Konsolidoitu TEKSTI: 31985L0611 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 2 ),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 3 ),

sekä katsoo, että

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä on huomattavia jäsenvaltioiden välisiä eroja, erityisesti siltä osin kuin ne koskevat näiden yritysten velvoitteita ja valvontaa; nämä erot vääristävät näiden yritysten välisen kilpailun edellytyksiä, eivätkä ne takaa tasavertaista suojaa osuudenhaltijoille,

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä koskevat kansalliset lait olisi sovitettava yhteen, jotta voitaisiin lähentää näiden yritysten välisen kilpailun edellytyksiä yhteisön tasolla ja taata samalla tehokkaampi ja yhdenmukaisempi suoja osuudenhaltijoille; tällainen yhteensovittaminen helpottaa yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen mahdollisuuksia pitää osuuksiaan kaupan toisissa jäsenvaltioissa,

näiden tavoitteiden saavuttaminen helpottaa sellaisten rajoitusten poistamista, jotka haittaavat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksien vapaata liikkuvuutta yhteisössä; tällainen yhteensovittaminen edistää Euroopan pääomamarkkinoiden toteuttamista,

nämä tavoitteet huomioon ottaen olisi annettava yhteiset perussäännöt jäsenvaltioissa sijaitsevien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten toimiluvasta, valvonnasta, rakenteesta, toiminnasta ja tiedoista, jotka niiden on julkistettava,

mainittujen yhteisten sääntöjen soveltaminen on riittävä takuu, jonka nojalla voidaan sallia jäsenvaltioissa sijaitsevien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yrityksien osuuksien pitäminen kaupan, jollei pääoman liikkeitä koskevista säännöksistä muuta johdu, toisissa jäsenvaltioissa, ilman että nämä toiset jäsenvaltiot voivat soveltaa näihin yrityksiin tai niiden osuuksiin mitään muita säännöksiä kuin niitä, jotka näissä jäsenvaltioissa eivät koske tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä; jos yhdessä jäsenvaltiossa sijaitseva yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys kuitenkin pitää osuuksiaan kaupan toisessa jäsenvaltiossa, sen on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin huolehtiakseen siitä, että tuossa toisessa jäsenvaltiossa olevat osuudenhaltijat voivat siellä käyttää taloudellisia oikeuksiaan vaivatta ja että heille annetaan tarvittavat tiedot,

jäsenvaltioiden lakien yhteensovittaminen olisi aluksi rajoitettava koskemaan sellaisia muita kuin suljettuja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka edistävät osuuksiensa myyntiä yleisölle yhteisössä ja joiden ainoa tarkoitus on sijoittaminen arvopapereihin (lähinnä sellaisiin, jotka on otettu viralliselle listalle arvopaperipörsseissä tai kaupankäynnin kohteeksi vastaavilla säännellyillä markkinapaikoilla); muiden kuin tässä direktiivissä tarkoitettujen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten sääntely aiheuttaa monenlaisia ongelmia, jotka on ratkaistava muiden säännösten avulla, ja tällaisia yrityksiä koskeva yhteensovittaminen on toteutettava myöhemmin; kunnes tällainen yhteensovittaminen toteutetaan, jokainen jäsenvaltio voi muun muassa määrätä ne arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritys), jotka jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle niiden sijoitus- ja lainanottopolitiikan takia ja vahvistaa, minkä erityissäännösten alaisia tällaiset yhteissijoitusyritykset ovat harjoittaessaan liiketoimintaa valtion alueella,

sellaisten yhteissijoitusyritysten osuuksien pitäminen vapaasti kaupan, jotka saavat sijoittaa määrän, joka vastaa 100 prosenttia niiden varoista, saman elimen (valtio, paikalliset julkisyhteisöt ja niin edelleen) liikkeeseen laskemiin arvopapereihin, ei sen enempää välittömästi kuin välillisestikään aiheuta toimintahäiriöitä pääomamarkkinoilla, rahoitushäiriöitä jäsenvaltioille eikä sellaisia taloudellisia tilanteita, joita perustamissopimuksen 68 artiklan 3 kohdan määräyksillä pyritään estämään, ja

on syytä ottaa huomioon Helleenien tasavallan ja Portugalin tasavallan rahoitusmarkkinoiden erityistilanne myöntämällä näille maille lisäaikaa tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä niihin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, jäljempänä ’yhteissijoitusyritys’, jotka sijaitsevat niiden alueella.

2. Yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan tässä direktiivissä, jollei 2 artiklasta muuta johdu, yrityksiä:

3. Tällainen yritys voidaan perustaa oikeudellisesti joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten (”unit trust”) tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla.

4. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta sijoitusyhtiöihin, joiden varat on tytäryhtiöiden välityksellä sijoitettu pääasiassa muulla tavalla kuin arvopapereihin.

5. Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisia yhteissijoitusyrityksiä, joihin sovelletaan tätä direktiiviä, muuttamasta itseään sellaisiksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviksi yrityksiksi, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä.

6. Ellei pääoman liikkeitä koskevista säännöksistä sekä 44 ja 45 artiklasta ja 52 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltio ei saa saattaa toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevia yhteissijoitusyrityksiä taikka niiden liikkeeseen laskemia osuuksia minkään muun kuin tässä direktiivissä tarkoitetun säädöksen alaiseksi, jos näiden yhteissijoitusyritysten osuuksia on kaupan kyseessä olevan jäsenvaltion alueella.

7. Jäsenvaltio voi, tämän kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista, asettaa alueellaan sijaitseville yhteissijoitusyrityksille sellaisia vaatimuksia, jotka ovat ankarampia kuin tämän direktiivin 4 artiklassa ja sen jälkeen säädetään, tai lisävaatimuksia edellyttäen, että näitä vaatimuksia ja lisävaatimuksia sovelletaan yleisesti ja ne eivät ole ristiriidassa tämän direktiiviin säännösten kanssa.

9. Tässä direktiivissä ’rahamarkkinavälineillä’ tarkoitetaan välineitä, joilla tavallisesti käydään kauppaa rahamarkkinoilla ja jotka voidaan muuttaa helposti rahaksi ja joiden arvo voidaan tarkasti määritellä koska tahansa

2. Viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta komissio antaa neuvostolle kertomuksen 1 kohdan ja erityisesti sen neljännen luetelmakohdan täytäntöönpanosta. Komissio tekee tarvittaessa ehdotukset aiheellisista toimenpiteistä sen soveltamisalan laajentamiseksi.

Tässä direktiivissä katsotaan yhteissijoitusyrityksen sijaitsevan siinä jäsenvaltiossa, jossa on sijoitusyhtiön tai sijoitusrahaston rahastoyhtiön sääntömääräinen kotipaikka. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että hallinnollinen päätoimipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin sääntömääräinen kotipaikka.

1. Yhteissijoitusyritys ei saa aloittaa toimintaansa yhteissijoitusyrityksenä ennen kuin sen jäsenvaltion viranomaiset, jäljempänä ’toimivaltaiset viranomaiset’, jossa se sijaitsee, ovat antaneet sille toimiluvan.

2. Sijoitusrahastolle voidaan antaa toimilupa ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät rahastoyhtiön, rahaston säännöt sekä omaisuudenhoitajan valinnan. Sijoitusyhtiölle voidaan antaa toimilupa ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sekä sen yhtiöjärjestyksen että omaisuudenhoitajan valinnan.

3. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa antaa yhteissijoitusyritykselle toimilupaa, jos rahastoyhtiö ei täytä tämän direktiivin III jaksossa tai sijoitusyhtiö tämän direktiivin IV jaksossa säädettyjä vaatimuksia.

Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa antaa yhteissijoitusyritykselle toimilupaa myöskään, jos omaisuudenhoitajan johtajat eivät ole riittävän hyvämaineisia tai jos heillä ei ole riittävästi kokemusta erityisesti sen tyyppisistä yhteissijoitusyrityksistä, joita heidän on tarkoitus hoitaa. Tätä varten omaisuudenhoitajan johtajien sekä heidän seuraajiensa nimet on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille.

Johtajilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan edustavat omaisuudenhoitajaa tai jotka tosiasiallisesti määräävät omaisuudenhoitajan toimintalinjasta.

3a. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos yhteissijoitusyritys ei laillisesti (esimerkiksi rahastosääntöjen tai yhtiöjärjestyksen sisältämän säännöksen vuoksi) voi pitää osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan kotijäsenvaltiossaan.

4. Rahastoyhtiötä tai omaisuudenhoitajaa ei saa vaihtaa toiseen eikä rahaston sääntöjä tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestystä saa muuttaa ilman toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä.

1. Rahastoyhtiötoiminnan aloittaminen edellyttää kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää virallista toimilupaa. Rahastoyhtiölle tämän direktiivin mukaisesti myönnetty toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

2. Rahastoyhtiö ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin tämän direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden yhteissijoitusyritysten hoitamista; tämän ohessa se saa kuitenkin hoitaa sellaisia muita yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan ja joiden osalta rahastoyhtiön toiminnan vakautta valvotaan, mutta joita ei voida pitää kaupan muissa jäsenvaltioissa tämän direktiivin nojalla.

Tätä direktiiviä sovellettaessa sijoitusrahastojen ja sijoitusyhtiöiden hoitamiseen kuuluvat myös liitteessä II luetellut tehtävät; luettelo ei ole tyhjentävä.

3. Poiketen siitä mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi antaa rahastoyhtiölle toimiluvan sijoitusrahastojen ja sijoitusyhtiöiden hoidon lisäksi seuraavien palvelujen tarjoamiseen:

Rahastoyhtiöille ei missään tapauksessa voida antaa tämän direktiivin mukaisesti toimilupaa vain tässä kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseen tai liitännäispalvelujen tarjoamiseen ilman, että sille on annettu toimilupa a alakohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseksi.

4. ►C1 Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY ◄ ( 10 ) 2 artiklan 2 kohtaa, sekä 12, 13 ja 19 artiklaa sovelletaan tämän artiklan 3 kohdassa mainittuihin rahastoyhtiöiden tarjoamiin palveluihin.

1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä asetettujen muiden yleisten edellytysten soveltamista toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää rahastoyhtiölle toimilupaa,

a) jollei rahastoyhtiöllä ole vähintään 125 000 euron alkupääomaa;

— Mikäli rahastoyhtiön sijoitussalkkujen arvo ylittää 250 000 000 euroa, rahastoyhtiöltä on edellytettävä enemmän omia varoja. Tämän omien lisävarojen määrän on oltava 0,02 prosenttia rahastoyhtiön sijoitussalkkujen arvon siitä määrästä, joka ylittää 250 000 000 euroa. Alkupääomaa ja lisävarojen kokonaismäärää koskeva vaatimus ei kuitenkaan saa ylittää 10 000 000 euroa.

