(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU, Euratom) 2012/27/EU (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (5). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Komissio ehdotti 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi”, jäljempänä ’ilmastotavoitesuunnitelma’, unionin ilmastotavoitteiden tiukentamista nostamalla kasvihuonekaasupäästötavoitetta vuodelle 2030 vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämä on huomattava lisäys nykyiseen 40 prosentin vähennystavoitteeseen verrattuna. Ehdotuksella vastattiin 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ’Euroopan vihreän kehityksen ohjelma’, annettuun sitoumukseen esittää kattava suunnitelma siitä, kuinka vuodelle 2030 asetettu unionin tavoite voitaisiin nostaa 55 prosenttiin vastuullisella tavalla. Se vastaa myös ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, sovittuja tavoitteita pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteen ja toteuttaa toimia, joilla lämpötilan nousu saadaan pidettyä korkeintaan 1,5 celsiusasteessa.

(3)

Eurooppa-neuvoston 10–11 päivänä joulukuuta 2020 antamissa päätelmissä vahvistettiin unionin sisäinen sitova tavoite vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Eurooppa-neuvosto totesi, että ilmastotavoitteita on nostettava tavalla, joka vauhdittaa kestävää talouskasvua, luo työpaikkoja, tuottaa unionin kansalaisille terveys- ja ympäristöhyötyjä ja tukee unionin talouden pitkän aikavälin maailmanlaajuista kilpailukykyä edistämällä vihreään teknologiaan liittyvää innovointia.

(4)

Kyseisten tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi komissio ilmoitti 19 päivänä lokakuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Komission työohjelma 2021 – Elinvoimainen unioni epävakaassa maailmassa” lainsäädäntöpaketista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, jäljempänä ’55-valmiuspaketti’, ja ilmastoneutraalin Euroopan unionin saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Kyseinen paketti kattaa useita politiikan aloja, kuten energiatehokkuus, uusiutuva energia, maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous, energiaverotus, taakanjako ja päästökauppa.

(5)

55-valmiuspaketin tarkoituksena on turvata ja luoda työpaikkoja unionissa ja mahdollistaa se, että unionista tulee maailman johtava toimija puhtaan teknologian kehittämisessä ja käyttöönotossa maailmanlaajuisessa energiasiirtymässä, mukaan lukien energiatehokkuusratkaisut.

(6)

Ennusteiden perusteella näyttää siltä, että jos nykyinen politiikka pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta noin 45 prosenttia, jos huomioon ei oteta maankäytöstä aiheutuvia päästöjä ja nieluja, ja noin 47 prosenttia, jos ne otetaan huomioon. Siksi ilmastotavoitesuunnitelmassa esitetään toimia, joita tarvitaan kaikilla talouden aloilla, sekä tärkeimpien lainsäädäntövälineiden tarkistamista kyseisen entistä kunnianhimoisemman ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.

(7)

Komissio totesi 28 päivänä marraskuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, että energiatehokkuus on keskeinen toiminta-ala, jota ilman unionin talouden täydellistä hiilestä irtautumista ei voida saavuttaa. Tarve hyödyntää kustannustehokkaita energiansäästömahdollisuuksia on johtanut unionin nykyiseen energiatehokkuuspolitiikkaan. Joulukuussa 2018 unionin uusi vuoteen 2030 ulottuva energiatehokkuutta koskeva yleistavoite, joka on vähintään 32,5 prosenttia verrattuna ennustettuun energiankäyttöön vuonna 2030, sisällytettiin osaksi ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspakettia, jonka tavoitteena oli asettaa energiatehokkuus etusijalle, saavuttaa maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla ja tarjota kohtuulliset sopimusehdot kuluttajille.

(8)

Ilmastotavoitesuunnitelmaan liittyvä vaikutustenarviointi osoitti, että kunnianhimoisemman ilmastotavoitteen saavuttamiseksi energiatehokkuutta on parannettava huomattavasti nykyistä 32,5 prosentin tavoitetasoa enemmän.

(9)

Unionin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteen nostaminen voi laskea energian hintoja ja olla ratkaisevan tärkeää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle yhdessä sähköistämisen, vedyn, sähköstä tuotettujen polttoaineiden ja muiden vihreän siirtymän kannalta tarpeellisten teknologioiden lisäämisen ja käyttöönoton kanssa, myös liikennealalla. Vaikka sähkön tuotanto uusiutuvista energialähteistä lisääntyisi nopeasti, energiatehokkuus voi vähentää uuden sähköntuotantokapasiteetin tarvetta sekä varastointiin, siirtoon ja jakeluun liittyviä kustannuksia. Energiatehokkuuden parantaminen on erityisen tärkeää myös unionin energian huoltovarmuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään unionin riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista. Energiatehokkuus on yksi puhtaimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista puuttua kyseiseen riippuvuuteen.

(10)

Jäsenvaltioiden kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan ilmoittamien kansallisten panosten summa jää alle unionin 32,5 prosentin tavoitteen. Yhdessä panokset vähentäisivät primäärienergian kulutusta 29,7 prosenttia ja energian loppukulutusta 29,4 prosenttia verrattuna komission EU:n vuoden 2007 viiteskenaarion vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin. Tämä merkitsisi 2,8 prosenttiyksikön kokonaisvajetta primäärienergian kulutuksessa ja 3,1 prosenttiyksikön vajetta energian loppukulutuksessa 27 jäsenvaltion EU:ssa.

(11)

Jotkin jäsenvaltiot ovat esittäneet kunnianhimoisia kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia, joiden komissio on arvioinut olevan ”riittäviä” ja jotka sisältävät toimenpiteitä, joiden ansiosta kyseiset jäsenvaltiot osallistuvat yhteisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen unionin keskiarvoa suuremmalla osuudella. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot ovat esittäneet asiakirjanäyttöä ”varhaisista toimista” energiasäästöjen saavuttamiseksi eli sellaisista energiasäästöistä, jotka on saavutettu viime vuosina unionin keskimääräisiin kehityspolkuihin verrattuna etuajassa. Molemmissa tapauksissa on kyse merkittävistä toimista, jotka olisi tunnustettava ja sisällytettävä unionin tuleviin mallintamisennusteisiin, ja ne voivat toimia hyvinä esimerkkeinä siitä, miten kaikki jäsenvaltiot voivat parantaa energiatehokkuuspotentiaaliaan merkittävien hyötyjen aikaansaamiseksi talouksiensa ja yhteiskuntiensa näkökulmasta.

(12)

Joissakin tapauksissa komission laatimassaan EU:n vuoden 2020 viiteskenaariossa käyttämät oletukset ja joidenkin jäsenvaltioiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa perustana olevissa omissa viiteskenaarioissaan käyttämät oletukset eroavat toisistaan. Tämä voi aiheuttaa eroavuuksia primäärienergian kulutuksen laskennassa, mutta molemmat toimintatavat ovat päteviä primäärienergian kulutuksen kannalta.

(13)

Vaikka energiansäästöpotentiaali on edelleen suuri kaikilla aloilla, erityisiä haasteita liittyy liikenteeseen, koska sen osuus energian loppukulutuksesta on yli 30 prosenttia, ja rakennuksiin, koska 75 prosentilla unionin rakennuskannasta on heikko energiatehokkuus. Toinen yhä tärkeämpi ala on tieto- ja viestintätekniikka, jonka osuus maailman sähkön kokonaiskulutuksesta on 5–9 prosenttia ja joka tuottaa yli 2 prosenttia maailman kokonaispäästöistä. Vuonna 2018 datakeskusten osuus EU28:n sähkönkysynnästä oli 2,7 prosenttia. Tähän liittyen komissio korosti 19 päivänä helmikuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”, jäljempänä ’unionin digitaalistrategia’, että tarvitaan erittäin energiatehokkaita ja kestäviä datakeskuksia sekä televiestintäoperaattoreiden ympäristöjalanjälkeä koskevia avoimuustoimenpiteitä. Lisäksi olisi otettava huomioon hiilestä irtautumisesta mahdollisesti aiheutuva teollisuuden energiankysynnän kasvu erityisesti energiaintensiivisissä prosesseissa.

(14)

Korkeampi tavoitteiden taso edellyttää kustannustehokkaiden energiatehokkuustoimenpiteiden vahvempaa edistämistä kaikilla energiajärjestelmän aloilla sekä kaikilla asiaankuuluvilla sektoreilla, joilla toiminta vaikuttaa energian kysyntään, kuten liikenteessä, vesihuollossa ja maataloudessa. Parantamalla energiatehokkuutta koko energiaketjussa, myös energian tuotannossa, siirrossa, jakelussa ja loppukäytössä, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energiaturvallisuutta vähentämällä energian, erityisesti fossiilisten polttoaineiden, tuonnin tarvetta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Energiatehokkuuden parantaminen parantaisi siten kansalaisten elämänlaatua ja edistäisi samalla unionin ja kolmansien maiden kumppaneiden välisten energiasuhteiden muuttamista ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Tämä vastaa unionin sitoumuksia, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisin sopimuksella vahvistetun globaalin ilmastoagendan puitteissa. Eri alojen energiatehokkuuden parantaminen voi edistää kaupunkialueiden elvyttämistä, myös rakennusten parantamista, sekä muutoksia liikkumis- ja saavutettavuusmalleissa samalla, kun edistetään tehokkaampia, kestävämpiä ja kohtuuhintaisempia vaihtoehtoja.

(15)

Tällä direktiivillä otetaan askel kohti ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä siten, että energiatehokkuutta käsitellään erillisenä energialähteenä. Energiatehokkuus ensin -periaate on yleinen periaate, joka olisi otettava huomioon kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla energiajärjestelmää laajemmin, myös rahoitusalalla. Energiatehokkuusratkaisuja olisi pidettävä ensimmäisenä vaihtoehtona toimintapolitiikkaa, suunnittelua ja investointeja koskevissa päätöksissä, kun asetetaan tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Vaikka energiatehokkuus ensin -periaatetta olisi sovellettava rajoittamatta muita oikeudellisia velvoitteita, tavoitteita ja periaatteita, tällaiset oikeudelliset velvoitteet, tavoitteet ja periaatteet eivät saisi haitata periaatteen soveltamista tai johtaa vapautuksiin sen soveltamisesta. Komission olisi varmistettava, että energiatehokkuus ja kysynnän ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuuteen on tehtävä parannuksia aina, kun ne ovat kustannustehokkaampia kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Tämän tulisi auttaa hyödyntämään energiatehokkuudesta unionille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut. Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden toteuttaminen olisi myös asetettava etusijalle energiaköyhyyden lievittämisessä.

(16)

Energiatehokkuus olisi nähtävä keskeisenä tekijänä ja otettava huomioon yhtenä painopistealana tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa investointipäätöksissä. Energiatehokkuus ensin -periaatetta olisi sovellettava ottaen ensisijaisesti huomioon järjestelmän tehokkuutta koskeva lähestymistapa sekä yhteiskunnallinen ja terveysnäkökulma ja kiinnittäen huomiota toimitusvarmuuteen, energiajärjestelmän integrointiin ja ilmastoneutraaliuteen siirtymiseen. Energiatehokkuus ensin -periaatteen pitäisi siten auttaa lisäämään yksittäisten loppukäyttöalojen ja koko energiajärjestelmän tehokkuutta. Periaatteen soveltamisella olisi myös tuettava investointeja energiatehokkaisiin ratkaisuihin, joilla edistetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852 (6) tarkoitettuja ympäristötavoitteita.

(17)

Energiatehokkuus ensin -periaate vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1999 (7), ja se on komission 8 päivänä heinäkuuta 2022 antamassa tiedonannossa esitetyn EU:n energiajärjestelmän integrointistrategian keskeinen osa. Vaikka periaate perustuu kustannustehokkuuteen, sen soveltamisella on yhteiskunnallisesta näkökulmasta laajempia vaikutuksia. Kyseiset vaikutukset voivat vaihdella olosuhteista riippuen, ja niitä olisi arvioitava huolellisesti soveltamalla luotettavia kustannus-hyötyanalyysimenetelmiä, joissa otetaan huomioon energiatehokkuuden moninaiset hyödyt. Komissio on laatinut erityistä ohjeistusta periaatteen toiminnasta ja soveltamisesta ehdottamalla erityisiä välineitä ja soveltamisesimerkkejä eri aloilla. Komissio on myös antanut jäsenvaltioille suosituksen, joka perustuu tässä direktiivissä vahvistettuihin vaatimuksiin, ja kehottaa toteuttamaan erityistoimia periaatteen soveltamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi otettava kyseinen suositus mahdollisimman tarkasti huomioon ja käytettävä sitä ohjenuoranaan energiatehokkuus ensin -periaatteen käytännön täytäntöönpanossa.

(18)

Energiatehokkuus ensin -periaate edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon integroidun energiajärjestelmän yleinen tehokkuus, toimitusvarmuus ja kustannustehokkuus ja edistetään tehokkaimpia ratkaisuja ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi koko arvoketjussa energian tuotannosta ja kuljettamisesta verkossa energian loppukulutukseen, jotta tehokkuusetuja saavutettaisiin sekä primäärienergian kulutuksessa että energian loppukulutuksessa. Kyseisessä lähestymistavassa olisi tarkasteltava järjestelmän suorituskykyä ja energian dynaamista käyttöä, joissa kysyntäpuolen resursseja ja järjestelmän joustavuutta pidetään energiatehokkuusratkaisuina.

(19)

Jotta energiatehokkuus ensin -periaatteella olisi vaikutusta, kansallisten, alueellisten, paikallisten ja alakohtaisten päätöksentekijöiden olisi sovellettava sitä johdonmukaisesti kaikissa asiaankuuluvissa skenaarioissa sekä politiikan, suunnittelun ja merkittävien investointipäätösten yhteydessä – toisin sanoen laajamittaisissa investoinneissa, joiden arvo on yli 100 000 000 euroa tai yli 175 000 000 euron liikenneinfrastruktuurihankkeissa – jotka vaikuttavat energiankulutukseen tai toimituksiin. Periaatteen asianmukainen soveltaminen edellyttää oikeanlaisen kustannus-hyötyanalyysimenetelmän käyttöä, energiatehokkaiden ratkaisujen mahdollistavien edellytysten asettamista ja kunnollista seurantaa. Kustannus-hyötyanalyysit olisi laadittava ja toteutettava järjestelmällisesti, niiden olisi perustuttava ajantasaisimpiin tietoihin energian hinnoista, ja niiden olisi sisällettävä skenaarioita hintojen noususta, joka johtuu esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (8) mukaisesta unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, päästöoikeuksien vähenemisestä, jotta voidaan kannustaa soveltamaan energiatehokkuustoimenpiteitä. Kysyntäpuolen ratkaisut olisi asetettava etusijalle, kun politiikkatavoitteet voidaan saavuttaa niillä kustannustehokkaammin kuin energiantoimitusinfrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla. Kysyntäpuolen joustavuudesta voi koitua laajempia taloudellisia, ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia etuja kuluttajille ja koko yhteiskunnalle, paikallisyhteisöt mukaan lukien, ja se voi lisätä energiajärjestelmän tehokkuutta ja alentaa energiakustannuksia esimerkiksi alentamalla järjestelmän käyttökustannuksia, mikä alentaa kaikkien kuluttajien tariffeja. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kysyntäpuolen joustavuudesta mahdollisesti saatavat hyödyt soveltaessaan energiatehokkuus ensin -periaatetta ja tarvittaessa harkittava kysyntäjoustoa sekä keskitetyllä että hajautetulla tasolla, energian varastointia ja älykkäitä ratkaisuja osana pyrkimyksiään lisätä integroidun energiajärjestelmän tehokkuutta.

