NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1385/2004,

annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004,

tiettyjen terästuotteiden vientiä Kazakstanin tasavallasta Euroopan yhteisöön koskevan ilman määrällisiä rajoituksia olevan kaksinkertaisen tarkkailun järjestelmän hallinnoinnista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Edellä mainitun kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen määräysten mukaisesti tiettyjen, lisäyksessä I lueteltujen Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien terästuotteiden tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä ajanjaksona tapahtuvan yhteisöön suuntautuvan tuonnin yhteydessä on esitettävä lisäyksen II mallin mukainen yhteisössä toimivien viranomaisten myöntämä tarkkailuasiakirja.

2.   Lisäyksessä I lueteltujen Kazakstanin tasavallasta peräisin olevien terästuotteiden tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä ajanjaksona tapahtuvan yhteisöön suuntautuvan tuonnin yhteydessä on lisäksi esitettävä Kazakstanin toimivaltaisten viranomaisten myöntämä vientiasiakirja. Vientiasiakirjan on oltava lisäyksessä III olevan mallin mukainen. Se on voimassa vietäessä minne tahansa yhteisön tullialueella. Tuojan on esitettävä alkuperäinen vientiasiakirja viimeistään asiakirjan mukaisten tavaroiden lähettämisvuotta seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä.

3.   Lähetyksen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona tavarat on lastattu viennin suorittaneeseen kuljetusvälineeseen.

4.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokittelu perustuu yhteisön tariffi- ja tilastonimikkeistöön, jäljempänä ’yhdistetty nimikkeistö’ tai lyhenne ’CN’. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

5.   Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset sitoutuvat ilmoittamaan Kazakstanin tasavallalle yhdistetyn nimikkeistön (CN) muutoksista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta ennen muutosten voimaantuloa yhteisössä.

6.   Ennen tämän asetuksen voimaantuloa lähetetyt tavarat eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilman eri toimenpiteitä annettava maksutta 1 artiklassa tarkoitettu tarkkailuasiakirja pyydetyille määrille viiden työpäivän kuluessa minkä tahansa yhteisöön sijoittautuneen yhteisön tuojan esittämästä hakemuksesta. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen katsotaan vastaanottaneen hakemuksen viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen toimittamisesta, jollei toisin osoiteta.

2.   Lisäyksessä IV lueteltujen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antama tarkkailuasiakirja on voimassa kaikkialla yhteisössä.

3.   Tuojan hakemuksessa tarkkailuasiakirjan saamiseksi on oltava seuraavat seikat:

Tuojan on toimitettava myös jäljennös myynti- tai ostosopimuksesta, pro forma -laskusta ja/tai, jos tavaroita ei osteta suoraan tuotantomaasta, tavaran tuottaneen terästehtaan antamasta tuotantotodistuksesta.

4.   Tarkkailuasiakirjoja voidaan käyttää vain niin kauan kuin järjestelyt tuonnin vapauttamiseksi ovat kyseisten liiketoimien osalta voimassa. Rajoittamatta voimassa oleviin tuontia koskeviin säännöksiin ja määräyksiin mahdollisesti tehtävien muutosten tai sopimuksen mukaisesti tehtävien päätösten taikka kiintiön hallinnon soveltamista:

5.   Tuojan on palautettava tarkkailuasiakirjat ne myöntäneelle viranomaiselle niiden voimassaoloajan päättyessä.

3 artikla

1.   Se, että liiketoimessa käytettävä yksikköhinta on alle viisi prosenttia suurempi kuin tuontiasiakirjassa ilmoitettu yksikköhinta tai että tuotavien tuotteiden kokonaisarvo tai -määrä on alle viisi prosenttia suurempi kuin tuontiasiakirjassa ilmoitettu arvo tai määrä, ei estä kyseisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamista.

2.   Tuontiasiakirjoja koskevat hakemukset sekä itse tuontiasiakirjat ovat luottamuksellisia. Ne on tarkoitettu ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten ja hakijan käyttöön.

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän kuluessa:

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eritellään tuotteen, CN-koodin ja maan mukaan.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä ilmoitus havaitsemistaan poikkeavuuksista tai petoksista ja tarvittaessa niistä syistä, joiden perusteella ne ovat kieltäytyneet myöntämästä tuontiasiakirjaa.

5 artikla

Tämän asetuksen mukaisesti annettavat ilmoitukset on toimitettava komissiolle elektronisesti tätä tarkoitusta varten perustetun integroidun verkon välityksellä, jollei pakottavista teknisistä syistä ole välttämätöntä käyttää tilapäisesti muuta toimitustapaa.

6 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2.   Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

7 artikla

Loppusäännökset

Lisäyksiin tehtävät muutokset, joita saatetaan tarvita Euroopan yhteisön ja Kazakstanin tasavallan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen liitteeseen tai lisäyksiin tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi tai yhteisön tilastoja, tullijärjestelyjä sekä tuontiin tai tuonnin valvontaan sovellettavaa yhteistä järjestelmää koskeviin yhteisön säännöksiin tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi, hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Tämä asetus tulee voimaan viidentenätoista päivänä sen jälkeen, kun se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EYVL L 196, 28.7.1999, s. 3.

(2)  EYVL L 342, 31.12.1999, s. 37.

(3)  EYVL L 342, 31.12.1999, s. 1.

(4)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 49.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  Niiden arviointiperusteiden mukaisesti, jotka on annettu komission tiedonannossa jäsenvaltioiden tullilaitosten soveltamista kolmansista maista tulevien heikkolaatuisempien terästuotteiden tunnistamisperusteista (EYVL C 180, 11.7.1991, s. 4).