— Tätä kohtaa sovellettaessa rahastoyhtiön sijoitussalkuiksi katsotaan seuraavat sijoitussalkut:

—

i) rahastoyhtiön hoitamat sijoitusrahastot mukaan luettuna sijoitussalkut, joiden hoitotehtävän se on siirtänyt toiselle, lukuun ottamatta kuitenkaan sijoitussalkkuja, joita se hoitaa toimeksiannon perusteella,

ii) sijoitusyhtiöt, joiden rahastoyhtiöksi rahastoyhtiö on nimetty,

iii) muut rahastoyhtiön hoitamat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset mukaan luettuna sijoitussalkut, joiden hoitotehtävän se on siirtänyt toiselle, lukuun ottamatta kuitenkaan sijoitussalkkuja, joita se hoitaa toimeksiannon perusteella.

— Näissä vaatimuksissa asetetuista määristä huolimatta rahastoyhtiön omien varojen määrä ei milloinkaan saa alittaa direktiivin 93/6/ETY liitteessä IV säädettyä määrää.

— Jäsenvaltiot voivat antaa rahastoyhtiölle luvan alittaa ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun omien lisävarojen määrän enintään 50 prosentilla, jos yhtiöllä on luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen antama takaus vastaavalle määrälle. Luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen sääntömääräisen kotipaikan on oltava jossain jäsenvaltiossa taikka muussa valtiossa, jolloin kuitenkin edellytetään, että luottolaitokseen tai vakuutusyritykseen sovelletaan toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden toimivaltaiset viranomaiset katsovat vastaavan yhteisön lainsäädännössä säädettyjä.

— Komission on viimeistään 13 päivänä helmikuuta 2005 esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän pääomavaatimuksen soveltamisesta sekä tarvittaessa ehdotuksia sen tarkistamiseksi.

2. Jos rahastoyhtiön ja luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä on läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi myöntää toimiluvan vain, jos nämä sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa myös silloin, kun rahastoyhtiöön läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava rahastoyhtiöitä toimittamaan niille tiedot, joita ne tarvitsevat valvoakseen jatkuvasti tämän kohdan mukaisten edellytysten täyttymistä.

3. Hakijalle on ilmoitettava kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko toimilupa myönnetty. Toimiluvan epääminen on aina perusteltava.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle rahastoyhtiölle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos rahastoyhtiö:

1. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa rahastoyhtiötoiminnan aloittamista varten, ennen kuin niille on ilmoitettu sellaisten rahastoyhtiön osakkeenomistajina tai jäseninä suoraan tai välillisesti olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joilla on määräomistusyhteys, sekä näiden määräomistusyhteyksien suuruus.

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa, jos ne eivät ole vakuuttuneita edellä mainittujen osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta, ottaen huomioon tarve varmistaa rahastoyhtiön järkevä ja vakaa johtaminen.

2. Jos kyse on sellaisen rahastoyhtiön sivuliikkeestä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on Euroopan unionin ulkopuolella ja joka on aloittamassa tai harjoittaa toimintaa, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa säännöksiä, jotka johtavat suotuisampaan kohteluun kuin sellaisen rahastoyhtiön sivuliikkeen kohtelu, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltioiden alueella.

3. Asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava etukäteen sellaisen rahastoyhtiön toimiluvan myöntämisen osalta,

1. Suhteista kolmansiin maihin säädetään sijoituspalveludirektiivin 7 artiklan asianomaisissa säännöksissä.

Tässä direktiivissä sijoituspalveludirektiivin 7 artiklaan sisältyvillä ilmauksilla ”tytäryritys” ja ’sijoituspalveluyritys’ tarkoitetaan ”rahastoyhtiötä”; sijoituspalveludirektiivin 7 artiklan 2 kohdan englanninkielisen version ilmauksella ’providing investment services’ (sijoituspalvelujen tarjoamisen yhteydessä) tarkoitetaan ilmausta ”providing services” (palvelujen tarjoamisen yhteydessä).

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle myös niistä yleisistä vaikeuksista, joita yhteissijoitusyrityksillä on osuuksiensa kaupan pitämisessä kolmannessa maassa.

1. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että rahastoyhtiö, jolle ne ovat myöntäneet toimiluvan, täyttää jatkuvasti tämän direktiivin 5 artiklassa sekä 5 a artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut edellytykset. Rahastoyhtiön omien varojen määrä ei saa alittaa 5 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä tasoa. Jos näin kuitenkin käy, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos olosuhteet sen oikeuttavat, antaa tällaisille yrityksille määräajan, jonka kuluessa korjata tilanteensa tai lopettaa toimintansa.

2. Rahastoyhtiön toiminnan vakauden valvonnasta vastaavat kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset riippumatta siitä, perustaako rahastoyhtiö sivuliikkeen tai tarjoaako se palveluja toisessa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin niiden säännösten soveltamista, jotka asettavat vastuun vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille.

1. Määräomistusyhteyksiin rahastoyhtiössä sovelletaan niitä sääntöjä, jotka on asetettu sijoituspalveludirektiivin 9 artiklassa.

2. Tässä direktiivissä sijoituspalveludirektiivin 9 artiklaan sisältyvillä ilmauksilla ”yritys” ja ’sijoituspalveluyritys’ tarkoitetaan ”rahastoyhtiötä”.

1. Kotijäsenvaltion on laadittava toiminnan vakautta koskevat säännöt, joita rahastoyhtiöiden on aina noudatettava tämän direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden yhteissijoitusyritysten hoitamisen osalta.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti, myös rahastoyhtiön hoitamien yhteissijoitusyritysten luonne huomioon ottaen, vaadittava, että kullakin rahastoyhtiöllä

2. Rahastoyhtiö, jonka toimilupa kattaa myös 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainitun harkinnanvaraisen salkunhoidon,

1. Jos jäsenvaltio sallii rahastoyhtiön siirtää liiketoimintansa tehostamiseksi yhden tai useamman omista tehtävistään kolmansille osapuolille, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

2. Se, että rahastoyhtiö on siirtänyt tehtäviä kolmansille osapuolille, ei missään tapauksessa vaikuta rahastoyhtiön eikä omaisuudenhoitajan vastuuseen, eikä rahastoyhtiö saa siirtää tehtäviään siinä määrin, että siitä tulee postilaatikkoyhteisö.

Kunkin jäsenvaltion on laadittava käytännesäännöt, joita kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden rahastoyhtiöiden on aina noudatettava. Käytännesäännöissä on pantava täytäntöön vähintään seuraavissa luetelmakohdissa säädetyt periaatteet. Näillä periaatteilla varmistetaan, että rahastoyhtiö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastoyhtiö, jolle toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tämän direktiivin mukaisesti myöntäneet toimiluvan, voi harjoittaa niiden alueella toimiluvan mukaista toimintaa joko perustamalla sivuliikkeen tai hyödyntämällä palvelujen tarjoamisen vapautta.

2. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa sivuliikkeen perustamisen tai palvelujen tarjoamisen ehdoksi toimiluvan saamista, perustamispääoman maksamista tai muita vaikutuksiltaan vastaavia toimenpiteitä.

1. Edellä 5 ja 5 a artiklassa säädettyjen edellytysten täyttämisen lisäksi rahastoyhtiön, joka haluaa perustaa sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jäsenvaltioiden on vaadittava jokaista rahastoyhtiötä, joka haluaa perustaa sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, antamaan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta tehdessään seuraavat tiedot sekä esittämään seuraavat asiakirjat:

3. Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ole suunniteltu toiminta huomioiden syytä epäillä rahastoyhtiön hallinnollisten rakenteiden tai varojen riittävyyttä, niiden on kolmen kuukauden kuluessa kaikkien 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava nämä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava siitä rahastoyhtiölle. Niiden on lisäksi ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot sijoittajien suojaksi tarkoitetuista korvausjärjestelmistä.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät toimittamasta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, niiden on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle rahastoyhtiölle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet kaikki tiedot. Tällaisesta kieltäytymisestä tai vastaamatta jättämisestä on oltava oikeus valittaa kotijäsenvaltion tuomioistuimiin.

4. Ennen kuin rahastoyhtiön sivuliike aloittaa liiketoiminnan, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta valmistauduttava rahastoyhtiön valvontaan ja tarvittaessa ilmoitettava ne vaatimukset, mukaan lukien 44 ja 45 artiklassa tarkoitetut vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevat säännöt ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen omaisuudenhoitopalvelujen tarjonnassa sekä sijoitusneuvonta- ja säilytyspalvelujen tarjonnassa noudatettavat menettelysäännöt, joiden mukaisesti kyseistä liiketoimintaa on vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettava yleisen edun vaatimukset huomioon ottaen.

5. Kun ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saadaan tai, jollei näiltä viranomaisilta ole 4 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa saatu ilmoitusta, sivuliike voidaan perustaa ja se voi aloittaa liiketoiminnan. Tästä ajankohdasta lähtien rahastoyhtiö voi myös aloittaa hoitamiensa tämän direktiivin piiriin kuuluvien sijoitusrahastojen ja sijoitusyhtiöiden osuuksien jakelun, jolleivat vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ennen tämän kahden kuukauden jakson päättymistä tekemässään kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi annettavassa perustellussa päätöksessä totea, että osuuksien kaupan pitämiseksi toteutetut järjestelyt eivät ole 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa tarkoitettujen säännösten mukaisia.

6. Jos 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti sekä kotijäsenvaltion että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa, jotta kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 3 kohdan mukaisesti ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset 4 kohdan mukaisesti tehdä päätöksen muutoksen johdosta.

7. Jos 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, kotijäsenvaltion viranomaisten on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille.

1. Rahastoyhtiön, joka palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella haluaa harjoittaa liiketoimintaa toisen jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa, on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

2. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta toimitettava ne vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Niiden on lisäksi ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot sovellettavista sijoittajien suojaksi tarkoitetuista korvausjärjestelmistä.

3. Rahastoyhtiö voi tämän jälkeen aloittaa liiketoiminnan vastaanottavassa jäsenvaltiossa 46 artiklan säännöksistä huolimatta.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on saadessaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitettava tarvittaessa rahastoyhtiölle ne vaatimukset, mukaan lukien 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen omaisuudenhoitopalvelujen tarjonnassa sekä sijoitusneuvonta- ja säilytyspalvelujen tarjonnassa noudatettavat menettelysäännöt, joiden mukaisesti rahastoyhtiön on yleisen edun vaatimukset huomioon ottaen toimittava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

4. Jos 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen sisältö muuttuu, rahastoyhtiön on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti sekä kotijäsenvaltion että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ennen muutosten voimaantuloa, jotta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa ilmoittaa yhtiölle 3 kohdan mukaisesti toimitettuihin tietoihin tehtävistä muutoksista tai lisäyksistä.