(20)

Arvioidessaan hankkeiden arvoa energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisen kannalta, komission olisi kertomuksessaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle erityisesti arvioitava, sovelletaanko kynnysarvoja tuloksellisesti kussakin jäsenvaltiossa ja miten.

(21)

Energiatehokkuus ensin -periaatetta olisi aina sovellettava oikeasuhteisesti, eikä tässä direktiivissä vahvistettuja vaatimuksista saisi aiheutua päällekkäisiä tai ristiriitaisia velvoitteita jäsenvaltioille, jos periaatteen soveltaminen varmistetaan suoraan muulla lainsäädännöllä. Tämä saattaa koskea yhteistä etua koskevia hankkeita, jotka on sisällytetty unionin luetteloon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/869 (9) 3 artiklan mukaisesti, sillä asetuksessa otetaan käyttöön vaatimukset energiatehokkuus ensin –periaatteen huomioon ottamisesta kyseisten hankkeiden kehittämisessä ja arvioinnissa.

(22)

Oikeudenmukainen siirtymä kohti ilmastoneutraalia unionia vuoteen 2050 mennessä on keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Energiaköyhyys on keskeinen käsite ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketissa, jonka tarkoituksena on helpottaa oikeudenmukaista energiasiirtymää. Asetuksen (EU) 2018/1999 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (10) mukaisesti energiaköyhyydestä 14 päivänä lokakuuta 2020 annetussa komission suosituksessa (EU) 2020/1563 (11) annetaan suuntaa-antavia ohjeita energiaköyhyyden mittaamiseen käytettävistä asianmukaisista indikaattoreista sekä siitä, miten ”merkittävä määrä energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia” määritellään. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY (12) ja direktiivissä (EU) 2019/944 edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä energiaköyhyyteen puuttumiseksi aina kun sitä ilmenee, mukaan lukien toimenpiteet, joilla puututaan köyhyyteen laajemmin tarkasteltuna. Tämä on erityisen tärkeää energian hintojen noustessa ja inflaatiopaineen lisääntyessä, jolloin olisi toteutettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä unionin energiajärjestelmään kohdistuvien systeemisten haasteiden ratkaisemiseksi.

(23)

Energiaköyhyydestä kärsiville tai sen uhkaamille ihmisille, heikossa asemassa oleville asiakkaille, mukaan lukien loppukäyttäjät, pieni- ja keskituloisille kotitalouksille ja sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuville ihmisille olisi koiduttava hyötyä energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisesta. Energiatehokkuustoimenpiteitä olisi toteutettava ensisijaisesti kyseisten henkilöiden ja kotitalouksien tilanteen parantamiseksi ja energiaköyhyyden vähentämiseksi, eikä niiden pitäisi kannustaa asumis-, liikkumis- tai energiakustannusten suhteetonta kasvua. Kokonaisvaltainen lähestymistapa politiikkojen muotoiluun sekä politiikkojen ja toimenpiteiden toteuttamiseen edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat, että muilla politiikoilla ja toimenpiteillä ei ole haitallisia vaikutuksia kyseisiin henkilöihin ja kotitalouksiin.

(24)

Tämä direktiivi on osa laajempaa energiatehokkuuspolitiikan toimintapoliittista kehystä, jossa käsitellään energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksia tietyillä politiikan aloilla, mukaan lukien rakennukset (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU (13)), tuotteet (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY (14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) 2017/1369 (15) ja (EU) 2020/740 (16)) ja hallinto (asetus (EU) 2018/1999). Kyseisillä politiikoilla on erittäin tärkeä rooli energiansäästöjen aikaansaamisessa, kun tuotteita korvataan tai rakennuksia rakennetaan tai korjataan.

(25)

Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, jotta helpotettaisiin investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/783 (17) perustetusta unionin Life-ohjelman ”Siirtyminen puhtaaseen energiaan” -alaohjelmasta osoitetaan rahoitusta tukemaan sellaisten energiatehokkuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevien unionin parhaiden käytäntöjen kehittämistä, jotka kohdistuvat käyttäytymiseen, markkinoihin ja sääntelyyn liittyviin energiatehokkuuden edistämisen esteisiin.

(26)

Eurooppa-neuvosto kannatti 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä sitä, että unionin tasolla vuodeksi 2030 asetetaan 27 prosentin energiatehokkuustavoite, jota on määrä tarkistaa vuoteen 2020 mennessä pitäen mielessä unionin 30 prosentin tavoitetason. Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia” komissiota lisäksi arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä.

(27)

Komissio arvioi 28 päivänä marraskuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, että unionin 32,5 prosentin energiatehokkuustavoite vuodelle 2030 ja muut nykyisen kehyksen politiikkavälineet johtaisivat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen noin 45 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Jotta kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ilmastotavoitesuunnitelman vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin, minkä tasoisia toimia eri politiikanaloilla tarvittaisiin. Arvioinnissa todettiin, että kasvihuonekaasupäästötavoitteen saavuttaminen kustannusoptimaalisella tavalla perustilanteeseen nähden tarkoittaa, että primäärienergian kulutuksen on vähennyttävä vähintään 39–41 prosenttia ja energian loppukulutuksen vähintään 36–37 prosenttia.

(28)

Unionin energiatehokkuustavoite asetettiin ja laskettiin alun perin käyttäen lähtökohtana vuotta 2007 koskevan EU:n viiteskenaarion ennusteita vuodelle 2030. Eurostatin energiataseen laskentamenetelmän muutos ja myöhempiin mallintamisennusteisiin tehdyt parannukset edellyttävät perustilanteen muuttamista. Kun siis käytetään samaa lähestymistapaa tavoitteen määrittämiseen eli verrataan sitä tuleviin perusennusteisiin, unionin vuoden 2030 energiatehokkuustavoite asetetaan verrattuna EU:n vuoden 2020 viiteskenaarion vuotta 2030 koskeviin ennusteisiin, joissa otetaan huomioon kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaiset kansalliset panokset. Päivitetyn perustilanteen myötä unionin on nostettava vuoden 2030 energiatehokkuustavoitettaan vielä vähintään 11,7 prosenttia verrattuna EU:n vuoden 2020 viiteskenaarion mukaisten toimien tasoon. Uusi tapa ilmaista unionin tavoitetaso ei vaikuta tarvittavien toimien tosiasialliseen tasoon, ja se vastaa 40,5 prosentin vähennystä primäärienergian kulutuksen ja 38 prosentin vähennystä energian loppukulutuksen osalta verrattuna EU:n vuoden 2007 viiteskenaarion vuoden 2030 ennusteisiin.

(29)

Primäärienergian kulutuksen ja energian loppukulutuksen laskentamenetelmä on yhdenmukaistettu Eurostatin uuden menetelmän kanssa, mutta tässä direktiivissä käytettyjen indikaattorien soveltamisala on erilainen, eli niissä ei oteta huomioon ympäristön energiaa, mutta otetaan huomioon energian kulutus kansainvälisessä lentoliikenteessä primäärienergian kulutusta ja energian loppukulutusta koskevien tavoitteiden osalta. Uusien indikaattorien käyttö tarkoittaa myös sitä, että masuunien energiankulutuksen muutokset näkyvät nyt vain primäärienergian kulutuksessa.

(30)

Unionin energiatehokkuuden parantamistarve olisi ilmaistava primäärienergian kulutuksena ja energian loppukulutuksena, joka on määrä saavuttaa vuonna 2030, ja ilmoittamalla tarvittavien lisätoimien taso verrattuna kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyviin voimassa oleviin tai suunniteltuihin toimenpiteisiin. EU:n vuoden 2020 viiteskenaarion ennusteiden mukaan energian loppukulutus on 864 Mtoe ja primäärienergian kulutus 1 124 Mtoe ja vuoteen 2030 mennessä (ilman ympäristön energiaa ja kansainvälinen lentoliikenne mukaan lukien). 11,7 prosentin lisävähennys johtaa 763 Mtoe:hen ja 992,5 Mtoe:hen vuonna 2030. Vuoden 2005 tasoon verrattuna tämä tarkoittaa, että energian loppukulutusta unionissa olisi vähennettävä noin 25 prosenttia ja primäärienergian kulutusta noin 34 prosenttia. Vuosille 2020 ja 2030 ei ole sitovia tavoitteita jäsenvaltioiden tasolla, ja jäsenvaltioiden olisi vahvistettava oma panoksensa unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseen ottaen huomioon tässä direktiivissä esitetty kaava. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti määrittää joko primäärienergian kulutukseen tai energian loppukulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin perustuvat kansalliset tavoitteensa. Tällä direktiivillä muutetaan tapaa, jolla jäsenvaltioiden olisi ilmaistava kansallinen panoksensa unionin tavoitteen saavuttamiseen. Jäsenvaltioiden panokset unionin tavoitteeseen olisi johdonmukaisuuden ja edistymisen seurannan varmistamiseksi ilmaistava primäärienergian kulutuksena ja energian loppukulutuksena. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään asetuksessa (EU) 2018/1999.

(31)

Komission olisi saatettava EU:n vuoden 2020 viiteskenaario ajan tasalle Eurostatin viimeisimpien tietojen perusteella 30 päivään marraskuuta 2023 mennessä. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää ajantasaistettua viiteskenaariota, olisi ilmoitettava päivitetyt kansalliset panoksensa viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2024 osana asetuksessa (EU) 2018/1999 säädettyä monivaiheista prosessia.

(32)

Olisi parempi, jos energiatehokkuustavoitteet saavutettaisiin energiatehokkuutta eri aloilla edistävien erityisten unionin ja kansallisten toimenpiteiden kumulatiivisen täytäntöönpanon tuloksena. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava vahvistamaan kansalliset energiatehokkuuspolitiikat ja -toimenpiteet. Komission olisi arvioitava kyseiset politiikat ja toimenpiteet ja kunkin jäsenvaltion yksittäiset toimet sekä saavutettua edistymistä koskevat tiedot, jotta voidaan arvioida, millä todennäköisyydellä unionin yleinen tavoite saavutetaan ja ovatko yksittäisten jäsenvaltioiden toimet riittäviä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(33)

Julkisen sektorin osuus unionin energian kokonaisloppukulutuksesta on noin 5–10 prosenttia. Viranomaiset käyttävät vuosittain noin 1 800 000 000 000 euroa. Tämä edustaa noin 14:ää prosenttia unionin bruttokansantuotteesta. Tästä syystä julkinen sektori on tärkeä liikkeellepaneva voima pyrittäessä edistämään markkinoiden muuttumista niin, että tuotetaan energiatehokkaampia tuotteita, rakennuksia ja palveluja, ja saamaan aikaan muutoksia tavoissa, joilla kansalaiset ja yritykset kuluttavat energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä voi myös vapauttaa julkisia resursseja muihin tarkoituksiin. Kansallisen, alueellisen ja paikallistason julkisten elinten olisi toimittava esimerkkeinä energiatehokkuuden alalla.

(34)

Näyttääkseen esimerkkiä julkisen sektorin olisi asetettava omat hiilestä irtautumista ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteensa. Julkisen sektorin energiatehokkuuden parannusten olisi heijastettava unionin tasolla vaadittuja toimia. Saavuttaakseen energian loppukulutusta koskevan tavoitteen unionin olisi vähennettävä energian loppukulutustaan 19 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuosien 2017, 2018 ja 2019 keskimääräiseen energiankulutukseen. Velvoitteen, jonka mukaan julkisen sektorin on vähennettävä energiankulutusta vuosittain vähintään 1,9 prosentilla, pitäisi varmistaa, että julkinen sektori täyttää esimerkillisen tehtävänsä. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita energiatehokkuuden parannustoimenpiteet energian loppukulutuksen vähentämiseksi. Energian loppukulutuksen vuosittaista vähentämistä koskeva vaatimus aiheuttaa pienemmän hallinnollisen rasitteen kuin energiansäästön mittausmenetelmien käyttöönotto.

(35)

Täyttääkseen velvoitteensa jäsenvaltioiden olisi kohdistettava toimia julkisten elinten kaikkien julkisten palvelujen ja laitosten energian loppukulutukseen. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyä ’julkisten elinten’ määritelmää sen määrittämiseksi, ketkä kuuluvat kyseisten toimien piiriin, kun ’kyseisten viranomaisten suoraan rahoittamalla’ tarkoitetaan sitä, että kyseiset yksiköt rahoitetaan enimmäkseen julkisin varoin ja ’kyseisten viranomaisten hallinnoimana’ tarkoittaa, että kansallisella, alueellisella tai paikallisella viranomaisella on enemmistö yksikön päätösvallasta. Velvoite voidaan täyttää vähentämällä energian loppukulutusta millä tahansa julkisen sektorin alalla, mukaan lukien liikenne, julkiset rakennukset, terveydenhuolto, aluesuunnittelu, vesihuolto ja jäteveden käsittely, viemäröinti ja vedenpuhdistus, jätehuolto, kaukolämmitys ja -jäähdytys, energian jakelu, toimitus ja varastointi, julkinen valaistus, infrastruktuurin suunnittelu, koulutus ja sosiaalipalvelut. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää myös muun tyyppisiä palveluja saattaessaan tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Julkisten elinten hallinnollisen taakan keventämiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava digitaalisia alustoja tai välineitä, joilla kerätään kootut kulutustiedot julkisilta elimiltä, asetetaan ne julkisesti saataville ja raportoidaan niistä komissiolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava julkisten elinten kulutusta koskeva suunnittelu ja vuotuinen raportointi kootussa muodossa aloittain.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä energiatehokkaita liikkumistapoja myös julkisissa hankintakäytännöissään, kuten rautatieliikennettä, pyöräilyä, kävelyä tai jaettua liikkumista, uudistamalla ja saattamalla kalustoa hiilivapaaksi, edistämällä liikennemuotosiirtymää ja sisällyttämällä kyseiset liikkumismuodot kaupunkiliikenteen suunnitteluun.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi toimittava esimerkkinä varmistamalla, että kaikki energiatehokkuussopimukset, energiakatselmukset ja energianhallintajärjestelmät toteutetaan julkisella sektorilla eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti tai että energiakatselmuksia käytetään laajasti julkisen sektorin paljon energiaa kuluttavissa osissa. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava ohjeistusta ja menettelyt kyseisten välineiden käyttöä varten.

