2001R0539 — FI — 24.06.2005 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, (EYV L 081, 21.3.2001, p.1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2414/2001, annettu 7 päivänä joulukuuta 2001, |
L 327 |
1 |
12.12.2001 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 453/2003, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2003, |
L 69 |
10 |
13.3.2003 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 851/2005, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2005, |
L 141 |
3 |
4.6.2005 |
|
Muutettu:
|
L 236 |
33 |
23.9.2003 |
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 539/2001,
annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001,
luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 2 ),
sekä katsoo seuraavaa:|
(1) |
Perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti neuvosto vahvistaa enintään kolmeksi kuukaudeksi suunniteltua oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevat säännöt. Neuvosto vahvistaa tätä varten muun muassa luettelon kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske. Perustamissopimuksen 61 artiklan mukaan luetteloiden vahvistaminen kuuluu niihin rinnakkaistoimenpiteisiin, jotka liittyvät suoraan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella. |
|
(2) |
Tämä asetus on Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyssä pöytäkirjassa, jäljempänä ”Schengen-pöytäkirja”, tarkoitettua Schengenin säännöstön kehittämistä. Se ei vaikuta jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka johtuvat Schengenin säännöstöstä sellaisena kuin se määritellään Schengenin säännöstön määrittelemisestä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisen oikeusperustan vahvistamiseksi kullekin Schengenin säännöstöön kuuluvalle määräykselle tai päätökselle 20 päivänä toukokuuta 1999 tehdyssä päätöksessä 1999/435/EY ( 3 ). |
|
(3) |
Tämän asetuksen tarkoituksena on kehittää edelleen niitä säännöksiä, joiden osalta Schengen-pöytäkirjassa annetaan mahdollisuus tiiviimpään yhteistyöhön ja jotka kuuluvat tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn päätöksen 1999/437/EY ( 4 ) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan. |
|
(4) |
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen. Tämän asetuksen säännöksiä ei näin ollen sovelleta Irlantiin eikä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. |
|
(5) |
Ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä ne maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, vahvistetaan muun muassa laitonta maahanmuuttoa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä Euroopan unionin ulkosuhteita näihin kolmansiin maihin koskevien perusteiden tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Samalla otetaan huomioon alueelliseen yhtenäisyyteen ja vastavuoroisuuteen liittyvät seikat. On aiheellista perustaa yhteisön järjestely vastavuoroisuuden periaatteen soveltamiseksi, jos jokin tämän asetuksen liitteessä II luetelluista kolmansista maista päättää vaatia viisumin yhden tai useamman jäsenvaltion kansalaisilta. |
|
(6) |
Koska Islannin, Liechtensteinin ja Norjan kansalaisten vapaa liikkuvuus turvataan Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa, näitä maita ei ole mainittu tämän asetuksen liitteessä II olevassa luettelossa. |
|
(7) |
Kansalaisuudettomien ja pakolaisaseman saaneiden henkilöiden viisumipakko tai viisumivapaus on määriteltävä sen kolmannen maan mukaan, jossa he oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista ja erityisesti Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdystä, pakolaisten viisumivelvollisuuden poistamista koskevasta eurooppalaisesta sopimuksesta johtuvia velvoitteita. Koska kansalaisuudettomiin ja pakolaisaseman saaneisiin henkilöihin sovellettavien kansallisten säännösten välillä on eroavuuksia, voivat jäsenvaltiot kuitenkin määrittää, koskeeko viisumipakko näitä henkilöryhmiä, jos kolmas maa, jossa nämä henkilöt oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, kuuluu niihin kolmansiin maihin, joiden kansalaisia viisumipakko ei koske. |
|
(8) |
Yksittäistapauksissa, joissa viisumien myöntämiseen on perusteltua soveltaa erityisjärjestelmää, jäsenvaltiot voivat erityisesti kansainvälisen oikeuden tai vakiintuneen tavan mukaisesti joko vapauttaa tiettyjä henkilöryhmiä viisumipakosta tai vaatia heiltä viisumin. |
|
(9) |
Järjestelmän avoimuuden ja asianomaisille henkilöille annettavan tiedotuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet tämän asetuksen nojalla. Nämä tiedot on samoista syistä myös julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. |
|
(10) |
Jäsenvaltioiden alueelle tulemista tai viisumien myöntämistä koskevat edellytykset eivät ole ristiriidassa matkustusasiakirjojen pätevyyden tunnustamista tällä hetkellä koskevien sääntöjen kanssa. |
|
(11) |
Perustamissopimuksen 5 artiklassa ilmaistun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on yhteisen viisumijärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi tärkeää ja tarkoituksenmukaista antaa asetus luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske. |
|
(12) |
Tällä asetuksella säädetään täydellisestä yhdenmukaistamisesta, joka koskee niitä kolmansia maita, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niitä kolmansia maita, joiden kansalaiset on vapautettu tästä vaatimuksesta, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
1. Tämän asetuksen liitteessä I olevassa luettelossa mainittujen kolmansien maiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään jäsenvaltioiden ulkorajat.