5. Rahastoyhtiöön sovelletaan tämän artiklan mukaista ilmoittamismenettelyä myös silloin, kun se uskoo osuuksien kaupan pitämisen vastaanottavassa jäsenvaltiossa kolmannen osapuolen tehtäväksi.

1. Vastaanottava jäsenvaltio voi tilastollisia tarkoituksia varten vaatia, että kaikkien rahastoyhtiöiden, joilla on sivuliike sen alueella, on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille määräajoin kertomus toiminnastaan tässä jäsenvaltiossa.

2. Hoitaessaan tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksiaan vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia, että rahastoyhtiöiden sivuliikkeiden on toimitettava tätä tarkoitusta varten samat tiedot kuin kotimaisten rahastoyhtiöiden.

Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa harjoittavat rahastoyhtiöt toimittavat tiedot, joita tarvitaan sen valvomiseksi, että yhtiöt noudattavat niihin sovellettavia, vastaanottavan jäsenvaltion asettamia normeja, mutta nämä vaatimukset eivät saa olla tiukempia kuin jotka sama jäsenvaltio asettaa niihin sijoittautuneille rahastoyhtiöille valvoakseen, että ne noudattavat edellä mainittuja normeja.

3. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että rahastoyhtiö, jolla on sivuliike tai joka tarjoaa palveluja sen alueella, ei noudata niitä tämän direktiivin säännösten nojalla tuossa jäsenvaltiossa annettuja säännöksiä ja määräyksiä, joilla annetaan toimivalta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, näiden viranomaisten on vaadittava kyseistä rahastoyhtiötä korjaamaan sääntöjenvastainen tilanteensa.

4. Jos kyseinen rahastoyhtiö ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Nämä toteuttavat mahdollisimman nopeasti kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että rahastoyhtiö korjaa sääntöjenvastaisen tilanteensa. Näiden toimenpiteiden luonteesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

5. Jos rahastoyhtiö jatkaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien ja 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten tai määräysten rikkomista kotijäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä huolimatta tai sen vuoksi, että nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei kyseisessä jäsenvaltiossa voida toteuttaa, vastaanottava jäsenvaltio voi ilmoitettuaan tästä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet estääkseen sääntöjenvastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä sekä estääkseen tarvittaessa rahastoyhtiötä aloittamasta uusia liiketoimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että näiden toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat voidaan niiden alueella antaa rahastoyhtiöille tiedoksi.

6. Edellä olevat säännökset eivät vaikuta vastaanottavan jäsenvaltion oikeuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen yleisen edun suojelemiseksi annettujen säännösten ja määräysten vastaisen toiminnan alueellaan tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää säännöksiä rikkovia rahastoyhtiöitä aloittamasta uusia liiketoimia jäsenvaltion alueella.

7. Edellä 4, 5, ja 6 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet, joihin liittyy rangaistuksia tai rahastoyhtiön toiminnan rajoittamista, on perusteltava asianmukaisesti ja niistä on ilmoitettava kyseiselle rahastoyhtiölle. Näistä toimenpiteistä voidaan valittaa tuomioistuimeen niistä päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa.

8. Ennen 3, 4, ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn soveltamista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kiireellisissä tapauksissa toteuttaa kaikki tarvittavat varotoimenpiteet suojatakseen sijoittajien sekä muiden sellaisten etua, joille palveluja tarjotaan. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti komissiolle ja asianomaisten muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia komissio voi päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.

9. Jos toimilupa peruutetaan, siitä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja niiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla estetään kyseistä rahastoyhtiötä aloittamasta uusia liiketoimia jäsenvaltion alueella sekä suojataan sijoittajien etua. ►M7 Komissio antaa kahden vuoden välein tällaisia tapauksia käsittelevän kertomuksen. ◄

10. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden tapausten määrä ja laji, joissa on tapahtunut 6 a artiklan mukainen kieltäytyminen tai joissa on toteutettu 5 kohdan mukaisia toimenpiteitä. ►M7 Komissio antaa kahden vuoden välein tällaisia tapauksia käsittelevän kertomuksen. ◄

2. Omaisuudenhoitajan 9 artiklassa tarkoitettua vastuuta ei rajoita se seikka, että se on antanut hoidossaan olevat varat tai niiden osan kolmannen osapuolen haltuun.

1. Omaisuudenhoitajan sääntömääräisen kotipaikan on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin rahastoyhtiön, tai sen oltava sijoittautunut tähän jäsenvaltioon, jos sen sääntömääräinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

2. Omaisuudenhoitajan on oltava julkisen tarkastuksen alainen laitos. Sen on myös annettava riittävät taloudelliset ja ammatilliset takeet siitä, että se voi tehokkaasti toimia omaisuudenhoitajana sekä vastata tähän toimintaan liittyvistä velvoitteista.

3. Jäsenvaltiot päättävät niistä 2 kohdassa tarkoitettujen laitosten ryhmistä, joihin kuuluvat voivat toimia omaisuudenhoitajina.

Omaisuudenhoitaja on sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa rahastoyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka, vastuussa rahastoyhtiötä ja osuudenhaltijoita kohtaan tappioista, joita näille aiheutuu omaisuudenhoitajan velvoitteiden täyttämisen laiminlyömisestä tai sen tehtävien puutteellisesta suorittamisesta. Korvausta osuudenhaltijoita kohtaan olevan vastuun perusteella voidaan omaisuudenhoitajan, rahastoyhtiön ja osuudenhaltijoiden välisen oikeussuhteen luonteen mukaan vaatia joko suoraan tai rahastoyhtiön välityksellä.

2. Rahastoyhtiön ja omaisuudenhoitajan on hoidettava tehtävänsä itsenäisesti ja pelkästään osuudenhaltijoiden eduksi.

Laissa tai rahaston säännöissä on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla rahastoyhtiötä ja omaisuudenhoitajaa voidaan vaihtaa, sekä osuudenhaltijoiden suojasta tällaisen vaihdon tapahtuessa.

Sijoitusyhtiötoiminnan aloittaminen edellyttää kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää virallista toimilupaa.

Sijoitusyhtiö ei saa harjoittaa muuta kuin 1 artiklan 2 kohdassa mainittua liiketoimintaa.

1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä asetettujen muiden yleisten edellytysten soveltamista toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa sijoitusyhtiölle, joka ei ole nimennyt rahastoyhtiötä, ellei sijoitusyhtiöllä ole riittävää, vähintään 300 000 euron alkupääomaa.

Jos sijoitusyhtiö ei ole nimennyt tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä, noudatetaan lisäksi seuraavaa:

Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa myös silloin, kun sijoitusyhtiöön läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava sijoitusyhtiöitä toimittamaan tiedot, jotka viranomaiset tarvitsevat.

2. Hakijalle on ilmoitettava kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko toimilupa myönnetty. Toimiluvan epääminen on aina perusteltava.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle sijoitusyhtiölle myönnetyn toimiluvan ainoastaan, jos sijoitusyhtiö:

Edellä 5 g ja 5 h artiklaa sovelletaan sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä. Tässä artiklassa ’rahastoyhtiöllä’ tarkoitetaan sijoitusyhtiötä.

Sijoitusyhtiöt saavat hoitaa ainoastaan oman salkkunsa varoja eivätkä ne saa missään olosuhteissa ottaa toimeksiantoa varojen hoitamiseksi kolmannen osapuolen puolesta.

Kotijäsenvaltion on laadittava toiminnan vakautta koskevat säännöt, joita niiden sijoitusyhtiöiden, jotka eivät ole nimenneet tämän direktiivin nojalla luvan saanutta rahastoyhtiötä, on jatkuvasti noudatettava.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti, myös sijoitusyhtiön luonne huomioon ottaen, vaadittava, että yhtiöllä on järkevä hallinto- ja tilinpitokäytäntö, automaattista tietojenkäsittelyä varten tarkoitetut valvonta- ja turvajärjestelyt sekä riittävät sisäiset tarkastusjärjestelmät, joihin kuuluvat erityisesti työntekijöiden henkilökohtaisia liiketoimia koskevat säännöt tai rahoitusvälineisiin niiden alkupääoman sijoittamiseksi tehtyjen sijoitusten omistusta tai hoitoa koskevat säännöt, joiden avulla voidaan muun muassa varmistaa, että jokaisesta liiketoimesta, jossa yhtiö on ollut osallisena, voidaan jälkikäteen todentaa sen alkuperä, osapuolet, luonne sekä toteuttamisajankohta ja -paikka, sekä se, että sijoitusyhtiön varat sijoitetaan yhtiöjärjestyksen ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

2. Omaisuudenhoitajan 16 artiklassa tarkoitettua vastuuta ei rajoita se seikka, että se on antanut hoidossaan olevat varat tai niiden osan kolmannen haltuun.

4. Jäsenvaltio voi päättää, että sen alueella sijaitsevat sijoitusyhtiöt, jotka pitävät osuuksiaan kaupan yksinomaan yhden tai useamman sellaisen arvopaperipörssin välityksellä, jossa niiden osuudet on otettu viralliselle listalle, eivät ole velvollisia käyttämään tässä direktiivissä tarkoitettuja omaisuudenhoitajia.

Mitä 34, 37 ja 38 artiklassa säädetään, ei sovelleta tällaisiin yhtiöihin. Kuitenkin on näiden yhtiöiden varojen arvostusta koskevista säännöistä säädettävä laissa taikka määrättävä niiden yhtiöjärjestyksessä.

5. Jäsenvaltio voi päättää, että sen alueella sijaitsevat sijoitusyhtiöt, jotka pitävät vähintään 80 prosenttia osuuksistaan kaupan yhden tai useamman sellaisen arvopaperipörssin välityksellä, joka on määrätty niiden yhtiöjärjestyksessä, eivät ole velvollisia käyttämään tässä direktiivissä tarkoitettuja omaisuudenhoitajia, jos niiden osuudet on otettu viralliselle listalle niiden jäsenvaltioiden arvopaperipörsseissä, joiden alueella osuudet saatetaan markkinoille, ja jos kaikki tällaisen yhtiön arvopaperipörssien ulkopuolella tekemät kaupat tehdään ainoastaan pörssihintoihin. Yhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrättävä siinä maassa, jossa osuudet ovat kaupan, sijaitseva arvopaperipörssi, jonka hintoja käytetään yhtiön tuossa maassa arvopaperipörssin ulkopuolella tekemissä kaupoissa.