(38)

Viranomaisia kannustetaan tarvittaessa hankkimaan tukea alue- tai paikallistasolla perustetuilta yksiköiltä, kuten kestävän energian virastoilta. Kyseisten virastojen organisaatio vastaa yleensä viranomaisten yksilöllisiä tarpeita tietyllä alueella tai tietyllä julkisen sektorin alalla. Keskitetyt virastot voivat vastata tarpeisiin paremmin ja toimia muutoin tehokkaammin esimerkiksi pienemmissä tai keskusjohtoisissa jäsenvaltioissa tai monimutkaisten tai alueiden välisten näkökohtien, kuten kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen, suhteen. Kestävän energian virastot voivat toimia keskitettyinä asiointipisteinä. Kyseisten virastojen tehtävänä on usein laatia paikallisia tai alueellisia hiilestä irtautumista koskevia suunnitelmia, joihin voi sisältyä myös muita hiilestä irtautumiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten fossiilisten polttoaineiden kattiloiden vaihto, ja tukea viranomaisia energiaan liittyvien politiikkojen täytäntöönpanossa. Kestävän energian virastoilla tai muilla alue- ja paikallisviranomaisia avustavilla tahoilla voi olla selkeät toimivaltuudet, tavoitteet ja resurssit kestävän energian alalla. Kestävän energian virastoja voitaisiin kannustaa harkitsemaan aloitteita, joita tehdään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen puitteissa, joka kokoaa yhteen unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden täytäntöönpanoon vapaaehtoisesti sitoutuneet paikallishallinnot, sekä muiden asiaan liittyvien olemassa olevien aloitteiden puitteissa. Hiilestä irtautumista koskevat suunnitelmat olisi yhdistettävä aluekehityssuunnitelmiin, ja niissä olisi otettava huomioon kattava arviointi, joka jäsenvaltioiden olisi tehtävä.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava julkisia elimiä energiatehokkuuden parannustoimenpiteiden suunnittelussa ja käyttöönotossa, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, antamalla ohjeita, joilla edistetään osaamisen kehittämistä ja koulutusmahdollisuuksia, ja kannustamalla julkisten elinten välistä yhteistyötä, myös virastojen kesken. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat perustaa kansallisia osaamiskeskuksia, jotka käsittelevät monimutkaisia kysymyksiä, kuten paikallisille tai alueellisille energiaviranomaisille annettavaa neuvontaa kaukolämmityksestä tai -jäähdytyksestä. Vaatimus muuttaa rakennukset lähes nollaenergiarakennuksiksi ei sulje pois tai kiellä lähes nollaenergiarakennusten välistä erottelua uusien tai korjattujen rakennusten osalta. Lähes nollaenergiarakennukset, mukaan lukien kustannusoptimaalinen taso, määritellään direktiivissä 2010/31/EU.

(40)

Jäsenvaltioille, jotka korjaavat yli kolme prosenttia rakennustensa kokonaispinta-alasta minä tahansa vuonna, olisi vuoden 2026 loppuun saakka annettava mahdollisuus ottaa ylimenevä osuus huomioon vuotuisten korjausten määrän laskennassa jonakin kolmesta seuraavasta vuodesta. Jäsenvaltio, joka korjaa yli kolme prosenttia rakennustensa kokonaispinta-alasta 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, olisi voitava ottaa ylimenevä osuus huomioon vuotuisten korjausten määrän laskennassa kahtena seuraavana vuonna. Kyseistä mahdollisuutta ei pitäisi käyttää tarkoituksiin, jotka eivät ole linjassa tämän direktiivin yleisten tavoitteiden ja tavoitetason kanssa.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkisia elimiä ottamaan huomioon energiansäästöjen lisäksi laajemmat hyödyt, kuten sisäympäristön laatu sekä ihmisten elämänlaadun paraneminen ja korjattujen julkisten rakennusten, erityisesti koulujen, päiväkotien, hoitokotien, palvelutalojen, sairaaloiden ja sosiaaliperusteisten asuntojen, mukavuus.

(42)

Rakennukset ja liikenne ovat teollisuuden ohella suurimmat energiankäyttäjät ja päästölähteet. Rakennusten osuus on noin 40 prosenttia unionin kokonaisenergiankulutuksesta ja 36 prosenttia sen energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä. Komission 14 päivänä lokakuuta 2020 annetussa tiedonannossa ”Perusparannusaalto” käsitellään sekä energia- ja resurssitehokkuuden että kohtuuhintaisuuden asettamaa haastetta rakennusalalla ja pyritään kaksinkertaistamaan korjausten määrä. Siinä keskitytään energiatehokkuudeltaan heikoimpiin rakennuksiin, energiaköyhyyteen ja julkisiin rakennuksiin. Rakennukset ovat myös ratkaisevassa asemassa pyrittäessä saavuttamaan unionin tavoite ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Julkisten elinten omistamat rakennukset muodostavat merkittävän osan rakennuskannasta, ja niillä on suuri näkyvyys yhteiskunnassa. Sen vuoksi on asianmukaista asettaa vuotuisten korjausten määrä julkisten elinten jäsenvaltion alueella omistamille rakennuksille niiden energiatehokkuuden parantamiseksi ja niiden muuntamiseksi ainakin lähes nollaenergiarakennuksiksi tai päästöttömiksi rakennuksiksi. Jäsenvaltioita pyydetään asettamaan korkeampi korjausten määrä, jos se on kustannustehokasta niiden rakennuskannan peruskorjauksen yhteydessä niiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden tai kansallisten peruskorjausohjelmien tai molempien mukaisesti. Kyseinen korjausten määrä ei saisi vaikuttaa direktiivissä 2010/31/EU säädettyihin lähes nollaenergiarakennuksia koskeviin velvoitteisiin. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa löyhempiä vaatimuksia tiettyihin rakennuksiin, kuten arkkitehtonisesti tai historiallisesti erityisen arvokkaisiin rakennuksiin. Komission olisi direktiivin 2010/31/EU seuraavan uudelleentarkastelun yhteydessä arvioitava jäsenvaltioiden edistymistä julkisten elinten rakennusten peruskorjauksessa. Komission olisi harkittava lainsäädäntöehdotuksen antamista korjausten määrän tarkistamiseksi ottaen huomioon jäsenvaltioiden saavuttama edistys, merkittävä taloudellinen tai tekninen kehitys tai tarvittaessa hiilestä irtautumista ja saasteettomuutta koskevat unionin sitoumukset. Tämän direktiivin mukainen julkisten elinten rakennusten kunnostamisvelvoite täydentää direktiivissä 2010/31/EU olevaa velvoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun olemassa oleviin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, rakennusten energiatehokkuutta parannetaan siten, että ne täyttävät lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset.

(43)

Rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmät ja muut aktiiviseen energianhallintaan tähtäävät ratkaisut ovat tärkeitä välineitä julkisille elimille rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä tarvittavien sisäolosuhteiden varmistamiseksi niiden omistamissa tai käyttämissä rakennuksissa direktiivin 2010/31/EU mukaisesti.

(44)

Vihreän liikkumisen edistäminen on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Latausinfrastruktuurin tarjoaminen on yksi siirtymän edellyttämistä tekijöistä. Rakennusten latausinfrastruktuuri on erityisen tärkeää, koska sähköajoneuvoja pysäköidään rakennuksiin säännöllisesti ja pitkäksi aikaa, mikä helpottaa ja tehostaa latausta. Julkisten elinten olisi pyrittävä parhaansa mukaan asentamaan latausinfrastruktuureja omistamiinsa tai käyttämiinsä rakennuksiin direktiivin 2010/31/EU mukaisesti.

(45)

Korjausten määrän asettamiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava yleiskuva rakennuksista, jotka eivät saavuta lähes nollaenergiarakennusten tasoa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi julkaistava ja pidettävä ajan tasalla julkisia rakennuksia koskeva luettelo osana energiatehokkuustodistusten yleistä tietokantaa, tarvittaessa sosiaalinen asuntotuotanto mukaan lukien. Kyseisen luettelon olisi mahdollistettava myös se, että yksityiset toimijat, kuten energiapalveluyritykset (ESCO-toimijat), voivat ehdottaa korjausratkaisuja, jotka EU:n rakennuskannan seurantakeskus voi koota yhteen.

(46)

Luetteloon voitaisiin sisällyttää olemassa olevista rakennuskantaa koskevista inventaarioista saatavia tietoja. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet helpottaakseen tiedonkeruuta ja saattaakseen luettelon yksityisten toimijoiden, myös ESCO-toimijoiden, saataville, jotta niillä olisi mahdollisuus aktiiviseen rooliin korjausratkaisuissa. Unionin rakennuskannan seurantakeskus voi koota yhteen saatavilla olevia ja julkisesti jaettuja tietoja rakennuskannan ominaisuuksista, rakennusten korjauksista ja energiatehokkuudesta, jotta rakennusalan energiatehokkuudesta saadaan parempi käsitys vertailukelpoisten tietojen avulla.

(47)

Vuonna 2020 yli puolet maailman ihmisistä asui kaupunkialueilla. Osuuden odotetaan nousevan 68 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi puolet vuoteen 2050 mennessä rakennettavista kaupunki-infrastruktuureista on vielä rakentamatta. Kaupungit ja suurkaupunkialueet ovat taloudellisen toiminnan, tietämyksen luomisen, innovoinnin ja uuden teknologian keskuksia. Kaupungit vaikuttavat niissä asuvien tai työskentelevien kansalaisten elämänlaatuun. Jäsenvaltioiden olisi tuettava kuntia teknisesti ja taloudellisesti. Useat kunnat ja muut julkiset elimet ovat jäsenvaltioissa jo ottaneet käyttöön kokonaisvaltaisia lähestymistapoja energian säästämiseen ja energian toimittamiseen sekä kestävään liikkuvuuteen, esimerkiksi noudattamalla kestävän energian toimintasuunnitelmia tai kestävän kaupunkiliikkumisen suunnitelmia, kuten ne, jotka on laadittu kaupunginjohtajien ilmastosopimusaloitteen nojalla, sekä sellaisia kokonaisvaltaisia lähestymistapoja kaupunkien kehittämiseen, joissa mennään rakennuksia tai liikkumismuotoja koskevia yksittäisiä toimia pidemmälle. Lisätoimia tarvitaan kaupunkiliikenteen energiatehokkuuden parantamisessa sekä henkilö- että tavaraliikenteessä, koska kaupunkiliikenteessä käytetään noin 40 prosenttia kaikesta tieliikenteessä kulutetusta energiasta.

(48)

Kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/23/EU (18), 2014/24/EU (19) ja 2014/25/EU (20) periaatteita sovelletaan edelleen täysimääräisesti tämän direktiivin puitteissa.

(49)

Tiettyjen tuotteiden ja palvelujen hankintojen ja rakennusten oston ja vuokraamisen osalta niiden hankintaviranomaisten tai -yksiköiden, jotka tekevät julkisia rakennusurakoita tai julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevia sopimuksia, olisi näytettävä esimerkkiä tekemällä energiatehokkaita hankintapäätöksiä ja sovellettava energiatehokkuus ensin -periaatetta, myös niissä hankintasopimuksissa ja käyttöoikeussopimuksissa, joille ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia tässä direktiivissä. Tämän olisi koskettava direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU tai 2014/25/EU soveltamisalaan kuuluvia hankintaviranomaisia tai -yksiköitä. Jäsenvaltioiden olisi poistettava yhteishankintojen esteet jäsenvaltion sisällä tai rajojen yli, jos tämä voi vähentää kustannuksia ja lisätä sisämarkkinoiden hyötyjä luomalla liiketoimintamahdollisuuksia toimittajille ja energiapalvelujen tarjoajille.

(50)

Kaikkien julkisten tahojen, jotka investoivat julkisia varoja hankintojen kautta, olisi näytettävä esimerkkiä hankintasopimuksia ja käyttöoikeussopimuksia tehdessään valitsemalla tuotteita, rakennuksia, urakoita ja palveluja, jotka ovat energiatehokkaimpia, myös niiden hankintojen yhteydessä, joihin ei sovelleta direktiivin 2009/30/EY mukaisia erityisvaatimuksia. Tässä yhteydessä kaikissa sellaisten hankintasopimusten ja käyttöoikeussopimusten tekomenettelyissä, joiden arvo ylittää direktiivin 2014/23/EU 8 artiklassa, direktiivin 2014/24/EU 4 artiklassa ja direktiivin 2014/25/EU 15 artiklassa vahvistetut kynnysarvot, on otettava huomioon unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen tuotteiden, rakennusten ja palvelujen energiatehokkuus siten, että hankintamenettelyissä sovelletaan ensisijaisesti energiatehokkuus ensin -periaatetta.

(51)

On myös tärkeää, että jäsenvaltiot seuraavat, miten hankintaviranomaiset ja -yksiköt ottavat energiatehokkuusvaatimukset huomioon tuotteiden, rakennusten, urakoiden ja palvelujen hankinnoissa, varmistamalla, että tiedot hankintadirektiiveissä tarkoitetut kynnysarvot ylittävien valittujen tarjousten vaikutuksesta energiatehokkuuteen ovat julkisesti saatavilla. Näin sidosryhmät ja kansalaiset voisivat avoimella tavalla arvioida julkisen sektorin roolia energiatehokkuuden varmistamisessa julkisissa hankinnoissa.

(52)

Jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa, että hankintaviranomaiset ja -yksiköt ostavat ainoastaan energiatehokkaita tuotteita, rakennuksia, urakoita ja palveluja, ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita hankkimasta tavaroita, jotka ovat tarpeen yleisen turvallisuuden tai kansanterveydellisten hätätilanteiden suojelemiseksi tai niihin vastaamiseksi.

(53)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa tunnustetaan kiertotalouden rooli unionin hiilestä irtautumista koskevien yleisten tavoitteiden edistämisessä. Julkisen sektorin ja erityisesti liikenteen alan olisi edistettävä kyseisten tavoitteiden saavuttamista käyttämällä tarvittaessa ostovoimaansa ympäristöystävällisten tuotteiden, rakennusten, urakoiden ja palvelujen valitsemiseen ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja varten saatavilla olevien välineiden avulla ja myötävaikuttaa siten merkittävästi energiankulutuksen ja ympäristövaikutusten vähentämiseen.

(54)

On tärkeää, että jäsenvaltiot antavat tarvittavaa tukea julkisille elimille energiatehokkuusvaatimusten käyttöönotossa julkisissa hankinnoissa ja tarvittaessa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käytössä laatimalla tarvittavat ohjeet ja menetelmät elinkaarikustannusten sekä ympäristövaikutusten ja -kustannusten arvioimiseksi. Hyvin suunniteltujen välineiden, erityisesti digitaalisten välineiden, odotetaan helpottavan hankintamenettelyjä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia erityisesti pienemmissä jäsenvaltioissa, joilla ei ehkä ole riittäviä valmiuksia valmistella tarjouspyyntöjä. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä digitaalisten välineiden käyttöä ja hankintaviranomaisten välistä yhteistyötä myös rajojen yli parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

(55)

Koska rakennukset tuottavat kasvihuonekaasupäästöjä ennen käyttöaikaansa ja sen jälkeen, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon myös rakennusten hiilipäästöjen koko elinkaari. Tämän pitäisi tapahtua osana pyrkimyksiä kiinnittää enemmän huomiota koko elinkaaren aikaiseen suorituskykyyn, kiertotalouden näkökohtiin ja ympäristövaikutuksiin osana julkisen sektorin esimerkillistä roolia. Julkiset hankinnat voivat siten tarjota mahdollisuuden ottaa huomioon rakennusten koko elinkaaren aikaiset hiilipäästöt. Hankintaviranomaiset ovat tässä yhteydessä tärkeitä toimijoita, sillä ne voivat ostaa hankintamenettelyissä uusia rakennuksia, joissa otetaan huomioon koko elinkaaren aikainen ilmaston lämmitysvaikutus.

