjä ja rahoituslaitoksia. Parannetusta suojasta olisi kuitenkin oltava hyötyä tallettajille, joilla ei periaatteessa ole valtavasti rahoitusalan asiantuntemusta. Tallettajien suojelu olisi rajattava koskemaan vain vähittäistallettajia, ja jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus laajentaa suojelua koskemaan myös muita tallettajaluokkia.

(7) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmissä on riittävät varat niiden velvoitteiden kattamiseksi.

(8) Direktiivin 94/19/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[6] mukaisesti.

(9) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa talletussuojan tasoa. Koska tämä toimenpide on yleisluonteinen ja sen tarkoituksena on muuttaa direktiivin 94/19/EY muita kuin keskeisiä osia, se on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(10) Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja ei voida noudattaa erittäin kiireellisessä tapauksessa, jossa tallettajien luottamus rahoitusmarkkinoiden turvallisuuteen horjuu, komission olisi talletussuojan väliaikaista korotusta hyväksyttäessä voitava käyttää päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä.

(11) Käynnissä olevan rahoitusmarkkinoiden myllerryksen valossa, tallettajien luottamuksen ylläpitämiseksi ja samalla kaikkien osapuolten oikeutetut odotukset huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi saatettava talletussuojan tason 50 000 euroon nostava säännös kansalliseen lainsäädäntöönsä siten, että sitä sovelletaan takautuvasti komission ehdotuksen hyväksymispäivästä alkaen.

(12) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa ehdotetun toimen tavoitetta eli talletussuojan tason ja korvausten maksuajan yhdenmukaistamista, joka edellyttää useiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin sisältyvien lukuisten erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(13) Direktiiviä 94/19/EY olisi näin ollen muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 94/19/EY seuraavasti:

1. Korvataan 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaiset viranomaiset tekevät määrityksen heti, kun se mahdollista ja viimeistään kolme päivää sen jälkeen, kun ne ovat ensimmäisen kerran todenneet, että luottolaitos ei ole maksanut erääntyneitä ja maksettavaksi langenneita talletuksia tai”

2. Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

3. Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Edellä 1–4 kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että talletusten vakuusjärjestelmät toimivat keskinäisessä yhteistyössä.”

4. Lisätään kohta seuraavasti:

”6. Komissio tarkastelee tämän artiklan toimivuutta ja ehdottaa siihen tarvittaessa muutoksia.”

5. Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

6. Korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1. Talletusten vakuusjärjestelmissä määrätään, että kaikki saman tallettajan talletukset korvataan yhteensä vähintään 50 000 euroon asti, jos talletuksia ei kyetä maksamaan.

Talletussuoja korotetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 vähintään 100 000 euroon.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuus ei koske tiettyjä liitteessä I lueteltuja talletuksia lainkaan tai täysimääräisesti edellyttäen, että korvaukset maksetaan kaikille tallettajille 10 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

3. Tämä direktiivi kattaa kaikki tallettajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja toimivat muussa kuin kauppa-, liiketoimi- tai ammattitarkoituksessa.

Talletusten vakuusjärjestelmät voivat kattaa myös muita tallettajia edellyttäen, että korvaukset maksetaan kaikille tallettajille 10 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.”

7. Poistetaan 4 kohta.

8. Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5. Komissio tarkastelee vuosittain 1 kohdassa tarkoitettua määrää. Ensimmäinen tarkastelu suoritetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.”

9. Lisätään kohdat seuraavasti:

”6. Komissio voi mukauttaa 1 kohdassa tarkoitettua määrää ottaen erityisesti huomioon pankkisektorin kehityksen ja yhteisön talous- ja rahapoliittisen tilanteen.

Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 7 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7. Komissio voi päättää 1 kohdassa tarkoitetun määrän nostamisesta väliaikaisesti enintään 18 kuukauden pituiseksi ajaksi.

Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 7 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”

10. Lisätään 7 artiklan jälkeen 7 a artikla seuraavasti:

”7 a artikla

1. Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY* perustettu Euroopan pankkikomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY** 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

* EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36.

** EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.”

11. Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

12. Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että korvausvaatimusten varmistamiseksi tarvittavat tallettajia ja talletuksia koskevat täsmälliset tiedot annetaan talletusten vakuusjärjestelmän käyttöön, kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 1 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai kun oikeusviranomainen antaa saman artiklan 3 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

Talletusten vakuusjärjestelmien on kyettävä maksamaan tallettajien asianmukaisesti varmistetut maksamatta jääneitä talletuksia koskevat korvausvaatimukset kolmen päivän kuluessa siitä päivästä, jona ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettu niiden käyttöön.”

13. Poistetaan 2 kohta.

14. Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

”1. Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen talletusten vakuusjärjestelmien rahoitusmekanismien yhdenmukaistamisesta ja talletusten vakuusjärjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta yhteisön tasolla sekä näitä koskevat ehdotukset.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan pankkikomitealle aikomuksistaan muuttaa talletussuojan kattavuutta tai tasoa sekä kaikista kohtaamistaan vaikeuksista yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa.”

15. Muutetaan liite I seuraavasti:

16. poistetaan 1–9 kohta;

17. poistetaan 11 kohta;

18. poistetaan 14 kohta.

2 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa 15 päivästä lokakuuta 2008.

Niiden on kuitenkin saatettava voimaan direktiivin 94/19/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan noudattamiseksi tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

4 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja[pic][pic][pic][pic][pic][pic]

[1] KOM(2006) 729.

[2] EUVL C , , s. .

[3] EUVL C , , s. .

[4] EUVL C , , s. .

[5] EYVL L 135, 31.5. 1994, s. 5.

[6] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.