Jäsenvaltio voi käyttää edellisen alakohdan mukaista valinnanmahdollisuuttaan ainoastaan, jos se katsoo, että osuudenhaltijat saavat vastaavan suojan kuin sellaisten yhteissijoitusyritysten osuudenhaltijat, jotka käyttävät tässä direktiivissä tarkoitettua omaisuudenhoitajaa.

Ainakin kaksi kertaa kuukaudessa riippumattoman tilintarkastajan on varmistettava, että osuuksien arvot lasketaan lain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Tällöin tilintarkastajan on myös varmistettava, että yhtiön varat on sijoitettu lain ja yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisella tavalla.

6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yhtiöt, joihin sovelletaan 4 ja 5 kohdassa säädettyjä poikkeuksia.

1. Omaisuudenhoitajan sääntömääräisen kotipaikan on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin sijoitusyhtiön, tai sen on oltava sijoittautunut tähän jäsenvaltioon, jos sen sääntömääräinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

3. Jäsenvaltiot päättävät niistä 2 kohdassa tarkoitettujen laitosten ryhmistä, joihin kuuluvat voivat toimia omaisuudenhoitajina.

Omaisuudenhoitaja on sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa sijoitusyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka, vastuussa sijoitusyhtiötä ja osuudenhaltijoita kohtaan tappioista, joita näille aiheutuu omaisuudenhoitajan velvoitteiden täyttämisen laiminlyömisestä tai sen tehtävien puutteellisesta suorittamisesta.

2. Omaisuudenhoitajan on hoidettava tehtävänsä itsenäisesti ja pelkästään osuudenhaltijoiden eduksi.

Laissa tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla omaisuudenhoitajaa voidaan vaihtaa, sekä osuudenhaltijoiden suojasta tällaisen vaihdon tapahtuessa.

1. Sijoitusrahaston tai sijoitusyhtiön varat saadaan sijoittaa ainoastaan seuraaviin kohteisiin:

h) rahamarkkinavälineisiin, joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla ja jotka kuuluvat 1 artiklan 9 kohdan soveltamisalaan, jos kyseisten rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku tai itse liikkeeseenlaskija kuuluu sijoittajien ja säästöjen suojaamiseksi tapahtuvan sääntelyn piiriin ja edellyttäen, että niiden

— liikkeeseenlaskija tai takaaja on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, Euroopan unioni tai Euroopan investointipankki, muu valtio kuin jäsenvaltio, tai liittovaltion tapauksessa jokin liittovaltion jäsenistä, taikka kansainvälinen julkisyhteisö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu, tai

— liikkeeseenlaskija on yritys, jonka arvopapereilla käydään kauppaa a, b tai c alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla, tai

— liikkeeseenlaskija tai takaaja on laitos, jonka toiminnan vakautta valvotaan yhteisön lainsäädännössä määriteltyjen perusteiden mukaisesti, tai laitos, johon sovelletaan ja joka noudattaa toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden toimivaltaiset viranomaiset katsovat olevan vähintään yhtä tiukat kuin yhteisön lainsäädännössä annettujen, tai

— liikkeeseenlaskija on muu yhteisö, joka kuuluu yhteissijoitusyritysten osalta toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin luokkiin, edellyttäen, että tällaisiin välineisiin tehtyihin sijoituksiin sovelletaan sijoittajansuojaa, joka vastaa ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä, ja että liikkeeseenlaskija on yhtiö, jonka oma pääoma ja vararahastot ovat vähintään 10 miljoonaa euroa ja joka laatii ja julkaisee tilinpäätöksensä neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 12 ) mukaisesti, tai yhteisö, joka kuuluu konserniin, jossa on yksi tai useampia pörssiyhtiöitä ja joka on erikoistunut konsernin rahoitukseen, tai yhteisö, joka on erikoistunut sellaisten arvopaperistamisvälineiden rahoitukseen, joissa hyödynnetään pankin likviditeettilimiittiä.

4. Sijoitusrahastolla ja sijoitusyhtiöllä saa olla toiminnan edellyttämät käteisvarat.

1. Rahasto- tai sijoitusyhtiön on sovellettava riskinhallintamenettelyjä, joilla se voi seurata ja mitata jatkuvasti kuhunkin positioon liittyvää riskiä ja sen vaikutusta salkun kokonaisriskiin; sen on sovellettava menettelyjä, joilla voidaan arvioida tarkasti ja riippumattomasti vakioimattomien johdannaissopimusten arvo. Sen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti ja niiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti johdannaissopimusten tyypit, niiden riskit, määrälliset rajat sekä johdannaiskaupan riskien arviointiin käytetyt menetelmät kunkin hoitamansa yhteissijoitusyrityksen osalta.

2. Jäsenvaltiot voivat antaa yhteissijoitusyrityksille luvan käyttää siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin liittyviä menetelmiä ja välineitä tietyin ehdoin ja tietyissä rajoissa, jotka ne vahvistavat, edellyttäen, että näitä menetelmiä ja välineitä käytetään tehokkaaseen salkunhoitoon. Jos nämä operaatiot koskevat johdannaissopimusten käyttöä, kyseisten ehtojen ja rajojen on oltava tämän direktiivin säännösten mukaisia.

Nämä operaatiot eivät missään tapauksessa saa aiheuttaa sitä, että yhteissijoitusyritys poikkeaa sijoitustavoitteistaan, jotka on asetettu sen rahastosäännöissä tai yhtiöjärjestyksessä tai tarjousesitteessä.

3. Yhteissijoitusyrityksen on huolehdittava siitä, että sen johdannaissopimuksiin liittyvä kokonaisriski ei ylitä sen salkun kokonaisnettoarvoa.

Riskin laskennassa otetaan huomioon perustana olevien varojen nykyarvo, vastapuoliriski, markkinoiden tuleva kehitys ja positioiden rahaksi muuttamiseen käytettävissä oleva aika. Tätä sovelletaan myös seuraaviin alakohtiin.

Yhteissijoitusyritys voi osana sijoituspolitiikkaansa ja 22 artiklan 5 kohdassa säädetyn rajan puitteissa sijoittaa rahoitusjohdannaisiin edellyttäen, että niiden perustana oleviin varoihin liittyvän riskin määrä ei kokonaisuudessaan ylitä 22 artiklassa säädettyjä sijoitusrajoituksia. Kun yhteissijoitusyritys sijoittaa indeksiperusteisiin rahoitusjohdannaisiin, jäsenvaltiot voivat sallia, ettei näitä sijoituksia tarvitse yhdistää 22 artiklassa säädettyihin rajoihin.

Silloin kun siirtokelpoiseen arvopaperiin tai rahamarkkinavälineeseen sisältyy johdannainen, se on otettava huomioon tämän artiklan vaatimuksia noudatettaessa.

4. Jäsenvaltioiden on viimeistään 13 päivänä helmikuuta 2004 toimitettava komissiolle kaikki tiedot sekä niiden sellaisen kansallisen säännöstön myöhemmät muutokset, jotka koskevat edellä 3 kohdassa mainittuja riskinlaskentamenetelmiä, mukaan lukien vastapuoliriski vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoissa. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen muille jäsenvaltioille. ►M7 Näistä tiedoista keskustellaan Euroopan arvopaperikomiteassa. ◄

1. Yhteissijoitusyritys voi sijoittaa enintään 5 prosenttia varoistaan sellaisiin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin, joilla on sama liikkeeseenlaskija. Yhteissijoitusyritys voi sijoittaa enintään 20 prosenttia varoistaan samaan yhteisöön tehtyihin talletuksiin.

Yhteissijoitusyrityksen vastapuoliriski vakioimattomien johdannaissopimusten kaupoissa ei saa ylittää:

2. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn 5 prosentin rajan enintään 10 prosenttiin. Yhteissijoitusyrityksen sellaisissa liikkeeseenlaskijoissa, joihin kuhunkin se sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan, omistamien siirtokelpoisten arvopaperien ja rahamarkkinavälineiden kokonaisarvo ei kuitenkaan saa ylittää 40:ää prosenttia sen varojen arvosta. Tämä rajoitus ei koske talletuksia eikä vakioimattomien johdannaissopimusten kauppoja, jotka on tehty sellaisten rahoituslaitosten kanssa, joiden toiminnan vakautta valvotaan.

Edellä 1 kohdassa asetetuista yksittäisistä rajoista huolimatta yhteissijoitusyritys ei saa yhdistää

jos liikkeeseenlaskija, talletuksen vastaanottaja tai kaupan osapuolena on sama yhteisö yli 20 prosentin arvosta sen omista varoista.

3. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn viiden prosentin rajan enintään 35 prosenttiin, jos siirtokelpoisten arvopaperien tai rahamarkkinavälineiden liikkeeseenlaskija tai takaaja on jäsenvaltio tai sen paikalliset viranomaiset, kolmas valtio tai kansainvälinen julkisyhteisö, jonka jäsenenä on yksi tai useampi jäsenvaltio.

4. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn viiden prosentin rajan enintään 25 prosenttiin tiettyjen joukkovelkakirjalainojen osalta, jos niiden liikkeeseenlaskija on luottolaitos, jonka kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa ja joka lain nojalla kuuluu joukkovelkakirjanhaltijain suojaksi tarkoitetun erityisen julkisen valvonnan piiriin. Erityisesti on näiden joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskussa saadut määrät sijoitettava kyseisen lain mukaisesti varoihin, jotka riittävät kattamaan koko joukkovelkakirjalainojen juoksuajan niihin liittyvät saatavat ja jotka liikkeeseenlaskijan mahdollisessa maksukyvyttömyystapauksessa käytetään etusijajärjestyksessä pääoman takaisinmaksuun ja kertyneen koron maksuun.

Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa yli viisi prosenttia varoistaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjalainoihin, joilla on yksi liikkeeseenlaskija, ei näiden sijoitusten kokonaisarvo saa ylittää 80:aa prosenttia yhteissijoitusyrityksen varojen arvosta.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo edellä mainituista joukkovelkakirjalainojen luokista sekä niiden liikkeeseenlaskijoiden luokista, joilla on ensimmäisessä alakohdassa mainittujen lakien ja valvontajärjestelyjen mukaisesti lupa laskea liikkeeseen edellä mainitut ehdot täyttäviä joukkovelkakirjoja. Näihin luetteloihin on liitettävä ilmoitus, jossa täsmennetään, minkälaiset takuut lainoille tarjotaan. Komissio toimittaa nämä tiedot välittömästi edelleen toisille jäsenvaltioille yhdessä aiheellisina pitämiensä huomautusten kanssa ja saattaa tiedot kansalaisten saataville. ►M7 Näistä tiedonannoista voidaan keskustella Euroopan arvopaperikomiteassa. ◄

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita ja rahamarkkinavälineitä ei oteta huomioon 2 kohdassa tarkoitetun 40 prosentin rajan soveltamisessa.