(56)

Koko elinkaaren aikainen ilmaston lämmitysvaikutus mittaa rakennukseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä sen elinkaaren eri vaiheissa. Se mittaa siis rakennuksen kokonaisvaikutusta ilmastonmuutosta aiheuttaviin päästöihin. Tätä kutsutaan joskus hiilijalanjäljen arvioinniksi tai koko elinkaaren hiilijalanjäljen mittaamiseksi. Siinä yhdistetään rakennusmateriaaleihin sisältyvät hiilipäästöt ja käyttövaiheen suorat ja epäsuorat hiilipäästöt. Rakennukset muodostavat merkittävän materiaalivarannon, johon varastoidaan hiili-intensiivisiä resursseja useiden vuosikymmenien ajaksi, joten on tärkeää tutkia malleja, jotka helpottavat tulevaa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä käyttöiän lopussa uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä rakennusmateriaalien soveltuvuutta kiertotalouteen sekä niiden kestävyyttä ja mukautuvuutta rakennustuotteiden kestävyysominaisuuksien huomioimiseksi.

(57)

Ilmaston lämmitysvaikutus ilmoitetaan numeerisena indikaattorina (kgCO2eq/m2, hyötypinta-alan neliömetriä kohti) elinkaaren kunkin vaiheen osalta, laskettuna yhdelle vuodelle keskiarvona 50 vuoden viitetutkimusjaksolla. Tietojen valinta, skenaarion määrittely ja laskelmat tehdään standardin EN 15978 mukaisesti. Rakennusosien ja teknisten laitteiden soveltamisala on unionin yhteisessä Level(s)-kehyksessä määritellyn indikaattorin 1.2 mukainen. Jos käytössä on kansallinen laskentaväline tai sitä tarvitaan tietojen antamista tai rakennuslupien saamista varten, kyseistä kansallista välinettä olisi voitava käyttää vaadittujen tietojen antamiseen. Muita laskentavälineitä olisi voitava käyttää, jos ne täyttävät unionin yhteisessä Level(s)-kehyksessä vahvistetut vähimmäisvaatimukset.

(58)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU (21) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat laitoksia, joissa tuotetaan energiaa tai käytetään energiaa tuotantotarkoituksiin, ja säädetään, että tiedot laitoksessa käytetystä tai tuotetusta energiasta on sisällytettävä yhdennettyjä lupia koskeviin hakemuksiin kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Lisäksi kyseisen direktiivin 11 artiklassa säädetään, että energian tehokas käyttö on yksi toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksia säätelevistä yleisistä periaatteista ja yksi perusteista parhaan käytettävissä olevan tekniikan määrittämiseksi kyseisen direktiivin liitteen III mukaisesti. Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää sujuvasti ja joustavasti verkkoon sähkötehoa eri lähteistä, joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat. Tehokkuuden parantaminen mahdollistaa uusiutuvan energian paremman hyödyntämisen.

(59)

Energiatehokkuuden parantaminen voi lisätä taloudellista tuotosta. Jäsenvaltioiden ja unionin olisi pyrittävä energiankulutuksen vähentämiseen riippumatta talouskasvun tasosta.

(60)

Tässä direktiivissä asetettua energiansäästövelvoitetta olisi tiukennettava ja sitä olisi sovellettava myös vuoden 2030 jälkeen. Tämä varmistaa vakauden investoijien kannalta ja edistää näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten perusparannuksia, joiden pitkän aikavälin tavoitteena on helpottaa olemassa olevien rakennusten muuntamista kustannustehokkaasti lähes nollaenergiarakennuksiksi. Energiansäästövelvoitteella on keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työpaikkojen luomisessa, kilpailukyvyn parantamisessa ja energiaköyhyyden lievittämisessä. Sen pitäisi varmistaa, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa, luomalla uusia mahdollisuuksia ja katkaisemalla energiankulutuksen ja kasvun välinen yhteys. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada liikkeelle, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuuden alan innovaatioille.

(61)

Energiatehokkuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät osaltaan lämmityspolttoaineiden, myös kiinteiden lämmityspolttoaineiden, kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joista säädetään erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2284 (22).

(62)

Jotta voidaan varmistaa vakaa ja ennustettava panos vuoteen 2030 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi, jäsenvaltioiden on saavutettava koko vuoteen 2030 ulottuvalla velvoitekaudella kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa uusia vuotuisia säästöjä, jotka ovat vähintään 0,8 prosentin energian loppukulutuksesta 31 päivään joulukuuta 2023 asti ja vähintään 1,3 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2024 alkaen, 1,5 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen ja 1,9 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2028 alkaen. Kyseinen vaatimus voidaan täyttää uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, edellyttäen että energiansäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan käyttöön seuraavan kauden aikana. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmää tai vaihtoehtoisia politiikkatoimia tai molempia.

(63)

Kyprosta ja Maltaa olisi vaadittava saavuttamaan 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä kautena kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa 0,24 prosentin suuruisia uusia säästöjä vuosittaisessa energian loppukulutuksessa laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Tämän jälkeen, 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä kautena Kyprosta ja Maltaa olisi vaadittava saavuttamaan kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa 0,45 prosentin suuruisia uusia säästöjä energian loppukulutuksessa laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

(64)

Jäsenvaltioiden olisi velvoitejärjestelmää käyttäessään nimettävä velvoitetut osapuolet siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkon haltijoiden, energian jakelijoiden, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Tiettyjen tällaisten yhteisöjen nimeämisen velvoitetuiksi osapuoliksi tai niiden vapauttamisen ei pitäisi katsoa olevan ristiriidassa syrjimättömyysperiaatteen kanssa. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi valita, nimetäänkö kaikki tällaiset yhteisöt velvoitetuiksi osapuoliksi, vai pelkästään niiden tietyt ryhmät. Jotta voidaan suojella energiaköyhyydestä kärsiviä ihmisiä, heikossa asemassa olevia asiakkaita, pienituloisissa kotitalouksissa asuvia ihmisiä ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvia ihmisiä ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ja toteuttaa politiikkatoimia ensisijaisesti kyseisten ihmisten keskuudessa, jäsenvaltiot voivat vaatia velvoitettuja osapuolia saavuttamaan energiansäästöjä kyseisten ihmisten keskuudessa. Tätä varten jäsenvaltiot voivat myös asettaa energiakustannusten vähentämistavoitteita. Velvoitetut osapuolet voisivat saavuttaa kyseiset tavoitteet edistämällä sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, jotka johtavat energiansäästöihin ja rahallisiin säästöihin energialaskuissa, kuten eristyksen ja lämmityksen parantamiseen liittyviä toimenpiteitä, ja tukemalla uusiutuvan energian yhteisöjen ja kansalaisten energiayhteisöjen energiansäästöaloitteita.

(65)

Suunnitellessaan politiikkatoimia energiansäästövelvoitteen täyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava unionin ilmasto- ja ympäristönormeja ja -prioriteetteja sekä asetuksessa (EU) 2020/852 tarkoitettua ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta. Jäsenvaltioiden ei pitäisi edistää ympäristön kannalta kestämättömiä toimintoja, kuten fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Energiansäästövelvoitteella pyritään vahvistamaan reagointia ilmastonmuutokseen tarjoamalla jäsenvaltioille kannustimia panna täytäntöön kestävä ja puhdas politiikkayhdistelmä, joka on sietokykyinen ja hillitsee ilmastonmuutosta. Sen vuoksi energiansäästöt, jotka saadaan fossiilisten polttoaineiden suoraa polttamista koskevista politiikkatoimista, voivat olla energiansäästövelvoitteen mukaisia energiansäästöjä tietyin edellytyksin ja siirtymäkauden ajan tämän direktiivin liitteen mukaisesti sen jälkeen, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällä tavoin energiansäästövelvoite voidaan yhdenmukaistaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, ilmastotavoitesuunnitelman ja perusparannusaallon tavoitteiden kanssa, ja siinä voidaan ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön nollanettopäästöjä koskevassa raportissaan määrittämä toimien tarve. Rajoituksella pyritään kannustamaan jäsenvaltioita käyttämään julkisia varoja ainoastaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaan ja kestävään teknologiaan. On tärkeää, että jäsenvaltiot tarjoavat markkinatoimijoille selkeän toimintakehyksen ja investointivarmuuden. Energiansäästövelvoitteen mukaisen laskentamenetelmän täytäntöönpanon olisi mahdollistettava se, että kaikki markkinatoimijat voivat mukauttaa teknologiaansa kohtuullisessa ajassa. Jos jäsenvaltiot tukevat tehokkaiden fossiilisia polttoaineita käyttävien teknologioiden käyttöönottoa tai tällaisen teknologian varhaista korvaamista esimerkiksi tukijärjestelmien tai energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien avulla, saadut energiasäästöt eivät välttämättä enää ole tukikelpoisia energiansäästövelvoitteen nojalla. Vaikka esimerkiksi maakaasupohjaisen yhteistuotannon edistämisestä saatavat energiansäästöt eivät olisi tukikelpoisia energiansäästövelvoitteen nojalla, rajoitusta ei sovellettaisi fossiilisten polttoaineiden välilliseen käyttöön esimerkiksi silloin, kun sähköntuotantoon sisältyy fossiilisiin polttoaineisiin perustuva tuotanto. Politiikkatoimet, jotka kohdistuvat käyttäytymismuutoksiin fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseksi esimerkiksi tiedotuskampanjoiden ja taloudellisen ajotavan avulla, olisivat edelleen kelvollisia. Rakennusten korjauksiin kohdistuviin politiikkatoimiin voi sisältyä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien lämmitysjärjestelmien korvaamisen ja rakennusten rakenteiden parantamisen kaltaisia toimenpiteitä. Kyseiset toimenpiteet olisi rajoitettava koskemaan teknologioita, jotka mahdollistavat vaadittujen energiansäästöjen saavuttamisen jäsenvaltiossa vahvistettujen kansallisten rakennusmääräysten mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edistettävä lämmitysjärjestelmien parantamista osana perusparannuksia hiilineutraaliutta koskevan pitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti eli vähennettävä lämmitystarvetta ja katettava jäljelle jäävä lämmitystarve hiilettömällä energialähteellä. Laskiessaan säästöjä, joita tarvitaan energiansäästövelvoitteen osuuden saavuttamiseksi energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten keskuudessa, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon ilmasto-olosuhteensa.

(66)

Jäsenvaltioiden liikenteen alalla toteuttamat energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet voidaan ottaa huomioon niiden loppukäytön energiansäästövelvoitteiden täyttämisessä. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluvat toimintapolitiikat, joilla muun muassa edistetään energiatehokkaampia ajoneuvoja, siirtymistä käyttämään liikennemuotoina pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä tai edistetään liikkumista ja kaupunkisuunnittelua, jonka avulla liikenteen kysyntä vähenee. Lisäksi huomioon voidaan ottaa järjestelmät, jotka nopeuttavat uusien energiatehokkaampien ajoneuvojen käyttöönottoa, tai politiikkatoimet, jotka edistävät siirtymistä vähäpäästöisempiin polttoaineisiin, lukuun ottamatta fossiilisten polttoaineiden suoraa polttamista koskevia järjestelmiä tai politiikkatoimia, ja jotka vähentävät energiankulutusta kilometriä kohti, edellyttäen että noudatetaan tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä vaikutuksellisuudesta ja lisäisyydestä. Energiansäästövelvoitteessa ei pitäisi voida ottaa huomioon politiikkatoimia, joilla edistetään uusien fossiilisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen käyttöönottoa.

(67)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (23) mukaisesti toteutettuja jäsenvaltioiden toimenpiteitä, joilla saadaan aikaan todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia energiatehokkuuden parannuksia, voidaan pitää jäsenvaltioille kustannustehokkaana tapana täyttää tämän direktiivin mukaiset energiansäästövelvoitteensa.

(68)

Vaihtoehtona sille, että velvoitettujen osapuolten edellytetään saavuttavan tässä direktiivissä säädetyn energiansäästövelvoitteen edellyttämät kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jäsenvaltioiden olisi velvoitejärjestelmissään voitava sallia tai vaatia, että velvoitetut osapuolet suorittavat maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, jota voitaisiin käyttää toteutettaessa ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsiviä ihmisiä, heikossa asemassa olevia asiakkaita, pienituloisissa kotitalouksissa asuvia ihmisiä ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvia ihmisiä koskevia politiikkatoimia.

(69)

Jäsenvaltioiden ja velvoitettujen osapuolten olisi otettava käyttöön kaikki käytettävissä olevat keinot ja teknologiat, lukuun ottamatta fossiilisten polttoaineiden suoraan polttamiseen liittyviä teknologioita, saavuttaakseen vaaditut kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, myös edistämällä älykkäitä ja kestäviä teknologioita tehokkaissa kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmissä, tehokasta lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria, tehokkaita ja älykkäitä rakennuksia, sähköajoneuvoja ja teollisuutta sekä energiakatselmuksia tai niitä vastaavia hallintajärjestelmiä, edellyttäen että ilmoitetut energiansäästöt ovat tämän direktiivin mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä huomattavaan joustavuuteen vaihtoehtoisten politiikkatoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava toimiin, joilla saadaan aikaan energiansäästöjä pitkän elinkaaren aikana.

(70)

Pitkän aikavälin energiatehokkuustoimenpiteet tuottavat energiansäästöjä vuoden 2020 jälkeenkin, mutta jotta edistettäisiin vuodeksi 2030 asetetun unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista, kyseisillä toimenpiteillä olisi saatava aikaan uusia säästöjä vuoden 2020 jälkeen. Toisaalta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen saavutettuja energiansäästöjä ei saisi laskea mukaan kumulatiivisiin loppukäytön energiansäästöihin, joita vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.

(71)

Lisäisyys on tässä direktiivissä säädetyn energiansäästövelvoitteen perusperiaate, koska sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön politiikkoja ja toimenpiteitä, jotka on erityisesti suunniteltu energiansäästövelvoitteen täyttämiseksi. Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimenpiteiden toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei olisi otettava huomioon energiansäästövelvoitteen täyttämistä arvioitaessa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan olisi voitava laskea vain nettosäästöt mitattuina sinä energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä, joka on toteutettu tässä direktiivissä säädetyn energiansäästövelvoitteen soveltamiseksi. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä toimenpidettä ei toteuteta. Kyseistä politiikkatoimea olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon asiaa koskevassa lainsäädäntökehyksessä unionin tasolla säädetyt vähimmäisvaatimukset sekä se, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöjen määrään, joten ei voida katsoa, että kaikki tietyn politiikkatoimen käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi tosiasiallisesti edistettävä ilmoitettujen energiasäästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan vaikutuksellisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.