2. ►M1 Liitteen II luettelossa mainittujen maiden kansalaiset vapautetaan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta kun kyse on kokonaiskestoltaan enintään kolmen kuukauden oleskelusta. ◄
3. Niiden uusien kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat syntyneet liitteissä I ja II luetelluissa maissa, sovelletaan 1 ja 2 kohdan säännöksiä, kunnes neuvosto asiaa koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaista menettelyä noudattaen päättää toisin.
4. Jos jokin liitteessä II mainittu kolmas maa ottaa käyttöön jonkin jäsenvaltion kansalaisia koskevan viisumipakon, sovelletaan seuraavia säännöksiä:
a) 90 päivän kuluessa siitä kun kolmas maa on ottanut käyttöön viisumipakon tai ilmoittanut siitä, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta kirjallisesti neuvostolle ja komissiolle; ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Ilmoituksessa on mainittava toimenpiteen täytäntöönpanopäivämäärä sekä niiden matkustusasiakirjojen ja viisumien tyyppi, joita se koskee.
Jos kolmas maa päättää poistaa viisumipakon ennen tämän määräajan päättymistä, ilmoitusta ei tarvita;
b) välittömästi ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan komissio ottaa virallisesti yhteyttä kyseisen kolmannen maan viranomaisiin viisumivapauden palauttamiseksi;
c) 90 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta komissio laatii kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan neuvostolle kertomuksen. Kertomukseen voidaan liittää ehdotus kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon ottamisesta tilapäisesti uudelleen käyttöön. Komissio voi myös tehdä tällaisen ehdotuksen neuvoston käsiteltyä sen kertomusta. Neuvosto päättää ehdotuksesta määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa;
d) jos se katsoo sen tarpeelliseksi, komissio voi tehdä c alakohdassa tarkoitetun ehdotuksen viisumivaatimuksen tilapäisestä uudelleen käyttöön ottamisesta kyseisen kolmannen maan kansalaisten osalta antamatta ensin kertomusta. Tällaiseen ehdotukseen sovelletaan c alakohdassa säädettyä menettelyä. Asianomainen jäsenvaltio voi ilmoittaa, toivooko se komission pidättyvän tällaisen viisumivaatimuksen tilapäisestä käyttöön ottamisesta antamatta ensin kertomusta;
e) edellä c ja d alakohdassa tarkoitettu menettely ei estä komissiota tekemästä ehdotusta tämän asetuksen muuttamisesta kyseisen kolmannen maan siirtämiseksi liitteeseen I. Jos on päätetty c tai d alakohdassa tarkoitetusta tilapäisestä toimenpiteestä, komissio tekee ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta yhdeksän kuukauden kuluessa tilapäisen toimenpiteen voimaantulosta. Tällaiseen ehdotukseen on myös sisällyttävä säännökset c ja d alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti mahdollisesti käyttöön otettujen tilapäisten toimenpiteiden poistamisesta. Tällä välin komissio jatkaa ponnistelujaan saadakseen kyseisen kolmannen maan viranomaiset vapauttamaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaiset jälleen viisumipakosta;
f) kun kyseinen kolmas maa poistaa viisumipakon, jäsenvaltio ilmoittaa välittömästi asiasta neuvostolle ja komissiolle. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Kaikkien d alakohdan nojalla päätettyjen tilapäisten toimenpiteiden voimassaolo päättyy seitsemän päivän kuluttua siitä, kun päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos kyseinen kolmas maa on ottanut käyttöön viisumivaatimuksen kahden tai useamman jäsenvaltion kansalaisten osalta, tilapäisen toimenpiteen voimassaolo päättyy vasta sen jälkeen, kun niistä viimeistä koskeva päätös on julkaistu.