1, 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä rajoja ei saa yhdistää, joten 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti tehdyt sijoitukset saman yhteisön liikkeeseenlaskemiin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin taikka tähän yhteisöön tehtyihin talletuksiin tai johdannaisiin eivät saa missään olosuhteissa ylittää yhteensä 35:tä prosenttia yhteissijoitusyrityksen varoista.

Yhtiöitä, jotka direktiivin 83/349/ETY ( 13 ) mukaisesti määritellyn konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi tai tunnustettujen kansainvälisten kirjanpitosääntöjen mukaisesti luetaan samaan konserniin, pidetään tässä artiklassa asetettuja rajoja laskettaessa yhtenä yhteisönä.

Jäsenvaltiot voivat sallia saman konsernin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin tehtyjen sijoitusten kumuloitumisen 20 prosentin rajaan asti.

1. Jäsenvaltiot voivat, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 25 artiklassa säädettyihin rajoihin, korottaa 22 artiklassa säädettyjä rajoja enintään 20 prosenttiin saman liikkeeseenlaskijayhteisön osakkeisiin ja/tai joukkovelkakirjoihin tehtävien sijoitusten osalta, jos yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikan tavoitteena on rahaston sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen mukaan jäljitellä tiettyä toimivaltaisten viranomaisten tunnustamaa osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä edellyttäen, että

2. Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdassa säädetyn rajan enintään 35 prosenttiin, jos tämä osoittautuu perustelluksi poikkeuksellisten markkinaolosuhteiden vuoksi, erityisesti sellaisilla säännellyillä markkinoilla, joilla tietyt siirtokelpoiset arvopaperit tai rahamarkkinavälineet ovat erittäin määräävässä asemassa. Sijoittaminen tähän enimmäismäärään saakka on sallittu vain yhden liikkeeseenlaskijan osalta.

1. Poiketen 22 artiklan säännöksistä jäsenvaltiot voivat antaa yhteissijoitusyrityksille luvan riskin hajauttamisen periaatetta noudattaen sijoittaa määrän, joka vastaa 100 prosenttia niiden varoista, erilaisiin arvopapereihin ►M5 ja rahamarkkinavälineisiin ◄ , jotka on antanut tai joista on antanut takuun jäsenvaltio, sen paikallinen julkisyhteisö, kolmas valtio taikka sellainen kansainvälinen julkisyhteisö, jonka jäsenenä on yksi tai useampi jäsenvaltio, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 68 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Toimivaltaiset viranomaiset saavat tehdä tällaisen poikkeuksen ainoastaan, jos ne katsovat, että yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat saavat vastaavan suojan kuin sellaisen yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat, joka noudattaa 22 artiklassa mainittuja rajoja.

Tällaisella yhteissijoitusyrityksellä on oltava ainakin kuuteen eri liikkeeseenlaskuun kuuluvia olevia arvopapereita eikä samaan liikkeeseenlaskuun kuuluviin arvopapereihin saa sijoittaa määrää, joka vastaa enemmän kuin 30 prosenttia sen varojen yhteismäärästä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen on rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksessä nimenomaisesti mainittava ne valtiot, paikalliset julkisyhteisöt tai kansainväliset luonteeltaan julkisoikeudelliset yhteisöt, joiden liikkeeseen laskemiin tai takaamiin arvopapereihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa määrän, joka vastaa enemmän kuin 35 prosenttia sen varoista; tällaisille rahaston sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen määräyksille on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyminen.

3. Edelleen on jokaisen 1 kohdassa tarkoitetun yhteissijoitusyrityksen sisällytettävä tarjousesitteeseensä ja kaikkeen markkinointiaineistoonsa selkeästi erottuva ilmoitus, jossa kiinnitetään huomio mainittuun poikkeukseen ja jossa ilmoitetaan ne valtiot, paikalliset julkisyhteisöt tai kansainväliset luonteeltaan julkisoikeudelliset yhteisöt, joiden arvopapereihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa tai on sijoittanut määrän, joka on enemmän kuin 35 prosenttia sen varoista.

1. Yhteissijoitusyritys voi hankkia yhteissijoitusyritysten ja/tai muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten 19 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja osuuksia edellyttäen, että se sijoittaa enintään 10 prosenttia varoistaan saman yhteissijoitusyrityksen tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksiin. Jäsenvaltiot voivat korottaa tämän rajan enintään 20 prosenttiin.

2. Muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kuin yhteissijoitusyritysten osuuksiin tehdyt sijoitukset eivät saa yhteensä ylittää 30:a prosenttia yhteissijoitusyrityksen varoista.

Jos yhteissijoitusyritys on hankkinut yhteissijoitusyrityksen ja/tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksia, jäsenvaltiot voivat sallia, ettei kyseisen yhteissijoituksen tai muun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen varoja tarvitse yhdistää 22 artiklassa säädettyihin rajoihin.

3. Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa sellaisten muiden yhteissijoitusyritysten ja/tai muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin, joita hoitaa suoraan tai toimeksiannosta sama rahastoyhtiö tai jokin muu yhtiö, johon kyseinen rahastoyhtiö on sidoksissa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka merkittävän suoran tai välillisen omistuksen kautta, kyseinen rahastoyhtiö tai muu yhtiö ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkiota yhteissijoitusyrityksen sijoituksista näiden muiden yhteissijoitusyritysten ja/tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksiin.

Yhteissijoitusyrityksen, joka sijoittaa huomattavan osan varoistaan muihin yhteissijoitusyrityksiin ja/tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, on ilmoitettava tarjousesitteessään niiden hoitopalkkioiden enimmäismäärä, jotka voidaan veloittaa sekä itse yhteissijoitusyritykseltä että niiltä muilta yhteissijoitusyrityksiltä ja/tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavilta yrityksiltä, joihin se aikoo sijoittaa. Sen on ilmoitettava vuosikertomuksessaan hoitopalkkioiden enimmäisprosentti sekä itse yhteissijoitusyrityksen että niiden yhteissijoitusyritysten ja/tai muiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta, joissa sillä on sijoituksia.

1. Tarjousesitteessä on ilmoitettava, millaisiin varoihin yhteissijoitusyrityksellä on lupa tehdä sijoituksia. Siinä on ilmoitettava, onko sillä lupa suorittaa rahoitusjohdannaistoimia; tällöin tarjousesitteessä on oltava näkyvä maininta siitä, voidaanko näitä toimia suorittaa suojautumiseksi vai sijoitustavoitteiden toteuttamiseksi, sekä esitettävä rahoitusjohdannaisten käytön mahdollinen vaikutus riskeihin.

2. Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa pääasiassa johonkin muuhun 19 artiklassa määritellyistä varojen luokista kuin siirtokelpoisiin arvopapereihin ja rahamarkkinavälineisiin tai jos se jäljittelee 22 a artiklan mukaisesti osake- tai joukkovelkakirjaindeksiä, tarjousesitteessä ja tarvittaessa muussa markkinointiaineistossa on oltava näkyvä maininta sen sijoituspolitiikasta.

3. Jos yhteissijoitusyrityksen varojen nettoarvo todennäköisesti vaihtelee huomattavasti sen sijoitussalkun koostumuksen tai käytettävien salkunhoitomenetelmien johdosta, sen tarjousesitteessä ja tarvittaessa muussa markkinointiaineistossa on oltava näkyvä maininta tästä erityispiirteestä.

4. Sijoittajan pyynnöstä on rahastoyhtiön myös toimitettava lisätietoja, jotka liittyvät yhteissijoitusyrityksen riskinhallinnassa noudatettaviin määrällisiin rajoihin, tätä varten valittuihin menetelmiin sekä tärkeimpien välineluokkien riskien ja tuottojen viimeaikaiseen kehitykseen.

1. Sijoitusyhtiö tai rahastoyhtiö, siltä osin kuin sen toiminta liittyy sen hoidossa oleviin tässä direktiivissä tarkoitettuihin sijoitusrahastoihin, ei saa hankkia äänioikeutettuja osakkeita, jotka antaisivat sille mahdollisuuden käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa liikkeeseenlaskijan johtamisessa.

Kunnes laajempi yhteensovittaminen toteutetaan, jäsenvaltioiden on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön säännökset, joissa täsmennetään ensimmäisen alakohdan periaatteita.

Edellä toisessa, kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa säädettyjä rajoituksia ei tarvitse noudattaa hankintahetkellä, jos tuolloin ei voida laskea joukkovelkakirjojen tai rahamarkkinavälineiden kokonaismäärää taikka liikkeeseen laskettujen arvopaperien nettomäärää..

1. Yhteissijoitusyritysten ei tarvitse noudattaa tässä jaksossa säädettyjä rajoja, kun ne käyttävät varoihinsa kuuluviin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin liittyviä merkintäoikeuksia.

Jäsenvaltiot voivat, huolehtien riskin hajauttamisen periaatteen noudattamisesta, sallia vastikään toimiluvan saaneiden yhteissijoitusyritysten poiketa 22, 22 a, 23 ja 24 artiklan säännöksistä kuuden kuukauden ajan niiden toimiluvan myöntämisestä.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetut rajoitukset on ylitetty yhteissijoitusyrityksestä riippumattomista syistä taikka merkintäoikeuksien käyttämisen takia, yhteissijoitusyrityksen on pidettävä myyntitoimintansa ensisijaisena tavoitteena tilanteen korjaamista osuudenhaltijoiden edut huomioon ottavalla tavalla.

1. Sijoitusyhtiön sekä, kunkin hoitamansa sijoitusrahaston osalta, rahastoyhtiön on julkistettava:

2. Toimintakertomukset ja puolivuotiskatsaukset on julkistettava seuraavissa määräajoissa, jotka lasketaan niiden ajanjaksojen päättymisestä, joita ne koskevat:

1. Sekä yksinkertaistetussa että varsinaisessa tarjousesitteessä on oltava tiedot, joiden perusteella sijoittajat voivat tehdä perustellun arvion heille ehdotetusta sijoituksesta ja erityisesti siihen liittyvistä riskeistä. Varsinaisessa tarjousesitteessä on oltava sijoituskohteena olevasta rahoitusvälineestä riippumatta selkeä ja helposti ymmärrettävä selvitys rahaston riskiprofiilista.