(72)

Energiasäästöjen laskennassa on tärkeää ottaa tarvittaessa huomioon kaikki energian toimitusketjun vaiheet, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa. Tutkimukset ja sidosryhmien kuuleminen ovat tuoneet esiin merkittäviä mahdollisuuksia. Fyysiset ja taloudelliset olosuhteet vaihtelevat kuitenkin melkoisesti eri jäsenvaltioissa ja usein jäsenvaltioiden sisällä, ja verkonhaltijoita on paljon. Kyseiset seikat viittaavat siihen, että olisi syytä soveltaa hajautettua lähestymistapaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on tarvittava tietämys, oikeudellinen toimivalta ja hallinnolliset valmiudet edistää energiatehokkaan sähköverkon kehittämistä. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO) ja jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen yhteistyöelimen kaltaiset tahot voivat myös antaa hyödyllistä tukea, ja niiden olisi tuettava jäseniään energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönotossa.

(73)

Samat näkökohdat pätevät hyvin suureen määrään kaasuverkonhaltijoita. Maakaasun merkitys ja toimitusaste ja alueellinen kattavuus vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa. Näissä tapauksissa kansallisilla sääntelyviranomaisilla on parhaat edellytykset seurata ja ohjata järjestelmän kehitystä kohti suurempaa tehokkuutta, ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston kaltaiset tahot voivat antaa hyödyllistä tukea, ja niiden olisi tuettava jäseniään energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönotossa.

(74)

Energiapalveluyritysten rooli on tärkeä, jotta voidaan kehittää, suunnitella ja toteuttaa hankkeita, jotka säästävät energiaa, vähentävät energiakustannuksia ja laskevat toiminta- ja ylläpitokustannuksia esimerkiksi rakennusten, teollisuuden ja liikenteen aloilla, ja järjestää niille rahoitusta.

(75)

Veden ja energian välisen yhteyden huomioon ottaminen on erityisen tärkeää, jotta voidaan puuttua energian- ja vedenkäytön keskinäiseen riippuvuuteen ja molempiin resursseihin kohdistuvaan kasvavaan paineeseen. Tehokkaalla vesihuollolla voi olla merkittävä vaikutus energiansäästöihin, jolloin sillä voidaan saada aikaan paitsi ilmastohyötyjä myös taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Vesi- ja jätevesialojen osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5 prosenttia, ja tuon osuuden odotetaan kasvavan. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia ja merkittävin veden kuluttaja on energia-ala, jonka osuus vedenkulutuksesta on 44 prosenttia. Olisi tutkittava perusteellisesti energiansäästöpotentiaali, joka saataisiin aikaan käyttämällä älykkäitä teknologioita ja prosesseja kaikessa teollisuus-, asuin- ja liikerakennusten vesikierrossa ja vedenkäytössä, ja tätä potentiaalia olisi hyödynnettävä aina kun se on kustannustehokasta, ottaen huomioon energiatehokkuus ensin -periaate. Lisäksi kehittyneillä kastelutekniikoilla, sadeveden talteenottotekniikoilla ja veden uudelleenkäyttötekniikoilla voitaisiin vähentää huomattavasti vedenkulutusta maataloudessa, rakennuksissa ja teollisuudessa ja sen käsittelyyn ja kuljetukseen käytettävän energian kulutusta.

(76)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että kaikki energiaköyhyydestä kärsivät kuluttajat pääsevät tasavertaisesti osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä. Energiatehokkuuden parantaminen olisi toteutettava ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden ja loppukäyttäjien, pieni- tai keskituloisissa kotitalouksissa asuvien, sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien, ikääntyneiden ihmisten sekä maaseudulla ja syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla asuvien ihmisten keskuudessa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota erityisryhmiin, joilla on suurempi riski ajautua energiaköyhyyteen tai jotka ovat alttiimpia energiaköyhyyden kielteisille vaikutuksille, kuten naisiin, vammaisiin, vanhuksiin, lapsiin sekä rodulliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluviin henkilöihin. Jäsenvaltiot voivat edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus on jo laajennettu vaihtoehtoisiin politiikkatoimiin ja kansallisiin energiatehokkuusrahastoihin. Tämä olisi muutettava velvoitteeksi suojella heikossa asemassa olevia asiakkaita ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ja lievittää energiaköyhyyttä, joskin jäsenvaltioiden olisi säilytettävä täysi toimintavara politiikkatoimien tyypin, laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Jos energiatehokkuusvelvoitejärjestelmään ei voi sisällyttää yksittäisiä energian kuluttajia koskevia toimenpiteitä, jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä energiaköyhyyden lievittämiseksi vain vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava politiikkayhdistelmässään, ettei muilla politiikkatoimilla ole kielteistä vaikutusta energiaköyhyydestä kärsiviin ihmisiin, heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin, loppukäyttäjiin ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuviin ihmisiin. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin tehtäviin investointeihin saatavilla olevaa julkista rahoitusta, mukaan lukien unionin tasolla perustetut rahoitusvälineet.

(77)

Kunkin jäsenvaltion olisi määriteltävä heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen ja muun muassa kieltoon kytkeä tällaiset asiakkaat pois verkosta kriittisinä aikoina. Heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite voi kattaa tulotasot, energiamenojen osuuden käytettävissä olevista tuloista, kotien energiatehokkuuden, kriittisen riippuvuuden sähkölaitteista terveyteen liittyvistä syistä, iän tai muita perusteita. Näin jäsenvaltiot voivat ottaa mukaan pienituloisissa kotitalouksissa asuvat ihmiset.

(78)

Suosituksen (EU) 2020/1563 mukaan noin 34 miljoonaa kotitaloutta unionissa ei pystynyt pitämään kotiaan riittävän lämpimänä vuonna 2019. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan etusijalle siirtymän sosiaalinen ulottuvuus sitoutumalla periaatteeseen, jonka mukaan ketään ei jätetä jälkeen. Vihreä siirtymä, myös puhdas siirtymä, vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavoin, ja sillä voi olla erityinen vaikutus joihinkin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, myös vammaisiin. Energiatehokkuustoimenpiteiden on sen vuoksi oltava keskeisessä asemassa kaikissa kustannustehokkaissa strategioissa, joilla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja kyseisillä toimenpiteillä täydennetään sosiaaliturvapolitiikkaa jäsenvaltiotasolla. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, olisi otettava huomioon tällaisten toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus kiinteistöjen omistajille ja vuokralaisille ja taattava tällaisille toimenpiteille riittävä taloudellinen ja tekninen tuki jäsenvaltion tasolla. Jäsenvaltioiden olisi tuettava paikallis- ja aluetasoja energiaköyhyyden tunnistamisessa ja lievittämisessä. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten korjausten määrä ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhyyden koettelemia pienituloisia ihmisiä. Sen vuoksi tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, jotka liittyvät energiansäästövelvoitteisiin, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin ja vaihtoehtoisiin politiikkatoimiin, ovat erityisen tärkeitä.

(79)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että toimenpiteet, joilla edistetään tai helpotetaan energiatehokkuutta ja jotka koskevat erityisesti rakennuksia ja liikkuvuutta, eivät nosta suhteettomasti tällaisiin toimenpiteisiin liittyvien palvelujen hintoja tai lisää sosiaalista syrjäytymistä.

(80)

Energiansäästömahdollisuuksien hyödyntämiseksi tietyissä markkinasegmenteissä, joissa energiakatselmuksia ei yleensä tarjota kaupallisesti, kuten pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’pk-yritykset’, jäsenvaltioiden olisi luotava ohjelmia, joilla pk-yrityksiä kannustetaan ja tuetaan teettämään itselleen energiakatselmuksia ja panemaan täytäntöön kyseisten energiakatselmusten perusteella annettuja suosituksia. Energiakatselmusten olisi oltava pakollisia ja säännöllisiä yrityksille, joiden keskimääräinen vuotuinen energiankulutus ylittää tietyn kynnysarvon, koska energiasäästöt voivat olla merkittäviä. Energiakatselmuksissa olisi otettava huomioon asiaankuuluvat eurooppalaiset tai kansainväliset standardit kuten EN ISO 50001 (energiahallintajärjestelmät), tai EN 16247-1 (energiakatselmukset) tai, jos niihin sisältyy energiakatselmus, EN ISO 14000 (ympäristöjärjestelmät), ja niiden olisi näin ollen oltava myös tämän direktiivin mukaisia, koska tällä direktiivillä ei mennä kyseisten asiaankuuluvien standardien vaatimuksia pidemmälle. Energiakatselmuksia koskeva erityinen eurooppalainen standardi on parhaillaan kehitteillä. Energiakatselmukset voidaan tehdä erillisinä tai osana laajempaa ympäristöjärjestelmää tai energiatehokkuussopimusta. Kaikissa tällaisissa tapauksissa kyseisten järjestelmien olisi täytettävä tässä direktiivissä vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Lisäksi erityisten mekanismien ja järjestelmien, joita on otettu käyttöön tiettyjen liikenteenharjoittajien päästöjen ja polttoaineen kulutuksen seuraamiseksi esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan unionin oikeuden nojalla, voidaan katsoa olevan yhteensopivia energiakatselmusten ja myös energianhallintajärjestelmien kanssa, jos ne täyttävät tässä direktiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset. Niiden yritysten osalta, jotka jo panevat energiakatselmusvelvoitteen täytäntöön, energiakatselmuksia olisi edelleen tehtävä vähintään joka neljäs vuosi edellisen energiakatselmuksen päivämäärästä tämän direktiivin mukaisesti.

(81)

Jäsenvaltiot voisivat laatia suuntaviivoja, joita yritysten olisi noudatettava toteuttaessaan toimenpiteitä energiakatselmuksessa yksilöityjen uusien vuotuisten säästöjen saavuttamiseksi.

(82)

Yrityksen keskimääräisen kulutuksen olisi oltava perusteena määriteltäessä, sovelletaanko energianhallintajärjestelmiä ja energiakatselmuksia, jotta voidaan lisätä kyseisten mekanismien herkkyyttä kustannustehokkaiden energiansäästömahdollisuuksien kartoittamisessa. Yritystä, joka ei ylitä energianhallintajärjestelmille ja energiakatselmuksille määriteltyjä kulutuskynnyksiä, olisi kannustettava teettämään energiakatselmuksia ja toteuttamaan kyseisistä katselmuksista johtuvat suositukset.

(83)

Jos energiakatselmuksia tekevät yrityksen omat asiantuntijat, heidän ei pitäisi olla suoraan mukana tarkastettavassa toiminnassa, jotta varmistetaan heidän riippumattomuutensa.

(84)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä energianhallintajärjestelmien ja energiakatselmusten täytäntöönpanoa julkishallinnossa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

(85)

Tieto- ja viestintätekniikka-ala on toinen tärkeä ala, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Vuonna 2018 unionin datakeskusten energiankulutus oli 76,8 terawattituntia. Tämän odotetaan nousevan vuoteen 2030 mennessä 98,5 TWh:iin, mikä merkitsee 28 prosentin lisäystä. Tätä absoluuttista kasvua voidaan tarkastella myös suhteellisesti: datakeskusten osuus sähkön kysynnästä unionissa oli 2,7 prosenttia vuonna 2018 ja nousee 3,21 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, jos kehitys jatkuu nykyisellään. Unionin digitaalistrategiassa korostettiin jo erittäin energiatehokkaiden ja kestävien datakeskusten tarvetta ja peräänkuulutettiin televiestintäoperaattoreiden ympäristöjalanjälkeä koskevia avoimuustoimenpiteitä. Tieto- ja viestintätekniikan ja erityisesti datakeskusten kestävän kehityksen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi edellytettävä datakeskusten energiatehokkuuden, vesijalanjäljen ja kysyntäjouston kannalta merkityksellisten tietojen keräämistä ja julkaisemista unionin yhteisen mallin pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tietojen keräämistä ja julkaisemista ainoastaan datakeskuksista, joilla on merkittävä jalanjälki ja joiden osalta uusien tai olemassa olevien laitosten asianmukaiset suunnittelu- tai tehokkuustoimet voivat vähentää merkittävästi energian ja veden kulutusta, parantaa järjestelmien tehokkuutta edistäen verkon hiilestä irtautumista tai parantaa hukkalämmön uudelleenkäyttöä lähistöllä sijaitsevissa laitoksissa ja lämpöverkoissa. Datakeskuksen kestävyysindikaattorit voitaisiin määrittää kyseisten kerättyjen tietojen perusteella ottaen myös huomioon alalla jo olemassa olevat aloitteet.

(86)

Raportointivelvollisuus koskee datakeskuksia, jotka täyttävät tässä direktiivissä säädetyn kynnysarvon. Kaikissa tapauksissa ja erityisesti yritysten paikan päällä sijaitsevien datakeskusten osalta raportointivelvoite olisi ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan tiloja ja laitteita, joita käytetään ensisijaisesti tai yksinomaan dataan liittyviin toimintoihin (palvelinhuoneet), mukaan lukien tarvittavat niihin liittyvät laitteet, kuten jäähdytys- ja valaistusjärjestelmät, akkujärjestelmät tai keskeytymättömät virtalähteet. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki tietotekniset laitteet, jotka on sijoitettu tai asennettu ensisijaisesti julkiseen käyttöön, yhteistä käyttöä varten, toimistotilaan tai jotka tukevat muita organisaation toimintoja, kuten työasemat, kannettavat tietokoneet, kopiokoneet, anturit, turvalaitteet tai kodinkoneet ja audiovisuaaliset laitteet. Saman poikkeuksen olisi koskettava myös laitteita, joita käytetään palvelimina, verkottumiseen ja tallennukseen sekä niihin liittyviä oheislaitteita, ja jotka on hajautettu eri tiloihin, kuten yksittäisiä palvelimia, yksittäisiä telineitä tai langattomia internetyhteyksiä ja verkon liityntäpisteitä.

(87)

Kerättyä dataa olisi käytettävä mittaamaan vähintään joitakin kestävän datakeskuksen perusulottuvuuksia: kuinka tehokkaasti se käyttää energiaa, kuinka suuri osuus kyseisestä energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä, kuinka keskuksen tuottamaa hukkalämpöä käytetään uudelleen, kuinka tehokkaasti jäähdytys toimii, kuinka tehokkaasti keskus käyttää hiiltä ja kuinka paljon se käyttää makeaa vettä. Kerätyn datan ja kestävyysindikaattoreiden pitäisi lisätä tietoisuutta datakeskusten omistajien ja ylläpitäjien, laitevalmistajien, ohjelmistojen ja palvelujen kehittäjien ja datakeskuspalvelujen käyttäjien keskuudessa kaikilla tasoilla sekä niiden tahojen ja organisaatioiden keskuudessa, jotka ottavat käyttöön, käyttävät tai hankkivat pilvi- ja datakeskuspalveluja. Kerätyn datan ja kestävyysindikaattoreiden olisi myös lisättävä luottamusta siihen, että uusien tai olemassa olevien datakeskusten kestävyyden parantamiseen tähtäävät toimet johtavat todellisiin parannuksiin. Kerättyä dataa ja kestävyysindikaattoreita olisi lisäksi käytettävä avoimen ja näyttöön perustuvan suunnittelun ja päätöksenteon perustana. Komission olisi arvioitava datakeskusten tehokkuus velvoitettujen datakeskusten toimittamien tietojen perusteella.