5. Niin kauan kuin liitteessä II mainitun kolmannen maan ja jonkin jäsenvaltion välillä ei ole vastavuoroista viisumivapautta, komissio laatii kunkin parillisen vuoden 1 päivään heinäkuuta mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vastavuoroisuuden puuttumistilanteesta ja tekee tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
2 artikla
Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”viisumilla” jäsenvaltion myöntämää lupaa tai jäsenvaltion tekemää päätöstä, joka vaaditaan
— maahantuloon kaikkiaan enintään kolme kuukautta kestävää oleskelua varten kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;
— maahantuloon kyseisen jäsenvaltion tai useamman jäsenvaltion alueen kauttakulkua varten, lukuun ottamatta lentokentillä tapahtuvaa kauttakulkua.
3 artikla
Rajoittamatta Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdystä pakolaisten viisumivelvollisuuden poistamista koskevasta eurooppalaisesta sopimuksesta johtuvia velvoitteita:
— pakolaisaseman saaneita ja kansalaisuudettomia henkilöitä koskee viisumipakko, jos kolmas maa, jossa he oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, kuuluu liitteessä I olevien kolmansien maiden luetteloon,
— mainitut henkilöt voidaan kuitenkin vapauttaa viisumipakosta, jos kolmas maa, jossa he oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, kuuluu liitteessä II olevien kolmansien maiden luetteloon.
4 artikla
1. Jäsenvaltio voi säätää 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä viisumipakkoa tai 1 artiklan 2 kohdassa säädettyä viisumivapautta koskevista poikkeuksista seuraavien henkilöiden osalta:
a) diplomaattipassin, virkapassin tai muun virallisen passin haltijat;
b) alusten ja ilma-alusten siviilimiehistö;
c) avustus- tai pelastuslennon miehistö ja muu henkilöstö sekä muu katastrofi- ja onnettomuustapauksissa toimiva avustushenkilöstö;
d) kansainvälisillä jokireiteillä liikennöivien alusten siviilimiehistö;
e) tiettyjen kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen virkamiehilleen myöntämien kulkulupien haltijat.
2. Jäsenvaltio voi vapauttaa viisumipakosta koululaiset, jotka ovat liitteessä I mainitun kolmannen maan kansalaisia ja jotka oleskelevat liitteessä II mainitussa kolmannessa maassa, jos he osallistuvat koulun järjestämään matkaan koululaisryhmän jäseninä ja jos ryhmän valvojana toimii koulun opettaja.
3. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun viisumivapauteen sellaisten henkilöiden osalta, jotka työskentelevät korvausta vastaan oleskelunsa aikana.
5 artikla
1. Jäsenvaltioiden on kymmenen työpäivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle 3 artiklan toisen luetelmakohdan ja 4 artiklan nojalla toteuttamistaan toimenpiteistä. Toimenpiteisiin myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava viiden työpäivän kuluessa.
2. Komissio julkaisee 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
6 artikla
Tämä päätös ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan tunnustaa valtioita ja alueita sekä näiden viranomaisten myöntämiä passeja ja matkustus- ja henkilöasiakirjoja.
7 artikla
1. Korvataan neuvoston asetus (EY) N:o 574/1999 ( 5 ) tällä asetuksella.
2. Muutetaan yhteisen konsuliohjeiston ja yhteisen käsikirjan lopulliset versiot, sellaisina kuin ne ovat Schengenin toimeenpanevan komitean 28 päivänä huhtikuuta 1999 tekemässä päätöksessä (SCH/Com-ex (99) 13), seuraavasti:
1) korvataan yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 1 olevan I osan sekä yhteisen käsikirjan liitteessä 5 olevan I osan otsake seuraavasti:
”Yhteinen luettelo kolmansista maista, joiden kansalaisilta ne jäsenvaltiot, joita asetus (EY) N:o 539/2001 sitoo, vaativat viisumin”
,2) korvataan yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 1 olevassa I osassa sekä yhteisen käsikirjan liitteessä 5 olevassa I osassa oleva luettelo tämän asetuksen liitteessä I olevalla luettelolla,
3) korvataan yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 1 olevan II osan sekä yhteisen käsikirjan liitteessä 5 olevan II osan otsake seuraavasti:
”Yhteinen luettelo kolmansista maista, joiden kansalaisilta ne jäsenvaltiot, joita asetus (EY) N:o 539/2001 sitoo, eivät vaadi viisumia”
,4) korvataan yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 1 olevassa II osassa sekä yhteisen käsikirjan liitteessä 5 olevassa II osassa oleva luettelo tämän asetuksen liitteessä II olevalla luettelolla,
5) kumotaan yhteisen konsuliohjeiston liitteessä 1 oleva III osa sekä yhteisen käsikirjan liitteessä 5 oleva III osa.