2. Varsinaisessa tarjousesitteessä on oltava ainakin tämän direktiivin liitteessä I olevassa A luettelossa mainitut tiedot, siltä osin kuin nämä tiedot eivät jo sisälly rahaston sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen, jotka on liitetty varsinaiseen tarjousesitteeseen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3. Yksinkertaistetussa tarjousesitteessä on oltava yhteenveto tämän direktiivin liitteessä I olevassa C luettelossa mainituista keskeisistä tiedoista. Se on suunniteltava ja laadittava siten, että se on helposti keskimääräisen sijoittajan ymmärrettävissä. Jäsenvaltiot voivat antaa luvan yksinkertaistetun tarjousesitteen liittämiseen varsinaiseen tarjousesitteeseen sen irrotettavissa olevana osana. Yksinkertaistettua tarjousesitettä voidaan käyttää markkinointivälineenä kaikissa jäsenvaltioissa sellaisenaan vain kääntämisestä aiheutuvin muutoksin. Jäsenvaltiot eivät tämän vuoksi voi vaatia lisättäväksi muita asiakirjoja tai lisätietoja.

4. Sekä varsinainen että yksinkertaistettu tarjousesite voidaan laatia kirjallisen asiakirjan muotoon tai mihin tahansa muuhun kestävään muotoon, jolla on kirjallista muotoa vastaava, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä oikeudellinen asema.

5. Toimintakertomukseen on sisällytettävä tase tai varoja ja velkoja koskeva selvitys, tilikauden yksityiskohtainen tuloslaskelma, tilikauden toimintakertomus ja tämän direktiivin liitteessä I olevassa luettelossa B mainitut muut tiedot sekä kaikki muutkin tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta sijoittajat voivat luotettavasti arvioida yhteissijoitusyrityksen toiminnan kehitystä ja sen tulosta.

6. Puolivuotiskatsaukseen on sisällytettävä ainakin tämän direktiivin liitteessä I olevan luettelon B I—IV luvussa mainitut tiedot; jos yhteissijoitusyritys on maksanut väliosinkoa tai ehdottaa sen maksamista, luvuista on käytävä ilmi puolivuotiskauden tulos verojen jälkeen sekä maksettu tai ehdotettu väliosinko.

1. Sijoitusrahaston säännöt tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestys ovat varsinaisen tarjousesitteen erottamaton osa ja ne on liitettävä siihen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei kuitenkaan tarvitse liittää varsinaiseen tarjousesitteeseen, jos osuudenhaltijoille ilmoitetaan siitä, että heille toimitetaan pyynnöstä nämä asiakirjat, tai siitä, missä nämä asiakirjat ovat heidän nähtävänään kussakin niistä jäsenvaltioista, joissa osuuksia pidetään kaupan.

Yksinkertaistetun ja varsinaisen tarjousesitteen keskeiset tiedot on pidettävä ajan tasalla.

Yhden tai useamman henkilön, jolla on lain nojalla kelpoisuus suorittaa tilintarkastusta 10 päivänä huhtikuuta 1984 perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla lakisääteisistä tilintarkastuksista vastaavien henkilöiden hyväksymisestä annetun neuvoston direktiivin 84/253/ETY ( 14 ) mukaisesti, on tarkastettava vuosikertomukseen sisältyvät tilinpäätöstiedot. Tilintarkastuskertomus mahdollisine muistutuksineen on toistettava täydellisenä toimintakertomuksessa.

Yhteissijoitusyrityksen on toimitettava yksinkertaistettu ja varsinainen tarjousesitteensä, niihin tehdyt muutokset sekä toimintakertomuksensa ja puolivuotiskatsauksensa toimivaltaisille viranomaisille.

1. Yksinkertaistettu tarjousesite on tarjottava merkitsijöille veloituksetta ennen sopimuksen tekemistä.

Lisäksi varsinainen tarjousesite sekä viimeksi laadittu toimintakertomus ja puolivuotiskatsaus on pyynnöstä veloituksetta toimitettava merkitsijöille.

2. Toimintakertomus ja puolivuotiskatsaus on pyynnöstä veloituksetta toimitettava osuudenhaltijoille.

3. Toimintakertomusten ja puolivuotiskatsausten on oltava yleisön saatavilla sellaisissa paikoissa tai sellaisilla muilla toimivaltaisten viranomaisten hyväksymillä tavoilla, joista ilmoitetaan varsinaisessa ja yksinkertaistetussa tarjousesitteessä.

Yhteissijoitusyrityksen on aina, kun se laskee liikkeeseen, myy, ostaa takaisin tai lunastaa osuuksiaan, ja ainakin kaksi kertaa kuukaudessa, julkistettava niiden liikkeeseenlasku-, myynti-, takaisinosto- tai lunastushinta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin antaa yhteissijoitusyritykselle luvan julkistaa tiedot vain kerran kuukaudessa, jollei tällainen poikkeus vaaranna osuudenhaltijoiden etuja.

Kaikessa yhteissijoitusyritysten osuuksien hankkimiseen kehottavassa mainonnassa on oltava maininta tarjousesitteistä sekä paikoista, joissa ne ovat yleisön saatavilla, tai siitä, miten yleisö voi saada ne nähtäväkseen.

Yhteissijoitusyritys saa kuitenkin hankkia ulkomaista valuuttaa luotonvälityksen (”back-to-back”-laina) avulla.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi antaa yhteissijoitusyritykselle luvan ottaa lainaa:

1. Yhteissijoitusyrityksen on osuudenhaltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava osuutensa.

3. Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteissijoitusyrityksen on viipymättä ilmoitettava päätöksestään toimivaltaisille viranomaisille sekä kaikkien niiden jäsenvaltioiden viranomaisille, joissa se pitää osuuksiaan kaupan.

Yhteissijoitusyrityksen varojen arvostusta sekä sen osuuksien myynti- tai liikkeeseenlasku- ja takaisinosto- tai lunastushintaa koskevista säännöistä on säädettävä laissa taikka määrättävä rahaston säännöissä tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksessä.

Sijoitusrahaston tai sijoitusyhtiön tuotot on jaettava tai sijoitettava uudelleen lain ja rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisesti.

Yhteissijoitusyrityksen osuutta ei saa antaa, ellei nettoliikkeeseenlaskuhintaa vastaavaa määrää suoriteta yhteissijoitusyritykselle yleisesti käytössä olevassa määräajassa. Tämä säännös ei estä palkkio-osuuksien jakamista.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä tällaisia yrityksiä hankkimasta siirtokelpoisia arvopapereita, rahamarkkinavälineitä tai muita 19 artiklan 1 kohdan e, g ja h alakohdassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä, joita ei ole täysin maksettu.

Siirtokelpoisten arvopaperien tai rahamarkkinavälineiden tai muun 19 artiklan 1 kohdan e, g ja h alakohdassa tarkoitetun rahoitusvälineen ilman katetta tapahtuvaa myyntiä (ylimyynti) ei saa harjoittaa:

Laissa on säädettävä tai rahaston säännöissä on määrättävä niistä palkkioista ja kulukorvauksista, jotka rahastoyhtiö saa veloittaa sijoitusrahastolta, sekä tällaisten palkkioiden laskentaperusteista.

Laissa on säädettävä tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, millaisista kustannuksista yhtiö vastaa.

Erityiset säännökset yhteissijoitusyrityksistä, jotka pitävät osuuksiaan kaupan muissa jäsenvaltioissa kuin sijaintivaltiossaan

1. Yhteissijoitusyrityksen, joka pitää osuuksiaan kaupan toisessa jäsenvaltiossa, on noudatettava tuon valtion voimassaolevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, siltä osin kuin ne eivät koske tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä.

2. Yhteissijoitusyritys saa mainostaa osuuksiaan siinä jäsenvaltiossa, jossa niitä pidetään kaupan. Sen on noudatettava tuon valtion voimassaolevia mainostamista koskevia säännöksiä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä on sovellettava ketään syrjimättä.

Edellä 44 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa yhteissijoitusyrityksen on muun muassa sen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, jossa osuuksia pidetään kaupan, toteutettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen järjestelyistä, joiden avulla tuossa valtiossa suoritetaan maksut osuudenhaltijoille, ostetaan takaisin tai lunastetaan osuuksia sekä annetaan saataville tiedot, jotka yhteissijoitusyritys on velvollinen antamaan.

Jos yhteissijoitusyritys aikoo pitää osuuksiaan kaupan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin sijaintivaltiossaan, sen on ensin ilmoitettava tästä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Sen on samalla toimitettava viimeksi mainituille viranomaisille:

Sijoitusyhtiö tai rahastoyhtiö voi alkaa pitää osuuksiaan kaupan kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa kahden kuukauden kuluttua edellä mainitun ilmoituksen jättämisestä, jolleivat asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaiset ennen tämän kahden kuukauden jakson päättymistä tekemässään perustellussa päätöksessä totea, että osuuksien kaupan pitämistä koskevat järjestelyt eivät ole 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa tarkoitettujen säännösten mukaisia.

Jos yhteissijoitusyritys pitää osuuksiaan kaupan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin sijaintivaltiossaan, sen on tässä toisessa jäsenvaltiossa pidettävä tarjolla samoja menettelyjä noudattaen kuin sen kotijäsenvaltion osalta on säädetty, varsinainen ja yksinkertaistettu tarjousesite, toimintakertomus ja puolivuotiskatsaus sekä 29 ja 30 artiklassa tarkoitetut muut tiedot.

Nämä asiakirjat on toimitettava jollakin vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä.

Yhteissijoitusyritys voi yhteisössä käyttää liiketoimintansa yhteydessä samaa toiminnan laatua kuvaavaa nimitystä (esimerkiksi sijoitusyhtiö tai sijoitusrahasto) jota se käyttää siinä jäsenvaltiossa, jossa se sijaitsee. Jos tästä voi aiheutua sekaannuksen vaara, vastaanottava jäsenvaltio saa selvyyden vuoksi vaatia, että nimitykseen liitetään selittävä lisäys.

Säännökset toimiluvan myöntämisestä ja valvonnasta vastuussa olevista viranomaisista

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien täyttämisestä. Ne ilmoittavat tästä sekä mahdollisesta tehtävienjaosta komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten täytyy olla julkisia viranomaisia tai sellaisten nimeämiä toimielimiä.

3. Sen valtion viranomaisilla, jossa yhteissijoitusyritys sijaitsee, on toimivalta valvoa tätä yhteissijoitusyritystä. Kuitenkin on sen valtion viranomaisilla, jossa yhteissijoitusyritys pitää osuuksiaan kaupan 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla, toimivalta valvoa VIII jakson noudattamista.

4. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava niiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet.