(88)

Arvioinnin jälkeen komission olisi mahdollisia alakohtaisia energiatehokkuuskumppanuuksia perustaessaan saatettava osallistavalla ja edustavalla tavalla yhteen keskeiset sidosryhmät, myös kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet, muun muassa tieto- ja viestintätekniikan, liikenteen, rahoituksen ja rakennusten aloilla.

(89)

Kuluttajien energiankulutuksen kustannuksia pitäisi saada pienemmiksi auttamalla kuluttajia vähentämään energian käyttöään vähentämällä rakennusten energiatarpeita ja parantamalla laitteiden tehokkuutta, minkä lisäksi olisi oltava saatavilla vähän energiaa kuluttavia liikkumismuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen, jaettuun liikkumiseen ja pyöräilyyn. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava yhteyksien parantamista maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla.

(90)

On tärkeää lisätä kaikkien unionin kansalaisten tietoisuutta energiatehokkuuden parantamisen hyödyistä ja tarjota heille täsmällisiä tietoja siitä, kuinka parantaminen saavutetaan. Kaikenikäisten kansalaisten olisi myös oltava mukana energiasiirtymässä eurooppalaisen ilmastosopimusaloitteen ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin kautta. Energiatehokkuuden parantamisella on erittäin tärkeä merkitys unionissa myös energian huoltovarmuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään unionin riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.

(91)

Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksuaikojen, olisi oltava kuluttajille täysin läpinäkyviä.

(92)

Pannessaan täytäntöön tätä direktiiviä ja toteuttaessaan muita energiatehokkuusalan toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuustoimenpiteiden ja luonnonvarojen tehokkaan käytön välisiin synergioihin kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

(93)

Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa muun muassa suurille ja pienille asiakkaille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.

(94)

Energiankulutuksesta olisi annettava säännöllistä ja tehostettua palautetta, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta mittauksessa käytössä olevat laitteet huomioon ottaen. Tällä direktiivillä täsmennetään, että käyttäjäkohtaisen mittaamisen kustannustehokkuus riippuu siitä, ovatko siihen liittyvät kustannukset oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin. Käyttäjäkohtaisen mittaamisen kustannustehokkuuden arvioimisessa voidaan ottaa huomioon tietyn rakennuksen osalta suunniteltujen muiden konkreettisten toimenpiteiden, kuten tulevien korjausten, vaikutus.

(95)

Tällä direktiivillä selvennetään myös, että laskutukseen ja laskutus- tai kulutustietoihin liittyviä oikeuksia olisi sovellettava keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän käyttöveden kuluttajiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa käyttäjäkohtaista sopimussuhdetta energiantoimittajaan.

(96)

Lämpöenergian käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden varmistamiseksi ja siten käyttäjäkohtaisen mittaamisen toteuttamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on voimassa läpinäkyvät, julkisesti saatavilla olevat kansalliset säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden kulutuksen kustannusten jakamista moniasuntoisissa ja moneen eri tarkoituksiin käytettävissä rakennuksissa. Avoimuuden lisäksi jäsenvaltiot voisivat halutessaan harkita sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla lisättäisiin kilpailua käyttäjäkohtaista mittaamista koskevien palvelujen tarjoamisessa, mikä auttaisi varmistamaan, että kaikki loppukäyttäjille aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia.

(97)

Jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja lyhyemmin väliajoin, uusien asennettavien lämpömittareiden ja lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava etäluettavia. Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaamista, lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden käyttäjäkohtaista mittaamista ja kustannusten jakamista, etäluentaa koskeva vaatimusta, lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustietoja, lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään käyttöveteen liittyvien mittaus-, laskutus- ja kulutustietojen saamisen kustannuksia sekä lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustietoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään käyttöveteen. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, katsotaanko teknologia, joka perustuu mittarin lukemiseen laitteen kanssa ohi kulkien tai ajaen, etäluettaviksi laitteiksi. Etäluettavat laitteet eivät edellytä pääsyä sisälle yksittäisiin asuntoihin tai rakennuksen yksiköihin mittarinlukua varten.

(98)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon se, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut käyttöönotto edellyttää, että sekä käyttäjien että energiantoimittajien koulutukseen ja osaamiseen panostetaan enemmän.

(99)

Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino tiedotettaessa asiakkaille näiden energiankulutuksesta. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja käyttämään valitusten hallintaa ja vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä. Kun otetaan huomioon, että laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja sitoutuneisuus energiantoimittajiinsa on jatkuvasti vähäistä, on kuitenkin tarpeellista yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä; samalla on tarpeen varmistaa, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista, saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.

(100)

Jäsenvaltioiden olisi energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä suunnitellessaan otettava asianmukaisesti huomioon tarve varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja unionin lainsäädännön johdonmukainen täytäntöönpano Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

(101)

Tehokas sähkön ja lämmön yhteistuotanto sekä tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia säästää primäärienergiaa unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä kattava arviointi mahdollisuuksista tehokkaaseen yhteistuotantoon ja tehokkaaseen kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen. Kyseisten arviointien olisi oltava johdonmukaisia jäsenvaltioiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja niiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden kanssa, ja niihin voisi sisältyä kehityspolkuja, jotka edistävät uusiutuvaan energiaan ja hukkalämpöön perustuvaa kansallista lämmitys- ja jäähdytyssektoria ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisen kanssa yhteensopivassa aikataulussa. Uudet sähköntuotantolaitokset ja olemassa olevat laitokset, joita uudistetaan merkittävästi tai joiden lupa saatetaan ajan tasalle, olisi varustettava tehokkailla yhteistuotantoyksiköillä sähkön tuotannosta syntyvän hukkalämmön hyödyntämiseksi, jos niille tehdyssä kustannus-hyötyanalyysissä on todettu hyötyjen olevan kustannuksia suuremmat. Myös muut laitokset, joissa keskimääräinen vuotuinen energiapanos on huomattava, olisi varustettava teknisillä ratkaisuilla laitoksessa syntyvän hukkalämmön hyödyntämiseksi, jos kustannus-hyötyanalyysissä on todettu hyötyjen olevan kustannuksia suuremmat. Kyseinen hukkalämpö voitaisiin siirtää kaukolämpöverkon kautta sinne, missä sitä tarvitaan. Lupaperusteita sovelletaan yleensä tilanteissa, joiden johdosta sovelletaan myös direktiivin 2010/75/EU ja direktiivin (EU) 2019/944 mukaisia lupavaatimuksia.

(102)

Sähköntuotantolaitokset, joiden on tarkoitus käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (24) perusteella sallittua geologista varastointia, saattaa olla asianmukaista sijoittaa paikkoihin, joissa hukkalämmön talteenotto tehokkaalla sähkön ja lämmön yhteistuotannolla tai toimittamalla sitä kaukolämmitys- tai jäähdytysverkkoon ei ole kustannustehokasta. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava vapauttaa kyseiset laitokset velvoitteesta tehdä kustannus-hyötyanalyysi laitosten varustamiseksi laitteilla, jotka mahdollistavat hukkalämmön talteenoton tehokkaan yhteistuotantoyksikön avulla. Huippukuormitusaikoina käytettävät ja varasähköä tuottavat laitokset, joiden toiminta-ajaksi on suunniteltu alle 1 500 käyttötuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), olisi myös voitava vapauttaa vaatimuksesta tuottaa myös lämpöä.

(103)

On asianmukaista, että jäsenvaltiot kannustavat hajautetun energiantuotannon edistämiseksi sellaisten toimenpiteiden ja menettelyjen käyttöönottoa, joilla edistetään yhteistuotantolaitoksia, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on alle 5 MW.

(104)

Kansallisten kattavien arviointien toteuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi kannustettava tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen mahdollisuuksien arviointia alueellisella ja paikallisella tasolla. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia, joilla edistetään ja helpotetaan tehokkaaseen yhteistuotantoon ja tehokkaaseen kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen liittyvien havaittujen kustannustehokkaiden mahdollisuuksien hyödyntämistä.

(105)

Tehokasta kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien vaatimusten olisi oltava johdonmukaisia pitkän aikavälin ilmastopoliittisten tavoitteiden ja unionin ilmasto- ja ympäristönormien ja -prioriteettien kanssa ja niiden olisi oltava asetuksessa (EU) 2020/852 tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisia. Kaikissa kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmissä olisi pyrittävä parantamaan niiden kykyä toimia vuorovaikutuksessa energiajärjestelmän muiden osien kanssa energiankäytön optimoimiseksi ja energiahävikin ehkäisemiseksi hyödyntämällä rakennusten koko potentiaalia lämmön tai kylmän varastointiin, mukaan lukien ylijäämälämpö huoltotiloista ja läheisistä datakeskuksista. Tästä syystä tehokkailla kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmillä olisi varmistettava primäärienergiatehokkuuden lisääminen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (25) määritellyn uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän asteittainen integrointi. Sen vuoksi tässä direktiivissä otetaan käyttöön lämmityksen ja jäähdytyksen tarjontaan sovellettavat asteittain tiukkenevat vaatimukset, joita olisi sovellettava tiettyinä vahvistettuina ajanjaksoina ja joita olisi sovellettava pysyvästi 1 päivästä tammikuuta 2050 alkaen.

(106)

Periaatteiden, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotetun lämmön tai kylmän osuuden laskemista tehokkaassa kaukolämmityksessä ja kaukojäähdytyksessä, olisi oltava yhdenmukaisia direktiivin (EU) 2018/2001 ja Eurostatin tilastoraportointimenetelmien kanssa. Direktiivin (EU) 2018/2001 7 artiklan 1 kohdan mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian bruttoloppukäyttö sisältää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen lämmitys- ja jäähdytysalalla. Kaukolämmityksen tai -jäähdytyksen tuottaman lämmön tai kylmän kokonaisloppukulutus vastaa loppuasiakkaita tai energian jakelijoita palvelevaan verkkoon menevään lämmön tai kylmän tuottamiseen käytettyä energiaa.

(107)

Lämpöpumput ovat tärkeitä lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnan hiilestä irtautumisen kannalta, myös kaukolämmityksessä. Direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VII vahvistettu menetelmä sisältää säännöt lämpöpumppujen tuottaman energian huomioon ottamiseksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana ja estää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön laskemisen kahteen kertaan. Laskettaessa uusiutuvan energian osuutta kaukolämpöverkossa kaikki lämpöpumpusta peräisin oleva verkkoon syötetty lämpö olisi laskettava uusiutuvaksi energiaksi edellyttäen, että lämpöpumppu täyttää direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VII vahvistetut tehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset asennushetkellä.

(108)

Tehokas yhteistuotanto on määritelty sen energiansäästön perusteella, joka saavutetaan käyttämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa niiden erillisen tuotannon sijasta. Tehokasta yhteistuotantoa koskevien vaatimusten olisi oltava johdonmukaisia pitkän aikavälin ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Unionin lainsäädännössä käytetyt yhteistuotannon ja tehokkaan yhteistuotannon määritelmät eivät saisi rajoittaa erilaisten määritelmien käyttöä kansallisessa lainsäädännössä muissa tarkoituksissa, kuin missä niitä käytetään kyseessä olevassa unionin lainsäädännössä. Energiansäästön maksimoimiseksi ja jotta ei menetettäisi mahdollisuuksia energiansäästöön, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä yhteistuotantoyksiköiden toimintaolosuhteisiin.

(109)

Avoimuuden varmistamiseksi ja jotta loppukäyttäjä voisi valita yhteistuotannosta saatavan sähkön ja muilla tekniikoilla tuotetun sähkön välillä, tehokkaan yhteistuotannon alkuperä olisi taattava yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen pohjalta. Alkuperätakuujärjestelmät eivät sinällään merkitse oikeutta päästä osalliseksi kansallisista tukijärjestelmistä. On tärkeää, että alkuperätakuilla voidaan kattaa kaikki tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetut sähköenergian muodot. Alkuperätakuut olisi pidettävä erillään vaihdettavista todistuksista.

(110)

Yhteistuotantosektorin sekä kaukolämmitys- ja jäähdytyssektorin erityisrakenne eli tuottajien, jotka ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, suuri määrä olisi otettava huomioon etenkin arvioitaessa yhteistuotantokapasiteetin tai siihen liittyvien verkkojen rakennuslupiin liittyviä hallintomenettelyjä, ”pienet ensin” -periaatetta soveltaen.

(111)

Useimmat unionin yritykset ovat pk-yrityksiä. Niiden energiansäästöpotentiaali on valtava koko unionin kannalta. Auttaakseen pk-yrityksiä ottamaan käyttöön energiatehokkuustoimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi luotava suotuisa toimintakehys, jonka tarkoituksena on tarjota pk-yrityksille teknistä apua ja kohdennettua tiedotusta.

(112)

Jäsenvaltioiden olisi annettava puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin perustein säännöt niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat verkkoyhteyksistä ja verkkojen vahvistamisesta sekä säännöt koskien teknisiä mukautuksia, joita tarvitaan tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi, ottaen huomioon verkkoja koskevat säännöt ja suuntaviivat, joita on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2019/943 (26) ja (EY) N:o 715/2009 (27) mukaisesti. Tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön tuottajien olisi voitava järjestää tarjouskilpailu liittymätöistä. Tehokkaasta yhteistuotannosta ja erityisesti pienimuotoisista yhteistuotantoyksiköistä ja mikroyhteistuotantoyksiköistä saatavan sähkön pääsyä verkkojärjestelmään olisi helpotettava. Direktiivin 2009/73/EY 3 artiklan 2 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat asettaa sähkö- ja kaasualoilla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka koskevat myös energiatehokkuutta.

(113)

On tarpeen vahvistaa laskutusta, keskitettyä palvelupistettä, tuomioistuinten ulkopuolista riidanratkaisua, energiaköyhyyttä ja sopimusperusteisia perusoikeuksia koskevat säännökset, jotta ne voidaan tarvittaessa mukauttaa direktiivin (EU) 2019/944 vastaaviin sähköä koskeviin säännöksiin kuluttajansuojan vahvistamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että loppuasiakkaat saavat säännöllisemmin selkeitä ja ajantasaisia tietoja lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän käyttöveden kulutuksestaan ja voivat säännellä energiankäyttöään.