3. Kumotaan Schengenin toimeenpanevan komitean 15 päivänä joulukuuta 1997 tekemä päätös (SCH/Com-ex (97) 32) ja 16 päivänä joulukuuta 1998 tekemä päätös (SCH/Com-ex (98) 53, REV 2).
8 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.
LIITE I
1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen luettelo
1. VALTIOT
Afganistan
Albania
Algeria
Angola
Antigua ja Barbuda
Arabiemiirikunnat
Armenia
Azerbaidžan
Bahama
Bahrain
Bangladesh
Barbados
Belize
Benin
Bhutan
Bosnia ja Hertsegovina
Botswana
Burkina Faso
Burma/Myanmar
Burundi
Djibouti
Dominica
Dominikaaninen tasavalta
Ecuador
Egypti
Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia
Eritrea
Etelä-Afrikka
Etiopia
Fidži
Filippiinit
Gabon
Gambia
Georgia
Ghana
Grenada
Guinea
Guinea-Bissau
Guyana
Haiti
Indonesia
Intia
Irak
Iran
Itä-Timor
Jamaika
Jemen
Jordania
Jugoslavian liittotasavalta (Serbia-Montenegro)
Kambodža
Kamerun
Kap Verde
Kazakstan
Kenia
Keski-Afrikan tasavalta
Kiina
Kirgisia
Kiribati
Kolumbia
Komorit
Kongo
Kongon demokraattinen tasavalta
Kuuba
Kuwait
Laos
Lesotho
Libanon
Liberia
Libya
Madagaskar
Malawi
Malediivit
Mali
Marokko
Marshallinsaaret
Mauritania
Mauritius
Mikronesia
Moldova
Mongolia
Mosambik
Namibia
Nauru
Nepal
Niger
Nigeria
Norsunluurannikko
Oman
Päiväntasaajan Guinea
Pakistan
Palau
Papua-Uusi-Guinea
Peru
Pohjois-Korea
Pohjois-Mariaanit
Qatar
Ruanda
Saint Kitts ja Nevis
Saint Lucia
Saint Vincent ja Grenadiinit
Salomonsaaret
Sambia
Samoa
São Tomé ja Príncipe
Saudi-Arabia
Senegal
Seychellit
Sierra Leone
Somalia
Sri Lanka
Sudan
Suriname
Swazimaa
Syyria
Tadžikistan
Tansania
Thaimaa
Togo
Tonga
Trinidad ja Tobago
Tšad
Tunisia
Turkki
Turkmenistan
Tuvalu
Uganda
Urkaina
Uzbekistan
Valko-Venäjä
Vanuatu
Venäjä
Vietnam
Zimbabwe
2. YHTEISÖT JA ALUEELLISET VIRANOMAISET, JOITA VÄHINTÄÄN YKSI JÄSENVALTIO EI TUNNUSTA VALTIOIKSI
▼M2 —————
Palestiinalaishallinto
Taiwan
LIITE II
1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteinen luettelo
1. VALTIOT
Andorra
Argentiina
Australia
Bolivia
Brasilia
Brunei
Bulgaria
Chile
Costa Rica
▼M2 —————
Etelä-Korea
Guatemala
Honduras
Israel
Japani
Kanada
Kroatia
Malesia
Meksiko
Monaco
Nicaragua
Panama
Paraguay
Pyhä istuin
Romania ►M1 ◄
Salvador
San Marino
Singapore
▼M2 —————
Uruguay
Uusi-Seelanti
Venezuela
Yhdysvallat
2. KIINAN KANSANTASAVALLAN ERITYISHALLINTOALUEET
Hongkongin erityishallintoalue ( 6 )
Macaon erityishallintoalue ( 7 ).
( 1 ) EYVL C 177 E, 27.6.2000, s. 66.
( 2 ) Lausunto annettu 5.7.2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 3 ) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 1.
( 4 ) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.
( 5 ) EYVL L 72, 18.3.1999, s. 2.
( 6 ) Viisumivapaus koskee ainoastaan henkilöitä, joilla on Hong Kong Special Administrative Region -passi.
( 7 ) Viisumivapaus koskee ainoastaan henkilöitä, joilla on Região Administrative Especial de Macau -passi.