1. Edellä 49 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden viranomaisten on huolehdittava tehtäviensä suorittamiseksi tarpeellisesta keskinäisestä yhteistoiminnasta ja luovutettava toisilleen, pelkästään tätä tarkoitusta varten, kaikki tarpeelliset tiedot.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa, sekä toimivaltaisten viranomaisten valtuutuksella toimivat tilintarkastajat ja asiantuntijat ovat salassapitovelvollisia. Tällä tarkoitetaan, että näissä tehtävissä saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, että yhteissijoitusyrityksiä ja rahastoyhtiöitä ja omaisuudenhoitajia, jäljempänä ’niiden liiketoimintaan myötävaikuttavat yritykset’, ei voida tunnistaa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellisten säännösten solveltamista.

Kuitenkin kun yhteissijoitusyritys tai sen liiketoimintaan myötävaikuttava yritys on asetettu konkurssiin tai määrätty selvitystilaan, voidaan yksityis- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisiatietoja, jotka eivät koske yrityksen pelastamisyritykseen osallistuneita kolmansia osapuolia.

3. Mitä 2 kohdassa säädetään, ei estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta tietoja tämän direktiivin tai muiden yhteissijoitusyrityksiin tai niiden liiketoimintaan myötävaikuttaviin yrityksiin sovellettavien direktiivien mukaisesti. Näitä tietoja koskee 2 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.

4. Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyösopimuksia, jotka koskevat tietojen vaihtoa kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai kolmansien maiden 6 ja 7 kohdassa määriteltyjen viranomaisten ja elinten kanssa vain, jos luovutettujen tietojen salassapito taataan vähintään tässä artiklassa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava mainittujen viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.

Jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman niiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, jotka ovat ne luovuttaneet, eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

5. Toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 2 tai 3 kohdan nojalla, saavat käyttää niitä ainoastaan tehtäviensä hoitamisen yhteydessä:

7. Sen estämättä, mitä 2-5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihtamisen toimivaltaisten viranomaisten ja:

Ensimmäisen alakohdan säännöksiä käyttävän jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden ja toimielinten nimet, joille tämän kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

8. Sen estämättä, mitä 2-5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden, mukaan lukien sen eheys, lujittamiseksi sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai toimielinten kesken, jotka lainsäädännön mukaan ovat vastuussa yhtiöoikeuteen kohdistuvien rikkomisten havaitsemisesta ja tutkimisesta.

Ensimmäisessä alakohdassa olevia säännöksiä käyttävän jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset tai toimielimet turvautuvat jäsenvaltiossa havainto- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, oikeus tietojen vaihtoon, josta säädetään ensimmäisessä alakohdassa, voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa säädetyin edellytyksin.

Toisen alakohdan viimeisen luetelmakohdan soveltamista varten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai toimielinten on ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden ja toimielinten nimet, joille tämän kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

Komissio laatii 31. joulukuuta 2000 mennessä kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta.

9. Tämä artikla ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaaville muille toimielimille niiden tehtävän hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja, eikä se estä näitä viranomaisia tai toimielimiä ilmoittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 5 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskee tässä artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.

10. Tämä artikla ei estä toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamasta 2-5 kohdassa tarkoitettuja tietoja kansallisella lailla tunnustetulle selvittely-yhteisölle tai muulle samankaltaiselle toimielimelle, jonka tarkoituksena on tarjota selvitys- ja maksupalveluja jäsenvaltiossa toimiville markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä toimielimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinoiden osapuolten tekemiin rikkomuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin nähden. Näin saatuja tietoja koskee 2 kohdassa säädetty salassapitovelvollisuus.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että 3 kohdan nojalla saatuja tietoja ei saa ilmaista tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.

11. Sen estämättä, mitä 2 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat lisäksi lainsäädännössä säädetyin edellytyksin sallia tiettyjen tietojen toimittamisen muille keskushallintonsa yksiköille, jotka vastaavat yhteissijoitusyritysten ja niiden liiketoimintaan myötävaikuttavien yritysten, luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutusyritysten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden yksiköiden toimeksiannosta toimiville tarkastajille.

Näitä tietoja voidaan kuitenkin toimittaa vain, kun se on tarpeellista toiminnan vakauden valvomiseksi.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 3 ja 6 kohdan nojalla saatuja tietoja ei saa toimittaa tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muutoin kuin tiedot antaneen toimivaltaisen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella.

2. Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle seuraamusvastuuta.

1. Edellä 49 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten on perusteltava päätöksensä, joiden mukaan toimilupaa ei anneta, ja kaikki epäävät päätöksensä, jotka tehdään pantaessa täytäntöön tämän direktiivin soveltamista koskevia yleisiä toimenpiteitä, sekä annettava perustelut tiedoksi hakijalle.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yhteissijoitusyritystä koskevat päätökset, jotka tehdään tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten perusteella, voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi; samoin on voitava saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, mikäli kuudessa kuukaudessa hakemuksen jättämisestä ei ole tehty päätöstä hakemuksesta, jolla yhteissijoitusyritys hakee toimilupaa, jos hakemus sisältää kaikki voimassaolevissa säännöksissä vaaditut tiedot.

1. Ainoastaan sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa yhteissijoitusyritys sijaitsee, saavat ryhtyä toimenpiteisiin sitä vastaan sillä perusteella, että se rikkoo lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä taikka rahaston sääntöjen tai sijoitusyhtiön yhtiöjärjestyksen määräyksiä.

2. Kuitenkin saavat sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa yhteissijoitusyrityksen osuuksia on kaupan, ryhtyä toimenpiteisiin, jos yritys rikkoo VIII jaksossa tarkoitettuja säännöksiä.

3. Sen jäsenvaltion viranomaisten, jossa yhteissijoitusyritys sijaitsee, on ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta tai muista vakavista toimenpiteistä, johon on ryhdytty yhteissijoitusyrityksen suhteen, taikka takaisinostojen tai lunastusten keskeyttämismääräyksistä, viipymättä kaikkien niiden toisten jäsenvaltioiden viranomaisille, joissa yhteissijoitusyrityksen osuuksia on kaupan.

1. Jos rahastoyhtiö toimii yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan tarjoamalla palveluja tai perustamalla sivuliikkeen, kaikkien kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä.

Niiden on toimitettava toisilleen pyynnöstä kaikki tiedot, jotka koskevat tällaisten rahastoyhtiöiden johtoa ja omistusta ja jotka voivat helpottaa näiden yhtiöiden valvontaa, sekä kaikki tiedot, jotka voivat helpottaa tällaisten yhtiöiden seurantaa. Erityisesti kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset keräävät 6 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista toimenpiteistä, jotka vastaanottava jäsenvaltio on toteuttanut 6 c artiklan 6 kohdan nojalla ja jotka koskevat rahastoyhtiölle määrättyjä rangaistuksia tai sen toiminnalle asetettuja rajoituksia, siinä laajuudessa kuin kotijäsenvaltion viranomaisille uskottujen valvontatehtävien hoitamiseksi on tarpeen.

1. Jos rahastoyhtiö, jolle toinen jäsenvaltio on myöntänyt toimiluvan, harjoittaa liiketoimintaa sivuliikkeen välityksellä vastaanottavan jäsenvaltion alueella, viimeksi mainitun jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tarkistaa itse tai tehtävään valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä tarkistuttaa paikalla 52 a artiklassa tarkoitettuja tietoja.

2. Rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös pyytää rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan paikalla tehtävistä tarkastuksista. Tällaisen pyynnön saaneiden viranomaisten on toimivaltansa rajoissa vastattava pyyntöön suorittamalla kyseiset tarkastukset itse taikka antamalla pyynnön esittäneiden viranomaisten tai tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittaa ne.

3. Tämä artikla ei vaikuta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeuteen suorittaa tarkastuksia tämän jäsenvaltion alueelle perustettujen sivuliikkeiden tiloissa tämän direktiivin mukaisia tehtäviä hoitaessaan.

Tähän direktiiviin seuraavilla aloilla tehtävät tekniset muutokset hyväksytään 53 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

1. Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY ( 17 ) perustettu Euroopan arvopaperikomitea, jäljempänä ”komitea”.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY ( 18 ) 5 ja 7 artiklaa, ottaen huomioon päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

Tanskassa liikkeeseen laskettuja ”pantebreve”-nimisiä sitoumuksia pidetään, kuitenkin vain tanskalaisten yhteissijoitusyritysten osalta, 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja arvopapereita vastaavina.

Poiketen 7 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan säännöksistä toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa niille yhteissijoitusyrityksille, joilla tämän direktiivin antamispäivänä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti on kaksi tai useampi omaisuudenhoitaja, luvan edelleen pitää näin monta omaisuudenhoitajaa, jos nämä viranomaiset saavat takeet siitä, että 7 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 3 kohdassa mainituista tehtävistä huolehditaan myös käytännössä.

1. Poiketen 6 artiklan säännöksistä jäsenvaltiot voivat antaa rahastoyhtiöille luvan laskea liikkeeseen haltijalle asetettuja todistuksia, jotka oikeuttavat muiden yhtiöiden arvopapereihin, jotka on asetettu nimetylle henkilölle.

2. Jäsenvaltiot voivat antaa rahastoyhtiöille, jotka tämän direktiivin antamispäivänä harjoittavat muuta kuin 6 artiklassa tarkoitettua liiketoimintaa, luvan jatkaa tätä muuta toimintaa viiden vuoden ajan mainitusta päivästä luettuna.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1989. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltiot voivat myöntää niille yhteissijoitusyrityksille, jotka ovat olemassa tämän direktiivin täytäntöönpanopäivänä, mainitusta päivästä luettavan korkeintaan 12 kuukauden pituisen siirtymäkauden uuteen kansalliseen lainsäädäntöön mukautumista varten.

3. Helleenien tasavalta ja Portugalin tasavalta saavat lykätä tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään 1 päivään huhtikuuta 1992.

Vuotta ennen mainittua päivää komissio antaa neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä sekä mahdollisista vaikeuksista, joita Helleenien tasavallalla ja Portugalin tasavallalla on ollut tämän direktiivin täytäntöönpanossa ensimmäisessä alakohdassa mainittuun päivään mennessä.

Komissio ehdottaa tarvittaessa neuvostolle lykkäyksen pidentämistä korkeintaan neljällä vuodella.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle.

ja arvioituna tarkoituksenmukaisimpien perusteiden mukaisesti yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikka huomioon ottaen (esimerkiksi taloudellisten, maantieteellisten tai valuuttaryhmien mukaisesti) prosentuaalisena osuutena nettovaroista; jokaisesta edellä luetellusta ryhmästä tulee ilmoittaa, kuinka suurta osuutta yhteissijoitusyrityksen kokonaisvaroista se vastaa.