(114)

Tällä direktiivillä vahvistetaan kuluttajansuojaa ottamalla käyttöön kaukolämmitystä, jäähdytystä ja lämmintä käyttövettä koskevat sopimusperusteiset perusoikeudet, jotka vastaavat direktiivissä (EU) 2019/944 sähköalan loppuasiakkaiden osalta käyttöön otettujen oikeuksien, suojan ja vaikutusmahdollisuuksien tasoa. Kuluttajien olisi saatava selkeää ja yksiselitteistä tietoa oikeuksistaan. Monet tekijät estävät kuluttajia saamasta markkinatietoja käytettävissä olevista lähteistä, ymmärtämästä niitä ja toimimasta niiden mukaisesti. Sopimusperusteisten perusoikeuksien käyttöönotto voi auttaa esimerkiksi ymmärtämään oikein toimittajan sopimuksessa tarjoamien palvelujen laatua koskevan perustason, mukaan lukien toimitetun energian laatu ja ominaisuudet. Lisäksi sillä voidaan auttaa minimoimaan piilo- tai lisäkustannuksia, joita saattaa aiheutua joko parannettujen tai uusien palvelujen käyttöön ottamisesta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ilman asiakkaan selkeää ymmärrystä tai suostumusta. Kyseiset palvelut voivat koskea muun muassa toimitettua energiaa, mittaus- ja laskutuspalveluja, osto- ja asennuspalveluja tai liitännäis- ja huoltopalveluja sekä verkkoon, mittauslaitteisiin ja paikallisiin lämmitys- tai jäähdytyslaitteisiin liittyviä kustannuksia. Vaatimukset parantavat tarjousten vertailtavuutta ja varmistavat kaikille unionin kansalaisille samantasoiset sopimusperusteiset perusoikeudet lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden osalta rajoittamatta kuitenkaan kansallista toimivaltaa.

(115)

Jos lämmityksestä, jäähdytyksestä ja lämpimästä käyttövedestä irtautuminen on suunniteltua, toimittajien olisi annettava asianomaisille asiakkaille riittävät tiedot vaihtoehtoisista toimenpiteistä, kuten tuen lähteistä irtikytkennän välttämiseksi, ennakkomaksujärjestelmistä, energiakatselmuksista, energiakonsultointipalveluista, vaihtoehtoisista maksusuunnitelmista, velanhoitoneuvonnasta tai irtikytkennän keskeyttämisestä.

(116)

Parempi kuluttajansuoja olisi taattava kaikkien kuluttajien saatavilla olevilla tehokkailla ja riippumattomilla tuomioistuinten ulkopuolisilla riitojenratkaisukeinoilla, joita tarjoavat muun muassa energia-asioiden oikeusasiamies, kuluttajaelin tai sääntelyviranomainen. Jäsenvaltioiden olisi siksi otettava käyttöön nopeat ja tehokkaat menettelyt valitusten käsittelemiseksi.

(117)

Olisi tunnustettava direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisten uusiutuvan energian yhteisöjen ja direktiivin (EU) 2019/944 mukaisten kansalaisten energiayhteisöjen panos Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja ilmastotavoitesuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa ja tuettava sitä aktiivisesti. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava huomioon uusiutuvan energian yhteisöjen ja kansalaisten energiayhteisöjen rooli ja edistettävä sitä. Kyseiset yhteisöt voivat auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan tämän direktiivin tavoitteet edistämällä energiatehokkuutta paikallisella tai kotitalouksien tasolla sekä julkisissa rakennuksissa yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa. Ne voivat aktivoida ja sitouttaa kuluttajia ja mahdollistaa sen, että tietyt kotitalousasiakkaiden ryhmät, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, voivat osallistua energiatehokkuushankkeisiin ja -toimiin, joiden avulla toimiin voidaan yhdistellä uusiutuvaan energiaan tehtäviä investointeja. Energiayhteisöillä voi olla vahva rooli koulutuksessa ja lisättäessä kansalaisten tietoisuutta toimenpiteistä, joilla tavoitellaan energiansäästöjä. Jäsenvaltioiden asianmukaisella tuella energiayhteisöt voivat auttaa torjumaan energiaköyhyyttä helpottamalla energiatehokkuushankkeita, vähentämällä energiankulutusta ja alentamalla toimitustariffeja.

(118)

Energiankulutuskäyttäytymisessä voidaan saada aikaan pitkän aikavälin muutoksia lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Energiayhteisöt voivat auttaa saavuttamaan pitkän aikavälin energiansäästöjä erityisesti kotitalouksissa ja lisäämään kansalaisten ja pienten yritysten kestäviä investointeja. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansalaisille mahdollisuus tällaisiin toimiin tukemalla yhteisöjen energiahankkeita ja organisaatioita. Lisäksi osallistamisstrategiat, joissa kaikki asiaankuuluvat kansallisen ja paikallisen tason sidosryhmät otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin, voivat olla osa paikallisia tai alueellisia hiilestä irtautumista koskevia suunnitelmia tai kansallisia rakennusten perusparannussuunnitelmia, tavoitteena lisätä tietoisuutta, saada palautetta politiikoista ja parantaa niiden hyväksyntää yleisön keskuudessa.

(119)

Olisi tunnustettava keskitettyjen asiointipisteiden tai vastaavien rakenteiden panos mekanismeina, joiden avulla useat kohderyhmät, kuten kansalaiset, pk-yritykset ja viranomaiset, voivat suunnitella ja toteuttaa puhtaaseen energiasiirtymään liittyviä hankkeita ja toimenpiteitä. Keskitettyjen asiointipisteiden panos voi olla erittäin tärkeä heikossa asemassa oleville asiakkaille, sillä he voisivat saada luotettavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa energiatehokkuuden parannuksista. Kyseiseen panokseen voi sisältyä teknisen, hallinnollisen ja taloudellisen neuvonnan ja avun antaminen, tarvittavien hallinnollisten menettelyjen tai rahoitusmarkkinoille pääsyn helpottaminen tai opastus unionin ja kansallisesta oikeudellisesta kehyksestä, mukaan lukien julkisia hankintoja koskevat säännöt ja kriteerit, ja EU:n kestävyysluokitusjärjestelmästä.

(120)

Komission olisi tarkasteltava, miten sen toimenpiteet sellaisten alustojen tai foorumien kehittämisen tukemiseksi, joihin osallistuu muun muassa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia, jotka edistävät energiatehokkuutta koskevia koulutusohjelmia, ovat vaikuttaneet, ja esitettävä tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi. Komission olisi myös kannustettava eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia niiden käydessä keskusteluja energiatehokkuudesta, erityisesti heikossa asemassa olevien asiakkaiden ja loppukäyttäjien, myös energiaköyhyydestä kärsivien, kannalta.

(121)

Oikeudenmukainen siirtymä kohti ilmastoneutraalia unionia vuoteen 2050 mennessä on keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat yhteisen julistuksen 17 päivänä marraskuuta 2017, energia mainitaan yhtenä peruspalveluna, johon jokaisella on oikeus. Tällaisten palvelujen saatavuutta varten on tarjottava tukea sitä tarvitseville, erityisesti kun otetaan huomioon inflaatiopaine ja energian hintojen merkittävä nousu.

(122)

On tarpeen varmistaa, että energiaköyhyydestä kärsiviä ihmisiä, heikossa asemassa olevia asiakkaita, pienituloisissa talouksissa asuvia ihmisiä ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvia ihmisiä suojellaan ja että heille annetaan tätä varten mahdollisuus osallistua aktiivisesti energiatehokkuutta parantaviin toimiin, toimenpiteisiin ja niihin liittyviin kuluttajansuoja- tai tiedotustoimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot toteuttavat. Olisi kehitettävä kohdennettuja tiedotuskampanjoita, joiden kautta havainnollistetaan energiatehokkuuden hyötyjä ja annetaan tietoa saatavilla olevasta taloudellisesta tuesta.

(123)

Unionin ja kansallisella tasolla saatavilla oleva julkinen rahoitus olisi investoitava strategisesti energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin erityisesti energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa talouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien hyväksi. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/955 (28) perustetusta sosiaalisesta ilmastorahastosta mahdollisesti saamaansa rahoitusta ja EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksista saatavia tuloja. Kyseiset tulot auttavat jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa toteuttaa energiansäästövelvoitteen mukaisia energiatehokkuustoimenpiteitä ja politiikkatoimia ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa talouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien keskuudessa, mukaan lukien maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat.

(124)

Kansallisia rahoitusjärjestelmiä olisi täydennettävä sopivilla järjestelmillä, joilla parannetaan tiedotusta ja teknistä ja hallinnollista apua ja helpotetaan rahoituksen saantia, jotta saatavilla olevat varat voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla erityisesti energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien ihmisten hyväksi.

(125)

Jäsenvaltioiden olisi lisättävä kaikkien ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja suojeltava heitä yhdenvertaisesti sukupuolesta, iästä, vammaisuudesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, sukupuolisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta ja varmistettava, että niitä, joihin energiaköyhyys vaikuttaa eniten tai jotka ovat altteimpia energiaköyhyyden kielteisille vaikutuksille, suojellaan riittävästi. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, etteivät energiatehokkuustoimenpiteet lisää olemassa olevaa eriarvoisuutta etenkään energiaköyhyyden osalta.

(126)

Kaikki jäsenvaltiot ovat direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 2 kohdan nojalla arvioineet kaasu- ja sähköinfrastruktuurinsa energiatehokkuuspotentiaalia ja yksilöineet konkreettisia toimenpiteitä ja investointeja kustannustehokkaiden energiatehokkuuden parannusten toteuttamiseksi verkkoinfrastruktuurissa sekä niiden käyttöönoton aikataulun. Kyseisten toimien tulokset muodostavat vankan perustan energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamiselle jäsenvaltioiden verkon suunnittelussa, verkon kehittämisessä ja verkkoinvestointeja koskevissa päätöksissä.

(127)

Kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten olisi sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa mahdolliset säästöt energian toimituksessa ja loppukäytössä. Kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa sovelletaan energiatehokkuus ensin -periaatetta ja että verkon sääntely ja verkkotariffit kannustavat energiatehokkuuden parantamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimitusvarmuutta, markkinoiden yhdentymistä ja ennakoivia investointeja merellä sijaitsevaan verkkoon, jota tarvitaan merellä tuotettavan uusiutuvan energian käyttöönottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijat ottavat huomioon energiatehokkuus ensin -periaatteen. Tämä auttaisi siirto- ja jakeluverkonhaltijoita ottamaan huomioon paremmat energiatehokkuusratkaisut ja kysyntäpuolen resurssien hankinnasta aiheutuvat lisäkustannukset sekä erilaisten verkkoinvestointien ja käyttösuunnitelmien ympäristö- ja sosioekonomiset vaikutukset. Tällainen lähestymistapa edellyttää siirtymistä kapeasta taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta sosiaalisen hyvinvoinnin maksimointiin. Energiatehokkuus ensin -periaatetta olisi sovellettava erityisesti laadittaessa energiainfrastruktuurin laajentamista koskevia skenaariota, joissa kysyntäpuolen ratkaisuja voitaisiin pitää toteuttamiskelpoisina vaihtoehtoina ja niitä olisi arvioitava asianmukaisesti, ja siitä olisi tultava erottamaton osa verkkosuunnitteluhankkeiden arviointia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava sen soveltamista.

(128)

Tämän direktiivin tehokkaan ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi saatavilla olisi oltava riittävä määrä energiatehokkuusalan luotettavia ammattilaisia, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi energiakatselmuksia koskevien vaatimusten noudattaminen ja energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien toteuttaminen. Siksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön energiapalvelujen ja energiakatselmusten tarjoajien ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden toteuttajien sertifiointijärjestelmiä tai vastaavia tutkinto- ja koulutusjärjestelmiä tai molempia tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen tarjoajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa. Järjestelmiä olisi arvioitava neljän vuoden välein joulukuusta 2024 alkaen, ja niitä olisi tarvittaessa päivitettävä sen varmistamiseksi, että energiapalvelujen tarjoajilla, energiakatselmusten suorittajilla, energianhallinnasta vastaavilla ja rakennusosien asentajilla on tarvittava pätevyys.

(129)

Energiapalvelujen markkinoita on kehitettävä edelleen sekä energiapalvelujen kysynnän että niiden tarjonnan varmistamiseksi. Avoimuus, esimerkiksi luettelot sertifioiduista energiapalvelujen tarjoajista ja saatavilla olevat mallisopimukset, sekä parhaiden käytäntöjen vaihto ja ohjeet edistävät merkittävästi energiapalvelujen käyttöönottoa ja energiatehokkuutta koskevien sopimusten tekemistä ja voivat myös auttaa lisäämään kysyntää ja kasvattamaan luottamusta energiapalvelujen tarjoajiin. Energiatehokkuussopimuksessa energiapalvelun saaja alentaa investointikustannuksia käyttämällä osan energiansäästön rahallisesta arvosta kolmannen osapuolen kokonaan tai osittain toteuttaman investoinnin takaisin maksamiseen. Tämä voi auttaa houkuttelemaan yksityistä pääomaa, joka on keskeistä rakennusten korjausten määrän nostamiseksi unionissa, asiantuntemuksen tuomiseksi markkinoille ja innovatiivisten liiketoimintamallien luomiseksi. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että energiatehokkuutta koskevien sopimusten käytön toteutettavuutta peruskorjauksissa olisi arvioitava sellaisten muiden kuin asuinrakennusten osalta, joiden hyötypinta-ala on yli 750 m2. Tämä on askel eteenpäin, jolla voidaan lisätä luottamusta energiapalveluyrityksiin ja tasoittaa tietä tällaisten hankkeiden lisäämiselle tulevaisuudessa.

(130)

Kun otetaan huomioon perusparannusaallon mukaiset kunnianhimoiset perusparannustavoitteet tulevalle vuosikymmenelle, on tarpeen vahvistaa riippumattomien markkinatoimijoiden, mukaan lukien keskitettyjen asiointipisteiden tai vastaavien tukimekanismien, roolia, jotta voidaan vauhdittaa markkinoiden kehittymistä kysyntä- ja tarjontapuolella ja edistää sekä yksityisten että julkisten rakennusten perusparannusta koskevia energiatehokkuutta koskevia sopimuksia. Paikallisilla energiavirastoilla voisi olla tässä keskeinen rooli, ja ne voisivat esittää ja tukea mahdollisten välittäjien tai keskitettyjen asiointipisteiden perustamista. Tällä direktiivillä olisi autettava parantamaan tuotteiden, palvelujen ja neuvonnan saatavuutta, myös tukemalla yrittäjien mahdollisuuksia korjata markkinoiden puutteita ja tarjota innovatiivisia keinoja parantaa energiatehokkuutta sekä samalla varmistaa syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen.

(131)

Energiatehokkuutta koskeviin sopimuksiin kohdistuu edelleen useissa jäsenvaltioissa merkittäviä esteitä, jotka johtuvat jäljellä olevista sääntelyyn ja muihin kuin sääntelyyn liittyvistä esteistä. Sen vuoksi on tarpeen puuttua kansallisten lainsäädäntökehysten epäselvyyksiin, asiantuntemuksen puutteeseen erityisesti tarjouskilpailumenettelyjen osalta sekä kilpaileviin lainoihin ja avustuksiin.

(132)

Jäsenvaltioiden olisi edelleen tuettava julkista sektoria energiatehokkuutta koskevien sopimusten käyttöönotossa tarjoamalla mallisopimuksia, joissa otetaan huomioon saatavilla olevat eurooppalaiset tai kansainväliset standardit, tarjouskilpailua koskevat ohjeet sekä Eurostatin toukokuussa 2018 julkaisema energiatehokkuussopimusten tilastollista käsittelyä koskeva opas ja Euroopan investointipankin (EIP) opas energiatehokkuussopimusten käsittelystä julkisyhteisöjen tilinpidossa, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuksia puuttua kyseisten sopimusten jäljellä oleviin sääntelyesteisiin jäsenvaltioissa.