V Yhteissijoitusyrityksen varojen kehitys katsauskauden aikana mukaan luettuna seuraavat erät:

VI Vertaileva taulukko kolmelta viimeiseltä tilikaudelta, jossa mainitaan seuraavat erät kunkin tilikauden päättyessä:

VII Yksityiskohtaiset tiedot niistä yhteissijoitusyrityksen katsauskauden aikana suorittamista toimista, joita tarkoitetaan 21 artiklassa, johtuvien sitoumusten jäljellä olevista määristä toimien laadun mukaan eriteltyinä.

( 6 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/64/EY (EYVL L 290, 17.11.2000, s. 27).

( 7 ) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

( 8 ) EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/28/EY (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 37).

( 9 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/33/EY (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 29).

( 12 ) Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettu neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/60/EY (EYVL L 162, 26.6.1999, s. 65).

( 13 ) Konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettu seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

( 16 ) AEYVL N:o L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 90/605/ETY (EYVL N:o L 317, 16.11.1990, s. 60).

( 17 ) EYVL L 191, 13.7.2001, s. 45, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/8/EY (EUVL L 3, 7.1.2004, s. 33).

		Virallinen lehti
		No	page	date
M1	NEUVOSTON DIREKTIIVI, 88/220/ETY annettu 22 päivänä maaliskuuta 1988,	L 100	31	19.4.1988
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 95/26/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1995,	L 168	7	18.7.1995
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2000/64/EY, annettu 7 päivänä marraskuuta 2000,	L 290	27	17.11.2000
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/107/EY, annettu 21 päivänä tammikuuta 2002,	L 41	20	13.2.2002
►M5	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/108/EY, annettu 21 päivänä tammikuuta 2002,	L 41	35	13.2.2002
►M6	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2004/39/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004,	L 145	1	30.4.2004
►M7	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/1/EY, ETA: n kannalta merkityksellinen teksti annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005,	L 79	9	24.3.2005

1. Tiedot sijoitusrahastosta	1. Tiedot rahastoyhtiöstä	1. Tiedot sijoitusyhtiöstä
1.1. Nimi	1.1. Toiminimi, oikeudellinen muoto, kotipaikka sekä hallinnollinen päätoimipaikka, jos se ei ole sama kuin kotipaikka.	1.1. Toiminimi, oikeudellinen muoto, kotipaikka sekä hallinnollinen päätoimipaikka, jos se ei ole sama kuin kotipaikka.
1.2. Sijoitusrahaston perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty.	1.2. Yhtiön perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty.	1.2. Yhtiön perustamispäivä. Toimintakausi, jos se on määrätty.
	1.3. Jos yhtiön hoidossa on muita sijoitusrahastoja, tiedot näistä rahastoista.	►M4 1.3 Jos sijoitusyhtiöllä on useita alarahastoja, maininta näistä alarahastoista. ◄
1.4. Paikka, jossa rahaston säännöt, jos ne eivät ole liitteenä, sekä määräaikaiskatsaukset ovat saatavilla.		1.4. Paikka, jossa yhtiöjärjestys, jos se ei ole liitteenä, sekä määräaikaiskatsaukset ovat saatavilla.
1.5. Osuudenhaltijoille tarpeellinen lyhyt kuvaus rahaston verotuksesta. Kuvaus mahdollisesta osuudenhaltijoiden rahastolta saamiin tuotto-osuuksiin ja pääomavoittoihin sovellettavasta lähdeverosta.		1.5. Osuudenhaltijoille tarpeellinen lyhyt kuvaus yhtiön verotuksesta. Kuvaus mahdollisesta osuudenhaltijoiden yhtiöltä saamiin tuotto-osuuksiin ja pääomavoittoihin sovellettavasta lähdeverosta.
1.6. Tilinpäätös- ja tuotonjakopäivät.		1.6. Tilinpäätös- ja tuotonjakopäivät.
1.7. Niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa 31 artiklassa tarkoitettujen tilinpäätöstietojen tarkastamisesta.		1.7. Niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa 31 artiklassa tarkoitettujen tilinpäätöstietojen tarkastamisesta.
	1.8. Yhtiön hallinto-, johto- ja valvontaelimien jäsenien nimet ja asemat yhtiössä. Yksityiskohtaiset tiedot heidän päätehtävistään tämän yhtiön ulkopuolella, jos näillä tehtävillä on merkitystä yhtiön kannalta.	1.8. Yhtiön hallinto-, johto- ja valvontaelimien jäsenien nimet ja asemat yhtiössä. Yksityiskohtaiset tiedot heidän päätehtävistään tämän yhtiön ulkopuolella, jos näillä tehtävillä on merkitystä yhtiön kannalta.
	1.9. Merkitty pääoma ja selvitys täysin maksetusta pääomasta.	1.9. Yhtiön pääoma.
1.10. Yksityiskohtaiset tiedot osuuksien lajeista ja tärkeimmistä ominaisuuksista, erityisesti: — osuuden tarkoittaman oikeuden luonne (esine-, velvoite- vai muu oikeus); — varsinainen arvopaperi vai todistus, joka on pelkästään todisteena osuudenhaltijan oikeudesta; kirjataanko oikeus rekisteriin vai tilille; — osuuksien luonne: nimetylle henkilölle vai haltijalle asetettu. Jos osuuksista annettavien todistusten kirjakoko voi olla erisuuruinen, tiedot siitä; — jos osuudenhaltijoilla on äänioikeus, tiedot siitä; — millä edellytyksillä voidaan tehdä päätös rahaston purkamisesta, purkamismenettely, erityisesti osuudenhaltijoiden oikeudet rahaston purkautuessa;		1.10. Yksityiskohtaiset tiedot osuuksien lajeista ja tärkeimmistä ominaisuuksista, erityisesti: — varsinainen arvopaperi vai todistus, joka on pelkästään todisteena osuudenhaltijan oikeudesta; kirjataanko oikeus rekisteriin vai tilille; — osuuksien luonne: nimetylle henkilölle vai haltijalle asetettu. Jos osuuksista annettavien todistusten kirjakoko voi olla erisuuruinen, tiedot siitä; — jos osuudenhaltijoilla on äänioikeus, tiedot siitä; — millä edellytyksillä voidaan tehdä päätös sijoitusyhtiön purkamisesta, purkamismenettely, erityisesti osuudenhaltijoiden oikeudet yhtiön purkautuessa;
1.11. Tarvittaessa tiedot arvopaperipörsseistä tai muista markkinapaikoista, joissa osuudet ovat listalla tai joissa ne ovat kaupankäynnin kohteena.		1.11. Tarvittaessa tiedot arvopaperipörsseistä tai muista markkinapaikoista, joissa osuudet ovat listalla tai joissa ne ovat kaupankäynnin kohteena.
1.12. Osuuksien myymisen ja liikkeeseenlaskun edellytykset ja menettely.		1.12. Osuuksien myymisen ja liikkeeseenlaskun edellytykset ja menettely.
1.13. Osuuksien takaisinoston ja lunastuksen edellytykset ja menettely sekä tilanteet, joissa takaisinosto ja lunastus voidaan keskeyttää.		1.13. Osuuksien takaisinoston ja lunastuksen edellytykset ja menettely sekä tilanteet, joissa takaisinosto ja lunastus voidaan keskeyttää. ►M4 Jos sijoitusyhtiöllä on useita alarahastoja, tiedot siitä, miten osuudenhaltija voi siirtyä alarahastosta toiseen, sekä tiedot tällaisissa tapauksissa sovellettavista maksuista. ◄
1.14. Kuvaus tuoton määräämistä ja käyttämistä koskevista säännöistä.		1.14. Kuvaus tuoton määräämistä ja käyttämistä koskevista säännöistä.
1.15. Kuvaus sijoitusrahaston sijoitustoiminnan tavoitteista, myös sen taloudellisista tavoitteista (esimerkiksi pääoman lisääminen tai tuoton saaminen), sijoituspolitiikasta (esimerkiksi erikoistuminen tietylle maantieteelliselle alueelle tai toimialalle tehtäviin sijoituksiin), mahdollisista sijoituspolitiikkaa koskevista rajoituksista, sijoitusrahaston hoidossa käytettävät välineet ja menetelmät ja lainanottovaltuudet.		1.15. Kuvaus sijoitusyhtiön sijoitustoiminnan tavoitteista, myös sen taloudellisista tavoitteista (esimerkiksi pääoman lisääminen tai tuoton saaminen), sijoituspolitiikasta (esimerkiksi erikoistuminen tietylle maantieteelliselle alueelle tai toimialalle tehtäviin sijoituksiin), mahdollisista sijoituspolitiikkaa koskevista rajoituksista, sijoitusyhtiön hoidossa käytettävät välineet ja menetelmät ja lainanottovaltuudet.
1.16. Varojen arvostamista koskevat säännöt.		1.16. Varojen arvostamista koskevat säännöt.
1.17. Osuuksien myynti- tai liikkeeseenlaskuhinta ja takaisinosto- tai lunastushinta, erityisesti: — näiden hintojen laskemisen menetelmä ja aikaväli; — tiedot osuuden myynnin tai liikkeeseenlaskun ja takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä veloitetta vista korvauksista; — näiden hintojen julkistamisen keinot, paikat ja aikaväli.		1.17. Osuuksien myynti- tai liikkeeseenlaskuhinta ja takaisinosto- tai lunastushinta, erityisesti: — näiden hintojen laskemisen menetelmä ja aikaväli; — tiedot osuuden myynnin tai liikkeeseenlaskun ja takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä veloitettavista korvauksista; — näiden hintojen julkistamisen keinot, paikat ja aikaväli. (1)
1.18. Tiedot niiden palkkioiden ja kulukorvausten, joita sijoitusrahasto suorittaa rahastoyhtiölle, omaisuudenhoitajalle ja kolmansille osapuolille, suoritustavasta, määrästä ja laskemisesta.		1.18. Tiedot niiden palkkioiden ja kulukorvausten, joita yhtiö suorittaa johtajilleen ja hallinto-, johto- ja valvontaelimiensä jäsenille, omaisuudenhoitajalle ja kolmansille osapuolille, suoritustavasta, määrästä ja laskemisesta.
(1) Sijoitusyhtiöiden, joita tarkoitetaan 14 artiklan 5 kohdassa, on myös ilmoitettava: — niiden osuuden nettoarvon laskemisen menetelmä ja aikaväli; — tämän arvon julkistamisen tapa, paikka ja aikaväli; — maassa, jossa osuuksia markkinoidaan, sijaitseva arvopaperipörssi, jonka hintoja käytetään tuossa maassa pörssin ulkopuolella tehtävissä kaupoissa.