(133)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä tunnistaakseen sääntelyyn liittyvät ja muut esteet ja puuttuakseen niihin. Kuitenkin on syytä tehostaa toimia sellaisten sääntelyyn liittyvien ja muiden esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat sellaisten energiatehokkuutta koskevien sopimusten ja kolmannen osapuolen rahoitusjärjestelyjen käyttöä, jotka auttavat saavuttamaan energiasäästöjä. Kyseisiin esteisiin kuuluvat kirjanpitosäännöt ja -käytännöt, joiden vuoksi pääomainvestointeja ja energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä koituvia vuotuisia rahallisia säästöjä ei voida ottaa riittävällä tavalla huomioon kirjanpidossa koko investoinnin elinkaaren ajalta.

(134)

Jäsenvaltiot raportoivat vuosien 2014 ja 2017 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan edistymisestä energiatehokkuuden sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamisessa siltä osin kuin on kyse ristiriitaisista kannustimista omistajien ja vuokralaisten välillä tai rakennuksen tai rakennuksen osien omistajien kesken. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava tämän suuntaista työtä ja pyrittävä löytämään mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen ottaen huomion Eurostatin vuoden 2016 tilastot ja erityisesti sen, että yli neljä kymmenestä eurooppalaisesta asuu kerrostaloasunnoissa ja yli kolme kymmenestä eurooppalaisesta asuu vuokralla.

(135)

Jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaiset mukaan lukien, olisi kannustettava hyödyntämään täysimääräisesti neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093 (29) vahvistetussa vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä käytettävissä olevia EU:n varoja, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/241 (30) perustettua elpymis- ja palautumistukivälinettä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/523 (31) perustetun InvestEU-ohjelman rahoitusvälineitä ja teknistä apua, jotta saataisiin aikaan yksityisiä ja julkisia investointeja energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin. Energiatehokkuuteen tehtävät investoinnit voivat edistää talouskasvua, työllisyyttä, innovointia ja auttaa lieventämään kotitalouksien energiaköyhyyttä, ja niillä on siten myönteinen vaikutus taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja vihreään elpymiseen. Mahdollisesti rahoitettavia aloja ovat muun muassa julkisten rakennusten ja asuntojen energiatehokkuustoimenpiteet sekä uusien taitojen tarjoaminen ammattilaisten koulutuksen, uudelleenkoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kautta erityisesti rakennusten korjaukseen liittyvissä työpaikoissa energiatehokkuusalan työllisyyden edistämiseksi. Komissio varmistaa synergian eri rahoitusvälineiden välillä, erityisesti yhteistyössä hallinnoitavien ja suoraan hallinnoitavien varojen, kuten keskitetysti hallinnoitujen ohjelmien Horisontti Euroopan ja Life-ohjelman välillä sekä avustusten, lainojen ja teknisen avun välillä, jotta voidaan maksimoida niiden vipuvaikutus yksityiseen rahoitukseen ja niiden vaikutus energiatehokkuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen.

(136)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava rahoitusvälineiden käyttöä tämän direktiivin tavoitteiden edistämiseksi. Tällaisiin rahoitusvälineisiin voisivat kuulua tämän direktiivin tiettyjen säännösten rikkomisesta aiheutuvat maksuosuudet ja sakot, energiatehokkuutta varten direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyt varat sekä eurooppalaisten rahastojen ja ohjelmien sekä erityisten eurooppalaisten rahoitusvälineiden, kuten Euroopan energiatehokkuusrahaston, puitteissa energiatehokkuutta varten myönnetyt varat.

(137)

Rahoitusvälineet voisivat tarvittaessa perustua unionin hankevelkakirjoista energiatehokkuuteen myönnettyihin varoihin, varoihin, jotka on myönnetty energiatehokkuutta varten EIP:stä ja muista unionin rahoituslaitoksista, erityisesti Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankista (EBRD) sekä Euroopan neuvoston kehityspankista, rahoituslaitosten myöntämiin varoihin, kansallisiin varoihin, mukaan lukien sellaisiin, joita saadaan sääntely- ja verotusjärjestelmistä, joilla kannustetaan energiatehokkuusaloitteiden ja -ohjelmien täytäntöönpanoon, sekä tuloihin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY (32) mukaisista vuosittaisista päästökiintiöistä.

(138)

Rahoitusjärjestelyissä voitaisiin käyttää kyseisten varojen maksuosuuksia, varoja ja tuloja erityisesti niin, että mahdollistetaan yksityinen investointipääoma ja kannustetaan sitä, erityisesti institutionaalisilta sijoittajilta, käyttäen samalla sellaisia perusteita, joiden avulla varmistetaan, että varojen myöntämisellä saavutetaan sekä ympäristönsuojelulliset että sosiaaliset tavoitteet; hyödynnetään innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, mukaan lukien yksityisen pääoman lainatakuita, lainatakuita energiatehokkuutta koskevien sopimusten edistämiseksi, avustuksia, korkotukilainoja ja erityisiä lainajärjestelyjä sekä kolmansien osapuolten rahoitusjärjestelmiä, joilla vähennetään energiatehokkuushankkeiden riskejä ja mahdollistetaan kustannustehokkaat korjaukset myös pieni- ja keskituloisissa kotitalouksissa; ollaan yhteydessä ohjelmiin tai virastoihin, jotka kokoavat energiatehokkuushankkeet yhteen ja arvioivat niiden laatua, antavat teknistä tukea, edistävät energiapalvelumarkkinoita ja auttavat luomaan energiapalveluita koskevaa kysyntää kuluttajien keskuudessa.

(139)

Rahoitusjärjestelmät voisivat myös tarjota asianmukaisia resursseja sellaisten koulutus- ja sertifiointiohjelmien tukemiseen, joilla parannetaan ja akkreditoidaan energiatehokkuuteen liittyviä taitoja, tarjotaan resursseja pienimuotoisen ja mikroteknologian käyttöönottoa energiantuotannossa koskevaan tutkimukseen, demonstrointiin ja käyttöönoton nopeuttamiseen sekä optimoidaan kyseisten tuotantoyksiköiden liittäminen verkkoon, ja jotka kytketään ohjelmiin, joilla edistetään energiatehokkuutta kaikissa asunnoissa energiaköyhyyden ehkäisemiseksi ja kannustetaan vuokranantajia tekemään kiinteistöistään mahdollisimman energiatehokkaita, ja tarjota asianmukaiset resurssit työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja standardien laatimisen tukemiseksi, jotta voidaan parantaa energiatehokkuutta ja varmistaa hyvät työolot sekä työterveys ja -turvallisuus.

(140)

Saatavilla olevia unionin rahoitusohjelmia, rahoitusvälineitä ja innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä olisi hyödynnettävä niin, että julkisten elinten rakennusten energiatehokkuuden parantamistavoite toteutuu käytännössä. Jäsenvaltiot voivat tältä osin käyttää päätöksen N:o 406/2009/EY mukaisista vuosittaisista päästökiintiöistä saamiaan tuloja kehittääkseen tällaisia järjestelyjä vapaaehtoiselta pohjalta ja kansalliset talousarviosäännöt huomioon ottaen. Komission ja jäsenvaltioiden olisi annettava alue- ja paikallisviranomaisille riittävästi tietoa tällaisista unionin rahoitusohjelmista, rahoitusvälineistä ja innovatiivisista rahoitusmekanismeista.

(141)

Toteuttaessaan toimenpiteitä energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi komission olisi seurattava asiaankuuluvien toimenpiteiden vaikutusta direktiiviin 2003/87/EY, jotta EU:n päästökauppajärjestelmässä säilytettäisiin kannustimet, joilla palkitaan vähähiilisyyttä edistäviä investointeja ja valmistellaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia aloja tulevaisuudessa tarvittaviin innovaatioihin. Sen on seurattava niihin teollisuudenaloihin kohdistuvaa vaikutusta, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon vaaralle, sellaisina kuin nämä teollisuudenalat on lueteltu komission päätöksen 2014/746/EU (33) liitteessä, jotta varmistettaisiin se, että tämän direktiivin säännöksillä edistetään eikä haitata kyseisten alojen kehitystä.

(142)

Jäsenvaltioiden toimenpiteitä olisi tuettava hyvin suunnitelluilla ja vaikuttavilla unionin rahoitusvälineillä InvestEU-ohjelmasta sekä EIP:stä ja EBRD:stä annettavalla rahoituksella, jolla olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energian toimitusketjun kaikissa vaiheissa ja jossa olisi käytettävä kattavaa kustannus-hyötyanalyysia, johon kuuluu eriytettyjen diskonttokorkojen malli. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin menetelmiin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. EIP:n ja EBRD:n olisi yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, tuotettava ja rahoitettava ohjelmia ja hankkeita, jotka räätälöidään nimenomaan energiatehokkuusalalle, myös energiaköyhyyden koettelemille kotitalouksille.

(143)

Monialainen lainsäädäntö muodostaa vahvan perustan kuluttajansuojalle, joka kattaa laajan valikoiman nykyisiä energiapalveluja, ja tämä lainsäädäntö todennäköisesti kehittyy edelleen. Asiakkaiden tietyt sopimusperusteiset perusoikeudet olisi kuitenkin määriteltävä selkeästi. Kuluttajien olisi saatava selkeitä ja yksiselitteisiä tietoja oikeuksistaan energia-alalla.

(144)

Jotta voidaan arvioida tämän direktiivin tehokkuutta, olisi asetettava vaatimus tämän direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2027 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Kyseisen uudelleentarkastelun pitäisi mahdollistaa tarvittavien mukautusten tekeminen, ottaen huomioon myös talouden ja innovaatioiden kehitys.

(145)

Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava päärooli tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne kykenevät ottamaan asianmukaisesti huomioon omat ilmastoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät erityispiirteensä.

(146)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava sähkön ja muiden energiankantajien primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Laskentamenetelmä on Eurostatin energiataseiden ja -määritelmien mukainen, lukuun ottamatta lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitosten polttoainepanoksen jakomenetelmää, jonka osalta polttoaineen kulutuksen kohdentamiseen tarvittavan viitejärjestelmän tehokkuus on mukautettu Eurostatin tietoihin vuosilta 2015 ja 2020. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat, joissa otetaan huomioon energialähteiden yhdistelmä, perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja lämmön tuotannon osalta käytetään ”fyysisen energiasisällön” laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta ”teknistä muuntotehokkuusmenetelmää”. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraa vastaavuutta, joka perustuu ”primäärienergian kokonaismäärää” koskevaan lähestymistapaan. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan tässä direktiivissä esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Muunto-, siirto- ja jakeluhäviöt otetaan huomioon. Laskelmissa ei oteta huomioon muiden energiankantajien kuin sähkön jakeluhäviöitä luotettavien tietojen puuttumisen ja laskennan monimutkaisuuden vuoksi. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Sähkön primäärienergiakerrointa varten valittu kerroin on vuosien 2024 ja 2025 arvojen keskiarvo, koska tulevaisuuteen suuntautuva primäärienergiakerroin tarjoaa sopivamman indikaattorin kuin historiallinen primäärienergiakerroin. Analyysi kattaa jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskeva tietojoukko perustuu Sähkö-ENTSO tietoihin.

(147)

Unionin oikeuden täytäntöönpanosta johtuvia energiansäästöjä ei saisi ilmoittaa, paitsi jos ne johtuvat toimenpiteestä, joka ulottuu kyseessä olevassa unionin säädöksessä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että jäsenvaltion tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennuksissa on merkittävästi potentiaalia parantaa edelleen energiatehokkuutta, ja rakennusten korjaukset ovat olennainen ja pitkän aikavälin osatekijä, jolla on mittakaavaetuja energiansäästöjen lisäämisessä. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että kaikki energiansäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten korjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, edellyttäen että ne ylittävät säästöt, jotka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja edellyttäen että jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.

(148)

Komission 25 päivänä helmikuuta 2015 antaman tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” ja parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti olisi tuotava paremmin esiin energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien ja vaihtoehtoisten politiikkatoimien täytäntöönpanon seurantaa ja tarkastuksia koskevat säännöt, mukaan lukien vaatimus tarkastaa tilastollisesti edustava toimenpiteiden otos.

(149)

Rakennuksissa tai rakennusten yhteydessä uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää fossiilisista polttoaineista saadun energian määrää. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksen yhteydessä tehdyt globaalit sitoumukset. Kumulatiivisen energiansäästövelvoitteensa osalta jäsenvaltioiden on mahdollista energiansäästövaatimustensa täyttämiseksi ottaa huomioon uusiutuvan energian teknologioita edistävillä politiikkatoimilla saavutetut energiansäästöt tässä direktiivissä esitetyn laskentamenetelmän mukaisesti. Energiansäästöjä, jotka saadaan fossiilisten polttoaineiden suoraa polttamista koskevista politiikkatoimista, ei pitäisi ottaa huomioon.

(150)

Jotkin tällä direktiivillä tehdyistä muutoksista saattavat edellyttää asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamista näiden kahden säädöksen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Uusia säännöksiä, jotka liittyvät pääasiassa kansallisten panosten vahvistamiseen, vajeiden täyttämismekanismeihin ja raportointivelvoitteisiin, olisi yhdenmukaistettava mainitun asetuksen kanssa ja ne olisi siirrettävä kyseiseen asetukseen, kun sitä muutetaan. Joitakin asetuksen (EU) 2018/1999 säännöksiä saatetaan myös joutua arvioimaan uudelleen tässä direktiivissä ehdotettujen muutosten vuoksi. Uusilla raportointi- ja seurantavaatimuksilla ei pitäisi luoda uusia rinnakkaisia raportointijärjestelmiä, vaan niihin pitäisi soveltaa asetuksen (EU) 2018/1999 mukaista nykyistä seuranta- ja raportointikehystä.

(151)

Tämän direktiivin käytännön täytäntöönpanon edistämiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla komission olisi edelleen tuettava kokemusten vaihtoa käytännöistä, vertailuanalyysejä ja verkottumistoimia sekä innovatiivisten käytäntöjen vaihtoa verkkofoorumin avulla.

(152)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli saavuttaa unionin energiatehokkuustavoitetta ja valmistella energiatehokkuuden lisäparannuksia ja energianeutraaliuden saavuttamista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(153)

Jotta mahdollistetaan mukauttaminen tekniikan kehitykseen ja energialähteiden jakautumisessa tapahtuviin muutoksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin perusteella vahvistettujen yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen tarkistamista, tämän direktiivin liitteissä olevia arvoja, laskentamenetelmiä, primäärienergiakertoimen oletusarvoa ja vaatimuksia sekä tämän direktiivin täydentämistä perustamalla unionin järjestelmä sen alueella sijaitsevien datakeskusten kestävyyden luokittelemiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (34) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(154)

Asetus (EU) 2023/955 olisi muutettava tässä direktiivissä vahvistetun energiaköyhyyden määritelmän huomioon ottamiseksi. Näin varmistettaisiin johdonmukaisuus, yhtenäisyys, täydentävyys ja synergia eri välineiden ja rahoituksen välillä erityisesti energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien osalta.

(155)

Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiemman direktiivin säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.

(156)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä XVI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,